Oma kuntavaalitulokseni on jotenkin hämmentävä. Lähdin vaaleihin ajatuksella, että kerään puolueelle sen laskennalliset 30-40 ääntä ja saan ehkä jonkun lautakuntapaikan.

Vaalibudjettikin oli ”ryyppyreissu”, jonka vaalien siirto nosti ”puoleentoista ryyppyreissuun”.

Ääniä tuli kuitenkin 82 ja paikka varavaltuutettuna ynnä muita luottamustehtäviä.

Tuloksen selvittyä mietin, että koska noin moni luottaa minuun näin vähällä työllä, mikä olisi ollut tulos, jos olisin panostanut enemmän? 20 ääntä lisää olisi tarkoittanut paikkaa valtuustoon.

Mitä olisin voinut tehdä toisin? Olla enemmän äänessä somessa? Se ei olisi välttämättä toiminut. Mututuntumalla sanoisin, että someen, tarkoittaen tässä Facebookia, panostaneet ehdokkaat pärjäsivät näissä vaaleissa heikosti.

Kun jopa valtamedia hehkutti lopputalvesta kunnallisvaaleja somevaaleiksi, facen puskaradiot täyttyivät politiikasta, kun ehdokkaat joka puolueesta toivat itseään esille ja hukuttivat toisensa ja muut aiheet politiikan massaan. Kevään perinteiset koiranpaskakeskustelut jäivät vuonna 2021 käymättä.

Somekampanjointiin minulla ei kuitenkaan ollut aikaa; viimeisiä ruuhkavuosia elävä työssäkäyvällä, jolla on sitoutumisia moneen asiaan, ei tunnit riitä vääntämään asioista somessa samalla tavalla itseään markkinoivien vihervasemmiston kummelihahmojen kanssa.

Satsasin mieluummin toritapahtumiin ja flyereiden jakamisesta.

Sanoisin, että omat äänet tulivat lähinnä siitä, että tunnen ihmisiä. Vaikka omat vaaliteemat ja ajatukset tulivat hyvin ilmi vaalikoneissa ja flyereistä, saamani palautteen perusteella lappuun raapustettiin minun numero, koska äänestäjä tunsi minut, eikä ääni mennyt toiselle samanhenkiselle, vaikka se toinen sai vaalikoneesta paremman osuman. Vaalikoneet, jaetut flyerit ja tapaaminen PS tarjoaman grillimakkaran äärellä torilla toki vahvistivat ”ai toi on ehdokkaana”-tyylistä ahaa-elämystä, joka sai tutun ja puolitutun luottamaan minun kykyyni ajaa asioita hänen puolestaan.

Palautteen perusteella minun sijaan, vaikka kuinka oltiin asioista samaa mieltä, äänen sai toinen ehdokas, koska se toinen oli sukulainen ja koska olin ensikertalainen. Äänestäjät luottavat enemmän politiikan konkareihin; Vaasan perusuomalaisten uudet valtuuston jäsenet ovat olleet ehdolla jo aikaisemmin, toinen jopa eduskuntavaaleissa, vaikkakin eri puolueissa. Kaikki valtuustossa jo olleet jatkavat.

Vaasan perussuomalaisten kannalta vaalit sujuivat loistavasti. Äänimäärä kasvoi ja ennen kaikkea paikkaluku, muiden puolueiden menettäessä paikkoja. Vaasan Perussuomalaisille on nyt yhtä paljon valtuustopaikkoja kuin vuonna 2012. Ero on siinä, että kuntaliitosten myötä vuonna 2012 valtuustopaikkoja oli 67, nyt kun ollaan palattu ”normaaliin”, paikkoja on 51. Eli vaalit sujuivat paikallisesti enemmän kuin hyvin.

Valtakunnallisesti media on vihjannut meille vaalitappiota. Tulos kun ei ollut sitä mitä gallupit lupasivat suurimmillaan. Omassa kuplassa tästä oli keskustelua ennen vaaleja. Persut ovat saaneet joka kuntavaaleissa pari prosenttiyksikköä vähemmän ääniä kuin gallupeissa. Päättelimme tuolloin, että tuleva vaalitulos on ennustettavissa ehdokkaiden määrän perusteella, eli jokainen ehdokas tuo keskimäärin 30-40 ääntä kuten tähänkin asti. Tämä arvio osui lähemmäksi oikeaan. Siksi valtakunnallinen tulos ei itselle ollut yllätys.

Perusuomalaisten vaalitulos on kuitenkin kaikilla mittareilla onnistunut. Me saimme paikkoja lisää eniten ja meidän äänimäärä kasvoi. Yhdelläkään puolueella ei ole paikkoja Suomen jokaisessa kunnanvaltuustossa, perussuomalaiset ovat lähimpänä tätä tavoitetta.

Henkilökohtaisesti vaalikampanjani lisäsi niitä ennakkoluuloja, mitä minulla on valtamediaa ja vastustajiamme kohtaan.

Koko vaalien ajan tihkui tietoja, kuinka joidenkin puolueiden ehdokkaat kiertävät hoito-ja dementiakoteja, jättäen paikalle käyntikortin tai ”lasialustoja”. Näin sairauden vuoksi todellisuudesta irrallaan olevan eläkeläisen on helppo vaalipäivänä näyttää avustajalle, kuinka hän äänestää tätä, ymmärtämättä mitä asiaa itse ehdokas ajaa. Sopii puolueille, joita äänestetään koska ”olen aina äänestänyt heitä”.

Laitonta tällainen kampanjointi ei ole, politiikka on paikallistasollakin raakaa ja äänet kerätään sieltä mistä niitä saa. Itse kavahdan ajatusta.

Persujen listoilla olevat saattoivat saada blokkeja faceen joskus vuonna 2017 kirjoitetusta tekstistä. Poliittisilla vastustajille on ollut aikaa käydä läpi persujen profiileja ja ilmiantaa niitä. Silakkaliikkeen aktiiveja ja valeprofiileja ilmestyi kommentoimaan ehdokkaiden omille sivuille ja eri keskusteluryhmiin.

Häirintää tuli vastaan joka paikassa. Kun laitoin Motorheadista juttua erääseen facen musikkiryhmään, FB profiilista kävi ilmi puolue ja ehdokasnumeroni, sitä alkoi kommentoimaan elämäntapataiteilija, jolla oli jotain ”fasisteja” vastaan. Sitä en tiedä miten hänen käsityksensä fasisteista liittyivät minuun, perussuomalaiseen.

Taiteilijan kommentointi oli niin surkuhupaisaa ja toi minua esille positiivisesti verrattuna hänen ulosantiinsa, joten annoin keskustelun olla esillä vaalien yli ja tein hänen kirjoituksista valituksen ylläpidolle ja faceen, hankkien henkilölle bannit, vasta vaalien jälkeen.

Ps teltalla kävi pari häirikköä kyselemässä hopeaveden perään, olivat ilmeisesti sen tarpeessa, ja kepulainen ehdokas kertoi somessa persujen häirinneen häntä. Tämä olisi tapahtunut kepun vaalikopilla, joka oli meidän koppia vastapäätä. Emme itse nähneet mitään tapahtuvan, vaikka kepulainen palloili siinä minun ja muiden persujen silmien edessä. Kyselimme myös muilta kepulaisilta, olivatko he nähneet mitään, mutta emme löytynyt silminnäkijöitä.

Kun otimme asian esille somessa, kuvakaappauksin hänen teksteistään, FB valitettiin ehdokkaan kuvan tekijänoikeuksien rikkomisesta ja kirjoitus poistettiin hetkeksi. Omituinen tapaus.

Vaalijulisteiden tuhoaminen oli yleistä, ja sitä kohdistui myös muihin puolueisiin, mutta joillakin seuduilla persujen vaalijulisteita tuhottiin järjestelmällisesti ja poltettiin nuotiolla. Myös meidän ehdokkaita vainottiin, mutta valtamedia otti esille vain muiden puolueiden ehdokkaiden kokemuksia.

Tiesin, ettei valtamedia pidä perusuomalaisista, mutta tätä ennen en ymmärtänyt, kuinka tosissaan se käy sotaa persuja vastaan.

Paikallinen suomenkielinen media, Ilkkapohjalainen, Il-po, julkaisi pitkähköt artikkelit PS ehdokkaana olevista tuomion saaneista. Tekoja käytiin läpi yksityiskohdilla ja niiden raakuudella mässäillen.

Juttuun haastateltiin paikallisosaston puheenjohtajia. Tuomittujen nimiä ei kerrottu, enkä tiedä tänäkään päivänä, kenestä on kyse. Näin luotiin tarkoituksella epäilyksen varjo myös muiden ehdokkaiden ylle.

Muillakin puolueilla oli rikoksista tuomittuja riveissään. Heidät kuitattiin artikkelissa muutamalla rivillä, suora lainaus:

”Kokoomuslaisia tuomituista on neljä, vasemmistoliiton ehdokkaita kaksi ja loput tuomion saaneista ovat yksityisiä eri puolueen ehdokkaita.”

Kuitenkaan toimituksesta ei soitettu vasemmistoliiton paikallisosaston johtajille, ei haastateltu ja samalla käyty läpi yksityiskohtiin meneviä selostuksia tehdyistä teoista.

Lisäksi pohjalainen julkaisi laajalevikkisen numeron, joka jaettiin ilmaiseksi jokaiseen ilmestymisalueen talouteen. Lehdessä käytiin läpi kaikki muut alueen puolueet ja niiden vaaliteemat asiallisen positiiviseen sävyyn, mutta ei perusuomalaisten.

Kun nostimme asiasta metelin, päätoimittaja Mantila kävi vittuilemassa eräässä facebookin pienryhmässä, kuinka perusuomalaisia oli jo käsitelty hänen lehdessään ISOSTI. Mainitsi jopa lehden numeron, eli sen, jossa oli setvitty nuo edellä mainitut ehdokkaiden rikostaustaustat ynnä kuittailua persujen vaalisloganista.

Lehden sivuilla asiaa ei selvitetty mitenkään.

Il-Po järjestämään ”kulttuurikeskustelu kuntavaalien alla”- vaalikeskustelussa Vaasan ja Mustasaaren persuja ei ollut paikalla.

Valtakunnan tasolla Jussi Halla-ahon pohdinnoista leivottiin mediassa hyökkäys ammattiliittoja ja sopimusjärjestelmää vastaan. Ääneen päästettiin vastustajat, jotka väittivät Jussin puhuneen sellaista, jota hän ei ollut sanonut.

Entä oliko median sodalla vaikutusta? Mututuntumalla sanoisin, ettei ainakaan paikallistasolla ollut ja jos oli, se oli vähäistä; PS kannattajat ovat fiksua väkeä, jotka eivät tuhlaa rahoja johonkin Il-Poon, ja mikäli he seuraavat Il-Poa, he suhtautuvat siihen terveen kriittisesti.

Kentällä, ihmisten kanssa keskustellessa, Il-Pon propaganda ei tullut vastaan kertaakaan ja somessa oli helppo vastata kommentteihin jakamalla kuvakaappausta artikkelin parista viimeisestä rivistä, joissa mainitaan muut puolueet, ja arvuutella mitä nämä muut ovat tehneet ja kuinka vaikutusvaltaisia he ovat, koska Il-Po ei uskalla julkaista niistä mitään tietoa.

Il-Pon uskottavuusongelma näkyi myös silloin, kun yritin kampanjoida sen kautta; kirjoitin kevät-kesällä pari yleisöosastokirjoitusta, joista toinen oli pitkään luetuimman joukossa. Ainoa kerta, kun sain näistä palautetta, oli, kun äitee kertoi naapurin lukeneen kirjoitukseni. Hän oli kysynyt asiasta äidiltä, ja olipa vielä kehunut kirjoitusta. Äiti naapureineen eivät kuitenkaan asu Vaasassa, joten he eivät voineet äänestää minua.

Onneksi en laittanut senttiäkään lehtimainontaan Il-Possa. Hukkaan olisi mennyt nekin rahat.

Jussin puheen vääristely tuli vastaan muun muassa työpaikalla, mutta sitä levittävät vasurit eivät ole muutenkaan uskottavia, joten heille oli helppo vastata tyyliin ”uskotsä oikeesti, aikuunen äijiä, oman puoluees vaalipropagandaan? ei ihme notta oot vasuri eikä teirän kannatus oo koskaan yli 10 prossaa”, ja ivanaurua päälle.

Summa summarum, vaaliteemani oli, että kaupunki keskittyisi perustoimintoihin ja lopettaa veroeuroilla tapahtuvan maailmanparantamisen ja turhan imagonrakennuksen, niin ettei tavallisen veronmaksajien tarvitsisi odottaa vuotta hammaslääkärille tai muihin terveyspalveluihin, ilman että verotus nousisi.

Wasastation tullaan nyt rakentamaan. Sen musiikkitalon käyttökustannukset, jotka tulevat kaupungin maksettavaksi, ovat noin 700 000 vuodessa. Samaan aikaan Vaasan pari isompaa teatteria ovat puolikäytössä. Kaupunginteatterin muuttaminen musiikkitaloksi nimeämällä se uudelleen, ”Vaasan teatteri ja musiikkitalo”, olisi säästänyt miljoonia.

Liisanlehtoon rakennetaan liikenneympyrää, jonka keskelle luodaan 200 000 eurolla ympäristötaideteosta. Painava taide tarvitsee paalutusta 10 metriin asti ja 3000kg rautaa betonin vahvikkeeksi, ettei uppoa maan sisälle.

Hietalahden uudehkoa liikenneympyrää revitään juuri nyt auki. Olen kirjoittanut asiasta tuolla.

Pyöräteitä levennetään ajoteiden kustannuksella, niin että 6 metriä leveä Liisanlehdon erikoiskuljetusreitti, jota kautta on kulkenut niin ABBn kuin Wärtsilän erikoisosaamista vaativia miljoonaprojekteja maksaville asiakkaille, on pian enää neljä metriä. No, firmat voivat aina siirtää loppukokoonpanon Viroon tai Ruotsiin, joista massiiviset tuotteet on helpompi lähettää markkinoille.

Ja eiköhän Valkovenäjän euvostoliittoon pukkaamia irakilaisia ja Haaviston jengin haalimia afgaaneja löydy pian Vaasasta, joten vaasalaiset veronmaksajat pääsevät pian maksumiehiksi uusille vastaanottokeskuksille.

Pesiskenttä tulee siirtymään ja sairaalan taakse tullaan rakentamaan 4 miljoonalla parkkipaikkaa merenlahden päälle valtuuston enemmistön päätöksellä, vaikka vaalien alla kaikki lupasivat, ettei näin tehdä.

Uusi valtuusto päätti ensimmäisessä kokouksessaan, nuijan kopautuksella, hussata rahaa 415 000 euroa maahanmuutosta johtuvia lisäkuluja aikuisten perusopetukseen.

Nyt jo voi somesta lukea kirjoituksia, joissa ihmetellään tienrakennuksen ja pyöräteiden hintaa ja outouksia, samoin moititaan jonoja lääkärille ja hammaslääkärille.

Samalla käydään keskustelua tuloloukuista, ja eläkeläiset kertovat kuinka rahat eivät riitä edes lääkkeisiin.

Nämä ovat asioita, joihin voi vaikuttaa myös kuntatasolla, sillä ylimääräiset ja järjettömät veroluonteiset maksut, kuten hulevesimaksut ja kiinteistöverot nostavat elämisen kustannuksia ja syövät kansalaisten tulot.

Kuntatason päätöksenteko ulottuu syvemmälle kuntalaisen kukkaroon kuin moni ymmärtää. Vaasan sähkön perimän siirtomaksun tuotto tuloutetaan omistajalle, eli kaupungille, paikkaamaan budjetin rahoitusta. Tarve olisi vähäisempi, ja Vaasalaisille jäisi enemmän rahaa omaan käyttöön, jos kaupungin menot olisivat pienemmät.

Kuten jo vaalikampanjassa lupasin, olisin purkanut jonot terveyskeskuksien potilasjonot vuokralääkäreillä, joista rahat olisi otettu tulevista monikulttuurisuus-ja pyörätieprojekteista. Samoja hankkeita kaatamalla olisi voinut olla varaa veroäyrin laskuun. No ehkä pääsen vaikuttamaan asiaan joskus tulevaisuudessa.