Perussuomalaisten hallituskelpoisuus ja -haluisuus nousee aika-ajoin keskusteluun. Yleensä tämä johtuu siitä, että joltain muulta puolueelta kysytään ovatko he valmiita hallitukseen perussuomalaisten kanssa, ja kyseinen puolue sanoo varovasti ja ennakkoehtoja asettaen, että eihän se mahdotontakaan ole.

Tämä on toisaalta luonnollista. Perussuomalaiset ovat ainoa vakavasti otettava puolue Suomen politiikassa, joka on vaihtoehto konsensukselle oikeastaan missään isossa kysymyksessä. Perussuomalaisten näkemys useissa politiikan osa-alueissa eroaa suuresti vanhoista puolueista.

Toisaalta, tulokulma on epä-älyllinen. Totta kai enemmistöhallituksen ja sen ohjelman laatiminen vaatii kompromissejä. Kukaan ei voi saada yksin tahtoaan läpi. Nyt kuitenkin muiden puolueiden puheista voisi saada sen kuvan, että vain perussuomalaisten pitäisi tehdä myönnytyksiä.

Näin asia ei suinkaan ole. Perussuomalaisilla ei ole pakottavaa tarvetta ”päästä hallitukseen”, kansankielellä sanottuna hallituskiimaa. Totta kai jokainen puolue pyrkii vaikuttamaan asioihin ja tehokkaimmin asioihin vaikutetaan hallituksessa. Mutta mitä vaikuttamista on sellainen, jos et saa läpi mitään omaa, vaan toteutat pelkästään muiden agendaa?

Tätä on jo kerran kokeiltu vuosina 2015-2017, ja sitä aikaa ei ole ikävä sen enempää puolueen kansanedustajilla kuin kannattajillakaan. Kannatus kun putosi sen aikana pahimmillaan alle kolmasosaan suurimmista mitatuista kannatuslukemista. Eduskuntaryhmä hajosi kahtia, menetettiin useita vuosia arvokasta aikaa vaikuttaa.

Vuoden 2023 vaaleihin on selvä tavoite; perussuomalaisten tulee olla niin suuri puolue, että meillä on painoarvoa sanella linjaa hallitusohjelmalle. Apupuolueeksi ”mukaan lähteminen” ei ole mielestäni perussuomalaisille vaihtoehto. Emme hae hillotolppia, vaan aitoja muutoksia tavoitteidemme suuntaan. Vastinetta meitä äänestäneiden äänille.