Saatesanat: Oululaisomisteinen mukakuusamolainen paikallislehti osoittelee sensuurin suojista poliitikkoja alhaisesta äänestysprosentista, mutta ei näe malkaa omassa mediasilmässään! Siksipä tämäkin lehdelle tarjoamani vastakirjoitus on jälleen kerran laitettu ö-mappiin.

Kuntavaalien jälkeen on mediakentässämme käsitelty laajasti niin poliitikkojen kuin politiikkammekin vastuuta heikoksi jääneestä äänestysaktiivisuudesta. Kuusamossa tähän tutkiskeluun on erityistä aihetta, koska äänestysvilkkautemme jäi alle maan keskiarvon. Vähemmistömme sormella osoittelu tässä suhteessa vaikuttaa kuitenkin sekä kohtuuttomalta että perin tarkoitushakuiselta.

Kun paikallispoliittinen enemmistöasema perustuu enää vain vaivaisen näennäisprosentin kuvitteelliseen enemmistöön, missä lähes puolet sitä suoraan vastustaa ja toinen puolikas jättää kantansa lisäksi kokonaan ilmaisematta, ei voida puhua alkuunkaan todellisesta kansamme tunnon enemmyydestä. Kyse on ehkäpä enemmänkin siitä, että kovin moni kokee hyötyvänsä vallan mukanaan tuomista hillotolpista ja henkilökohtaisista todellisista tai kuvitelluista eduista.

Suvaitsematonta saalistusta

On ilman muuta selvää, että poliitikkojemme täytyy vastata politiikan julkikuvasta siinä suhteessa kuin he ovat sen muotoutumiseen osallisia. Kaiken maailman lehmänkaupat, suhmuroinnit ja omaneduntavoittelu ovat suurelta osin pilaamassa poliittisen päätöksenteon julkikuvaa. Ei ole eduksi asiallemme, että ilmaisista lounaista puheet ovat jo kääntyneet poliittisen eliittirälssin aamiaisetuihin – koko perheelle ulotettuina – aina kylmiä kotilounaita ja saunajuomia myöten.

Vaalirahakohut, kunnalliskorruptio, jäsenkirjavirkanimitykset ja kaikenlainen hyväveli -politiikka ja maan tapa jo negatiivissävytteisenä käsitteenäkin ovat osaltaan murentaneet kansalaisten ja kuntalaistemmekin luottamusta politiikkaan ja sen tekijöihin. Poliittinen päätöksentekomme kaipaa ilmiselvästi uudistumista ja uusia aikaisempaa reilumpia toimintatapoja.

Pelko pois paikallistasolta

Eräinä syinä paikalliseen valtakunnan tasoa alhaisempaan kuntavaaliprosenttiin ovat tietynlainen poliittinen näköalattomuus ja valtakoneistollemme tarjolla olevien vaihtoehtojen vähäisyys sekä uskon ja uskalluksen puute lähteä hakemaan ja tarjoamaan muutosta vallitsevaan synkkyyteen. Tilanne on kansanvallalle ja demokraattiselle päätöksenteolle täysin vieras niin kauan kuin pelko estää laajoja kansalaispiirejämme asettumasta ehdolle kuntavaaleissa.

Olen aina korostanut sitä, että valtaan kuuluu kiinteästi myös vastuu. Sitä ei voi ulkoistaa. Vastuu kuuluu myös mediavaltaan, siitäkään ei pääse irti vain osoittamalla kynänjäljellä tai näppäinvalinnoilla pelkkiä poliitikkoja. Valtamediamme olisi syytä miettiä vakavasti, että nostaako heidän poliittinen uutisointinsa politiikan arvostusta vai laskeeko se sitä? Kuinka ja miten sekä mitä päätöksenteosta lukijoillemme ja sitä kautta potentiaalisille äänestäjillemme tarjotaan?

Punavihreää pelin politiikkaa

Vaalienaluskeväältä voidaan poimia kaksi esimerkkiä nimenomaan paikallismedian itsensä toiminnasta ja sen välittömästä vaikutuksesta vaalituloksiin. Otan ensimmäisen esimerkin omasta poliittisesta viiteryhmästäni, missä sosiaalisessa mediassa kuusamolaisille tuiki tuntematon etelän median entinen taho nosti esille yhden Perussuomalaisen meemijulkaisut. Tämä kooste oli viikkoja tarjolla ja tyrkyllä, mutta some-kohun nostattamiseksi sen annettiin kypsyä aina rasisminvastaiselle viikolle saakka, milloin se oli mediaseksikästä nostaa tikun nokkaan.

Paikallisesta mittatilaustyöstä kielii se, että kaikki Perussuomalaisten noususta tutisevat tahot olivat valmiina rasisminvastaisella julkilausumallaan heti kohun alkumetreillä. Jos nämä tekopyhät olisivat samalla irtisanoutuneet myös omasta toiminnastansa PS:n vaalikauden ajan jatkuneesta raa’asta ja säälimättömästä kunnalliseristämisestä, olisimme sen voineet allekirjoittaakin. Itsestään selvyyksiä ei tarvitse kuitenkaan erikseen julistaa eikä rasisti-leimakirveen heiluttelulla politiikan arvostusta kohoteta rahtusenkaan vertaa.

Some-sanailun jälkeen Koillissanomat yritti vielä vihervasemmistomme vaalivankkureita vetäen väen väkisin ja epätoivon vimmalla saada aikaan asiassa myös mediakohua – peräti moneen eri otteeseen, siinä kuitenkin surkeasti epäonnistuen. Ilmiselvänä tavoitteena oli haitata PS:n vaalityötä ja heikentää sitä mukaa sen vaalimenestystä. Vaikutus oli epäilemättä se, että tavoittelemamme viides lisäpaikka jäi saamatta.

Vihreä romahdus

Vihreiden kohdalla taas paikallislehti puolestaan antoi laajasti palstatilaa paikallisvihreiden keskinäiselle puolueriitelylle ja henkilöristiriidoille, millä julkisuudella oli aivan varmasti ratkaiseva merkitys siihen, että puolueella on nyt viiden valtuutetun suuruisen valtuustoryhmän sijaan vain kolmen valtuutetun kokoinen tynkäryhmä uudessa valtuustossamme. Toisena lopputulemana oli vihreiden ykkösnimen äänimäärän peräti puolittuminen ja häntä puolustamaan asettuneen vuosikymmenten valtuutetun Pekka Virtasen putoaminen valtuustosta, mitä pidän melkoisena menetyksenä.

Nämä molemmat edellä mainitsemani esimerkit paikallisesta mediatoiminnasta eivät millään tavoin edesauttaneet ainakaan äänestysprosenttimme nostoa tai nousemista, sillä hyvin todennäköisesti niin Perussuomalaisten kuin vihreidenkin potentiaalisia äänestäjiä jäi tällä kertaa katsomoon ja kotisohville kymmenittäin. Mikäli alhaisesta äänestysaktiivisuudestamme ollaan todella mediahuolissaan, niin jatkossa on paikallismediammekin hyvä miettiä myös oman toimintansa syy- ja seuraussuhteita!

Muutoin olen edelleenkin sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!

Joukamo Kortesalmi (ps.)

kaupunginvaltuutettu