Minä olen maahanmuuttaja. Voin käyttää itseäni esimerkkinä siitä, että uhriutuminen ei johda mihinkään. En osannut suomen kieltä tänne tullessani. Tämä maa oli minulle vieras. Opin rakastamaan sitä vasta myöhemmin.
En ole ikinä kohdannut rasismia. En ole ikinä saanut mitään etuuksia siitä, että olen maahanmuuttaja. Olen sopeutunut niin hyvin, etteivät monet tuttavanikaan usko, etten ole syntynyt täällä.

”Sinä olet valkoinen, sinulla on helpompaa!”
Nämä ovat sanoja mitä olen saanut kuulla ihmisiltä keiden mielipiteet ovat nykyisen hallituksen mukaisia. Ja nyt alleviivaan sanaa valkoinen, vaikka ihonvärillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Eli olen ”huonompi” maahanmuuttaja. Minusta ei saa mitään nyyhkytarinaa. Minulla ei ole sen suurempia ongelmia yhteiskunnassa. Olen mennyt jo nuorena työelämään ja enkä ole saanut valtion tukea kun vain äitiysvapaalla ollessani.
Kuitenkin minä ja minunlaiseni ihmiset ovat vasemmistolaisten silmissä ”toisen luokan maahanmuuttaja”, kenestä on parempi pysyä vaiti, ettei koko illuusio maahanmuutosta romahda.

Korostan sanaa illuusio. Sillä kaikki se, mitä nyt tehdään maahanmuuttajien eteen, on minulle hullua utopiaa. Jos minä tulen vieraaseen maahan minä sopeudun sinne, opin kielen, kouluttaudun, menen töihin ja elän sovussa kaikkien kanssa. Minulle ei olisi edes tullut mieleenkään vedota siihen, että minua syrjitään sen takia, etten ole syntynyt täällä.
Ei minua syrjitä esimerkiksi työnhaussa, koska olen maahanmuuttaja, vaan koska en ole riittävän pätevä siihen paikkaan.

Edellä mainittu ajatusmalli on huolestuttavan monella maahanmuuttajalla ja turvapaikanhakijalla vääristynyt.
Olen todella huolissani tästä!
Miksi maahanmuuttajilla pitää olla etuoikeuksia kantasuomalaisiin nähden. Onko minulla ollut etuoikeuksia? Ei! Tämä on toiminut motivaationa sopeutu nopeammin yhteiskuntaan.
Jokainen on itse vastuussa omasta sopeutumisesta. Suomessa saa apua, mutta auttaminen ja elättäminen on kaksi eri asiaa. Täytyy olla valmis tekemään itse paljon töitä että pärjää. Niin minä tein.