Perustuslakimme mukaan päättäjämme eivät saa ottaa vastataksemme muiden maiden velkoja. Myös Sopimus Euroopan unionista, artikla 125:ssa on vastaava kielto jäsenmaiden velkavastuiden turvaksi jäsenyydelle. Artikla 125 kohta 1. kuuluu näin; ”Unioni ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita jäsenvaltioiden keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi. Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi.”

Antaako perustuslakimme aitoa suojaa kulloinkin vastuullisiksi valittujen edustajien tekemistä päätöksistä? Unionin toiminnassa on aiemminkin jäsenmaiden hyväksymin päätöksin vähintääkin kyseenlaisesti sovellettu perustuslakiamme, sekä myös Unionin sopimusta. Voiko Marinin hallitus jatkaa sekä oman perustuslakimme että Unionia koskevan sopimuksen artikla 125 rikkomista kansalaistemme vahingoksi? Onko kansalaistemme turvana edes laillisuusvalvojan toiminta moitteetonta eli kansalaistemme etujen turvaajana perustuslain kirjaimia noudattaen?  

Eduskunta on hyväksynyt perustuslakimme 94 §:n nojalla Unionin sopimuksen. Näin ollen maamme tulee myös noudattaa tuota hyväksyttyä sopimusta täydellisesti, eikä ottaa sivuaskelia. Ei minkään syyn varjolla. Ei koronaepidemiankaan varjolla vaan jokaisen jäsenmaan on itse vastattava omista budjettimenoistaan ilman yhteistä velkaa. 

Eduskunta on lakia säätävä elin, joten kaiken järjen mukaan sen tulle ottaa huomioon kaikissa päätöksissään myös perustuslain säädökset. Perustuslain 106 §:ssä Etusija sanotaan;

”Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.”

Toisaalta perustuslain 107 §:n Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus sanotaan;

”Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.”

Tässä kohdin on todettava, ettei ristiriitaa ole oman perustuslakimme ja Unionin sopimuksen välillä mitä tulee yhteisiin velkohin osallistumiskiellon kanssa, joten ei pidä olla epäselvää se, ettei eduskunta voi olla hyväksymässä EU:hun vastuullemme velkaa tai edes velkavastuita ei ainakaan kasvavassa määrin.  

Odotan suurella mielenkiinnolla maamme asiantuntijoiden nostavan mahdollisen oikeusmenettelyn Marinin hallituksen viimeisistäkin esityksistä ja niistä tehdyistä EU:n velkavastuiden ja velkojen lisäyksistä, edellyttäen, ettei valtioneuvoston oikeuskansleri hoida perustuslain 108 §:n edellyttämää tehtäväänsä ”Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.”

Tämän kaiken edellä esittämäni lisäksi esitän henkilökohtaisena mielipiteenäni; on otettava käyttöön perustuslakituomioistuin ja kumottava eduskunnan eri puolueista koottu perustuslakivaliokunta perustuslain noudattamista valvovana elimenä. Se, että nykyisin perustuslakivaliokunta koostuu hallituspuolueista ko. valiokunnan enemmistöjäseninä, ei voi olla muuta kuin poliittista vaikuttamista päätöksiin. Sanotaan ja puhutaan mitä hyvänsä, niin ei poliittinen päätösten tekeminen voi tällä tavoin järjestettynä olla demokraattisen valtion tunnusmerkistöä vaan vallan keskittämistä laillisuuskysymyksissä kulloinkin vallassa oleville hallituspuolueille.