Tällä hallituskaudella on nähty kokoomuksen ja demareiden johdolla
sellainen hallinnon, palveluiden ja kuntaliitosten uudistamisen sekamelska,
että heikompaa hirvittää. Hallituskauden loppu häämöttää, mutta valmista ei
näytä tulevan.

Ministereitä on eri hankkeissa vaihdettu, kun osaaminen on loppunut ja
hanke seisahtanut. Muutama on paennut myös EU:n suojiin.

SOTE-ratkaisuun oppositio tosin otettiin mukaan kun hanke oli moneen
kertaan ministerivaihdoksista huolimatta ajautunut umpikujaan. Oppositio oli
tarjonnut sitä ennen apuaan moneen kertaan.

Mistä siis puhun? Puhun siitä, että SOTE-soppaa on keitetty,
metropolihallintoa Uudellamaalla suunniteltu ja kuntia velvoitettu
kuntaliitosselvitysten tekemiseen. Aikaa ja rahaa palaa kunnissa jatkuvaan
selvittämiseen ja ministeriöiden lausuntopyyntöihin vastaamiseen.

Nyt hallitus on linjannut, että Uudellemaalle tulisi metropolihallinto
kunnan oman päätöksenteon lisäksi sekä erillinen vaaleilla valittu valtuusto.
Metropolihallinto päättäisi kaavoituksesta, asumisesta ja liikenteestä. Samaan
aikaan on linjattu, että maamme jakaantuu viiteen SOTE-alueeseen. SOTE-alueella
on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu SOTE-hallinnolla.

Samaan aikaan erityisesti Uudenmaan kaupungit ovat aivan sekaisin tästä
kaikesta. Kun kuntaliitosta on kahdeksan kunnan kesken Keski-Uudellamaalla
selvitetty, on esimerkiksi ehdotettu, että kunnan keskeiset luottamusmiehet
olisivat osa-tai kokopäiväisiä. Esimerkkinä tästä olisi pormestari nykyisen
kunnanhallituksen puheenjohtajan sijaan. Kahdeksan kunnan
kuntaliitosselvityksen loppuraportti julkaistiin 11.9.2014 ja se on luettavissa
Kuumakuntien nettisivuilta.

Kun tämä kaikki toteutetaan samaan aikaan päällekkäin, on lopputulos se,
että yksittäisten kuntien päätöksenteko (kunnan koosta riippumatta) on
keskeisissä asioissa metropoli- ja SOTE-hallinnolla. Kuntaan jää päätöksenteko
mm. kouluista ja päiväkodeista. Toivottavasti myös jotain tuloja näiden
tehtävien hoitamiseen, sillä metropolihallinto ja SOTE-alue vievät osansa
kunnan tuloista.

Lopuksi voikin ihmetellä, onko Keski-Uudenmaan kahdeksan kunnan kuntaliitos
ja kuntaliitoksessa suunniteltu luottamushenkilöiden kokopäiväistäminen
pormestareineen enää lainkaan tarpeellista, sillä nämä hallituksen ajamat
päällekkäiset hallintosekamelskat vievät pikkuhiljaa tarpeen kuntien omalle
päätöksenteolle. Onko tämä Suomen itsenäisten kuntien loppu?