Uusintahakemukset osa ongelmallista turvapaikanhakua
Osana nyt herännyttä halua hillitä turvapaikanhakijoiden seksuaali- ja muita rikoksia sekä parantaa yleistä turvallisuutta käytiin viikolla eduskunnassa keskustelua turvapaikan uusintahakemusten rajoittamisesta. Ei ole vaikea arvata, mille puolueille tämä ei ainakaan käy – toisaalta eivät hallituspuolueetkaan ole tätä aiemmin ongelmana nähneet. Nyt yritetään näytellä tiukempaa linjaa palaten taas normaaliin kun vaalit on käyty.
Alla oleva teksti on julkaistu Forssan Lehdessä 11.8.2018 ja on edelleen ja taas ajankohtainen. Kun on johdonmukainen mielipiteissään, ei takkia tarvitse kääntää eikä tuuliviirinä pyöriä kuten esimerkiksi Keskusta, Kokoomus, SDP ja Siniset ovat viime päivät paniikissa tehneet.
“ Maahanmuuttovirasto tiedotti elokuussa 2018 tuoreeltaan sivuillaan, että jo lähes puolet kaikista hakemuksista on uusintahakemuksia jo yhden tai useamman kielteisen päätöksen saaneilta. (Lisäys 18.1.2019:Tilanne ei ole juurikaan muuttunut.)
Yleisimmin hakija kertoo uutena perusteena kääntyneensä Suomessa kristinuskoon tai kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Turvapaikkahakemusten määrää ei ole lainsäädännössä rajoitettu, mutta uudessa hakemuksessa tulee olla myös uusia perusteluita. Tästä vaatimuksesta huolimatta lähes puolet uusintahakemuksista jätetään tutkimatta, koska uusia uusia perusteita turvapaikalle ei hakemuksesta löydy. Pelkkä ilmoitus kääntymisestä kristinuskoon ei välttämättä johda hakemuksen uusintakäsittelyyn. Siksi hakemusta saatetaan “tehostaa” tarinoilla, mitä tapahtuisi, jos hakija palautetaan lähtömaahansa.
Alkuperäisen hakemuksen käsittelyyn liittyy mahdollisuus 2-3 eri oikeusasteiden valituskierrokseen. Tässä tulee varmasti tutkittua ja käytyä läpi kaikki mahdolliset turvapaikan saantiin vaikuttavat seikat. Kun kielteinen päätös on saanut lainvoiman, ei sitä pitäisi olla mahdollista lähteä enää muuttamaan uudella hakemuksella ja usein keksityillä perusteilla. Sinänsä tämäkin on vain yksi prosessin vilpillisyyteen kannustavista vaiheista.
Suomeen on saavuttu läpi useiden turvallisten maiden, mihin oikeasti sotaa pakeneva olisi voinut jäädä turvaan. Sitä ennen on huolellisesti muistettu hukata kaikki henkilöpaperit, vain käteinen, matkatavarat ja älypuhelin ovat säästyneet mukana. Kun mieleiseen maahan saavutaan ja laitetaan turvapaikkahakemus vireille kerrotaan harjoiteltu tarina, jolla uskotaan olevan paras mahdollisuus oleskelulupa saada. Kun tämä ei onnistukaan edes valituskierteen jälkeen, yritetään uudestaan uusilla perusteilla. Käännytään kristityksi tai muistetaankin, että kuulutaan seksuaalivähemmistöön. Jos tämäkin epäonnistuu, kadotaan paperittomana maan alle tai vaihdetaan toiseen Euroopan maahan aloittamaan prosessi alusta toisella nimellä.
Suurin ongelma koko turvapaikanhaussa onkin, että sillä ei ole enää aikoihin ollut mitään tekemistä hädänalaisten, sotaa tai muuta katastrofia pakenevien tai vainottujen auttamisessa. Niin kauan kuin tätä ei myönnetä ja aleta puhua asiasta sen oikealla nimellä, ei mainittuihin ongelmiin voida oikeasti puuttua. Kysymys on sosiaalisesta siirtolaisuudesta, jota voidaan toteuttaa ilman matkustusasiakirjoja rajojen yli lompsien turvapaikka- järjestelmän epäkohtia hyödyntäen. “
Tekstin aiheet:
Uusintahakemukset ilman todellista käytännön näyttöä pitäisi ehdottomasti mitätöidä. ” Tehtailu ei liene kenenkään etu ” mutta maksaa kun vie aikaa _ turhuudella_ eräänlaista hyväksikäyttöä yht.kunn.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Erinomainen kirjoitus Kupariselta – jälleen kerran!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Migri ei saisi EU:n omien sääntöjen mukaan ottaa ainuttakaan turvapaikkahakemusta henkilöilt, jotka saapuvat toisesta EU maasta (Dublin).
Suomeen ei siis käytännössä pitäisi tulla lainkaan turvapaikanhakijoita.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Niin. Paitsi Venäjältä.
Ps. Aikoinaan tuli venepakolaisia Vietnamista, miksi he EIVÄT turhautueen ja ryhtyneet raiskaamaan?
Tarvitsiko heillekin vääntää rautalangasta miten täällä käyttäydytään?
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti