Tervetuloa Kolkun kylän nettisivuille!

Nämä sivut ovat Keski-Suomessa, Viitasaaren kunnan pohjoisosassa sijaitsevan Kolkun kylän Internet-sivut. Sivuille pyritään keräämään ja päivittämään tietoa kylän menneistä sekä tulevista tapahtumista.

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan sivujen antiin!

Uudet sivut tekeillä, kertoo viitasaarelaisen kylän tiedote netissä.

Sivusto ollaan siirtämässä toiselle palveluntarjoajalle sekä uudelle alustalle, samalla sivuston toteutusta ja sisältöä siivotaan, yksinkertaistetaan ja muokataan helpommin ylläpidettäväksi, he lupaavat samalla. Myös nettiosoite muuttuu; uusi osoite on kolkku.fi.

Kiitoksia kärsivällisyydestä.

Tulevat tapahtumat

Perinteiset pilkkikisat 15.4.2017!

Launtaina 15.4.2017 järjestetään perinteiset pilkkikisat Kolkkujärvellä. Kokoontuminen klo 11:00 Törmälehdon rannassa. Kaikki tervetulleita!

Helsingin Sanomien kuukausiliite päättyy iisalmelaisen opettajan ja kirjailijan saamaan arvokkaaseen haastatteluun. Hän on se henkilö, jolle presidenttimme osoitti sanansa sen jälkeen, kun hän oli kirjoittanut vuosia takaperin Iisalmen Sanomiin, Ylä-Savon luetuimpaan mediaan, artikkelin “tolkun ihmisestä”.

Yksilöön vetoaminen ei ole sama kuin yhteisöön tai instituutioon. Kun käytetään kieltä, jota lapsi ei ymmärrä, silloin viesti ei häntä tavoita. Ja he jos ketkä liikkuvat nyt netissä ja osaavat digikielen sähköisen sanoman kuvineen. Klusteritaide (cluster art) kun oli ensimmäinen digikieleen muutettu jo yli vuosikymmen takaperin. Ensin Afrikassa ja Aasiassa, sitten myös Euroopassa ja lopulta myös Suomessa, viimeisenä Hämeessä.

Lapsena puhuimme Savossa kontin kieltä. Se oli nopeasti puhuen nokkela tapa kehittää kielellistä lahjakkuutta jo ennen kouluikää.

Kontin kielessä “minä” kääntyy ensin “minä kontti” ja tästä “kona mintti” -muotoon. Sinä on taas “sinä kontti” ja siis “kona sintti”. Lauseista syntyy lyyristä kieltä ja laulua, joka kääntyy hieman harjoitellen yhteisön yhteiseksi leikiksi. Savolaiseksi sanojen rieskaksi. “Sanan rieska” on siis “sanan kontti” eli “konan santti” ja “rieska kontti” eli “kona rintti”. Konan santti kona rintti, kola kantti kokko kuntti tarkoittaa siis “sanan rieska, kalakukko”.

“Tolkun ihminen” ei ole yhteisöllinen ja lyyrinen, savolaiseen sananrieskaan istuva, vaan tosikkomainen tapa nuhdella tai opastaa, ojentaa muita presidentillisellä tavalla tai toimittajan egolla muita mittaillen, kukkoillen tiedoillaan ja moraalillaan, paremmuudellaan muita moittien.

Ei sellainen toimi enää tänään. Ei etenkään nokkeliin lapsiin ja kielellisesti lahjakkaisiin runoilijoihin kuten presidentin rouva runokirjoineen hurmaa kuulijansa. Kielellisesti lahjakkaan ihmisen kun havaitsee heti muutamasta lauseesta.

Hän puhuu verbaalisen otsalohkon huikealla älyllä ja takaraivon vihamielinen purkaus liskoaivojemme neanderthalin -ihmisen muistosta geeneineen jää taka-alalle. Siinä yhteisön kieli ja lapsen leikki voittavat autoritaarisen tolkuttamisen, maskuliinisen tavan kukkoilla ja pitää luentoa.

Feministinen tapa kun on pitää kielen avulla yhteyttä yhteisöön, rakentaa sosiaalisia siltoja. Savolaisilla on tapana vältellä kielteisiä ilmaisuja ja käyttää kontin kielen kaltaista lyyristä viestintää, feminiinistä kieltä.

Kalevalainen perintömme on juuri tätä Lönnrotin havaitsemaa ilmaisua ja idästä haettua laulua. Ei turhaa tolkuttamista saati mulkuttamista, lainaten savolaisen poliitikon ja kirjailija Lehtisen kuvausta rakastelusta raiskatuksi tulevan naisen kokemana elämyksenä.

Lehtisen tuloa presidenttikisaan kaipasin lukiessani Helsingin Sanomien kuukausiliiteen luonnehdinnat nyt kisassa mukana olevista ehdokkaistamme. Siinä oli mukana jo sellainen näkökulma, jonka yläsavolainen lukijakin ymmärsi ja nyökytteli toimittajan oivalluksille. Mikä estä kirjoittamasta lehteä etteikö siinä olisi kaiken aikaa mukana älyllistä ironiaa, satiiria mutta ei oikein Suomessa sarkasmia.

Tolkun ihminen, “tolkun kontti” on siis “Kolkun tontti” ja se löytyy Kolkun kylän nettisivulta, jonne he rakensivat myös kyläkoulunsa talkoilla, myöhemmin EU:n avustamana komean kylätalonsakin.

“Ihminen kontti” ja siis “kohminen intti” poikkeaa kyläyhteisöstä organisaationa intin jäykkänä hierarkiana, komentotaloutena eikä sovi oman aikamme sosiaalisen median ja digiaivojen käyttöön enää lainkaan.

Se ei ole vain kohmeessa vaan ummehtunut ja tuo mieleen Haanpään mainion romaanin yhdeksän miehen saappaista tai Linnan tuntemattoman sotilaan ja sotakirjan nykyisen väärin ymmärretyn huumorin. Kun se aikanaan syntyi ja julkaistiin, sitä luonnollisesti haukuttiin.

Nyt siitä on tehty suurella työllä ja rahalla jo kolmas elokuvaversiokin. Senkin kuvaus löytyy tämän päivän Helsingin Sanomien sisältä ja sen kuukausiliitteestä.

Uskon että uusin versio on jo käännetty kontinkielelle ja olemme edistyneen vuosisadassa viljelemään kieltämme hieman armollisemmalla tavalla ja sulkien takaraivon liskokielen jo vähemmälle. Ohjaaja voisi vielä kerran katsoa valtavan kuvausmateriaalin ja miettiä, olisiko koko jatkosodan kokemus parempi unohtaa ja keskittyä muihin muisteloihin.