Kotisivullani ja etenkin Facebook päivitysteni yhteydessä on käyty ahkeraa kirjoittelua vaaleista Euroopassa, Yhdysvalloissa ja nyt Suomessa. Edessä on useita vaaleja, kuntavaalien jälkeen presidentin ja maakuntaalit samaan aikaan tammikuussa, ja pian meppivaalit sekä eduskuntavaalit.

Vaaliväsymystä voi lisätä se tosiasia, että vaikkapa presidentin vaaleja joudutaan käymään vielä kahteen otteeseen ikään kuin hätävarjelun liioitteluna.

Kyseessähän on edustuksellinen virka ja nykyinen presidenttimme on asettumassa ehdolle yli puoluerajat ylittävällä, ihan viisaalla tavalla. Urho Kekkonen valittiin hänkin näin, tuskin vaaleja koskaan käyden, mutta muilla ei silloin oikein mahdollisuuksia edes annettu.

Nyt annetaan ja samalla korostuu näiden vaalien suosio. Se taas saattaa antaa väärän kuvan presidentti -instituutiostamme ja presidentin valtaoikeuksista kansalaisille. Mauno Koiviston aikana niitä karsittiin reippaalla, suureksi kuvatulla kädellä. Toisaalta edes kovin pidettyä Koivistoakaan ei valittu ensimmäisellä kierroksella.

Fb-keskustelumme sivullani vertasi poliitikkoja ja kansakuntien päämiehiä ravureihin, hevosiin, ja näiden tapaan askeltaa. On lämminverisiä ja sitten näitä suomenhevosia, mutta myös askeltamistapa voi olla hevosilla kovin erilainen. Koulutettu hevonen on erilainen kun kouluttamaton. Kouluratsastus on komeaa katsottavanakin saati taitolajina se hallita hevosineen.

Laukan ja ravin lisäksi on muitakin tapoja edetä ja joku on muista poikkeava näyttävyydeltään. Timo Soini on tunnetusti hevosmiehiä ja toi tutuksi käsitteen hillotoplasta. Moni tuntee myös paljon muita tähän kilpailumuotoon liittyviä termejä piikkipaikasta kuolemanpaikalle edeten ja itse sain kuulla isältäni, Mannerheimin ratsastavan patterin edustajana, talvisen ajan sodassa käytetyistä käsitteistä, ja vielä enemmän hevosen urotöistä metsäisen maan rekien vetäjänä, josta elitismi oli kaukana. Syntyi kansan kaipaama populismi (popula=kansa). On se toki muutakin kuin politiikkaa.

Istuminen suomenhevosen vetämän tukkikuorman kyydissä lapsena oli talvisessa metsässä huikea kokemus ennen konekannan ja hevosvoimien muutosta. Hevoset olivat hikisiä ja läähättäviä. Kun tämä kulttuuri muuttui, niin metsissä kuin pelloilla, molemmat jäivät vieraammiksi kansalaisillemme. Emme osaa olla kiitollisia sinne suuntaan, minne kiitos kuuluisi kohdentaa. Se on aina virhe sosiaalisessa pääomassa ja muistissamme sekä johtaa elitismin kääntöpuoleen, populismiin.

Harva ehkä tietää, että pelkästään elintarvikkeistamme ja niiden kierrosta leipänsä saa 360 000 suomalaista. Kansantalouteen se tuo lisää 15 miljardia ja kyllä kotimainen ruoka on sentään edelleen se puhtain ja luotettavin. Sen hankkimisessa on mukana muutakin kuin elitismiä ja sitä suosivia ravintoloita, kokkejamme.

Suomen valtion budjetti liikkuu 40 miljardin paremmalla puolella. Maatalouden osuus siitä on kovin vaatimaton, vaikka mukaan lasketaan metsätkin, riista ja kalataloutemme sekä koko ympäristömme hoito ympäristöministeriössä. Sielläkin tehdään ihan oikeaa työtä ja joskus todella pitkiä päiviä.

Oleellista on, että jokainen meistä saa peruselintarvikkeet edullisesti ja huoltovarmuus on kunnossa kriisienkin yllättäessä. Tähän jälkimmäiseen ei aina muisteta kiinnittää riittävästi huomiota ravureita valitessamme ja alkoholin hintaan sekä sen saatavuuteen aikaamme käyttäen.

Toin esille ravureitten valinnassa mielestäni sopivimman tavan edetä nyt poliitikkojemme ja myös muiden kansakuntamme johtajien valinnoissa.

Se tulee Islannista, satujen saarelta, mutta on se tuttua Suomessakin ja Yhdysvalloissa, käytännössä ympäri maailmaa. Se on nimeltään ravina tai käyntinä laitumella “töltti” ja se on todella mielenkiintoinen, johon myös suomenhevonen voi oppia. Olen tästä kirjoittanut aiemminkin ja kuvannut tarkkaan mistä on kyse.

Kun ravissa hevosen ristikkäiset jalat liikkuvat yhtä aikaa eteen ja passissa vastaavasti saman puoleiset jalat, puhdas töltti asettuu juuri näiden kahden liikkumistavan puoliväliin: siinä on sekä ristikkäinen (diagonaalinen) että saman puoleinen (lateraalinen) vaihe.

Töltti on nelitahtista ja jalkojen poljentajärjestys on sama kuin käynnissä, mutta nopeus voi vaihdella hitaasta töltistä aina laukan nopeuteen.

Töltti on varsinkin raviin verrattuna ratsastajalle erittäin tasaista. Islantilaiset ratsastajat havainnollistavatkin joskus töltin tasaisuutta ratsastamalla laukan vauhtia mutta läikyttämättä pitelemäänsä juomaa. Ja tällainen jos mikä sopii ikääntyvän kansakunnan juomakulttuuriinkin.

Töltin edut ovat kiistattomat ja suosittele sitä jatkossa etenkin Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan päämiesten tavaksi edetä. Malli voitaisiin antaa meiltä Suomesta ja siirtäen se EU:n kautta jo käytyihin Ranskan ja Hollannin vaaleihin sekä tuleviin vaaleihin Saksassa.

Töltti sopisi erityisen hyvin juuri nyt Pohjois-Korean käyttöön tinkimätä tippaakaan vauhdista. Näyttävyys voi hieman kärsiä, mutta sen korvaa ratsastajan mahdollisuus jopa torkahtaa tölttihevosen selässä reippaassa matkavauhdissa.

Jopa Yhdysvaltain nimekkäät karjan kasvattajat ja heidän vielä nimekkäämmät sheriffinsä käyttivät tätä etenemistapaa pitkillä taipaleilla suurta länttä edetessään ja liimautuessaan satulaansa. Elämä ei ollut pelkkää taistelua ja nahkaruoskan sointia, kuudesti laukeavaa.

Tölttiä voi käyttää myös globaalin elämän rinnalla paikallisessa, lokaalisessa, kulttuurissa. Sieltä se on aikanaan levinnytkin ja sinne se tulisi taas juurruttaa pienyhteisöjemme yhteiseen käyttöön. Toki töltti tunnettiin Venäjällä ja Ukrainassa mutta myös Ruotsin hovissa.

Kyse ei ole salaliitosta, ei salatusta elämästä, vaikka sukuni ja sukunimeni viittaa luostarilaitoksiin, lukusiin sellaisiin, ja da Vinci -koodin kautta saattaa hämätä kuvittelemaan, kuinka kaikki edistys, jossa taustalla ovat kirkot, tiede, taide ja dogmit, teoriat ja mallit, ikivanhat kulttuurit ja niiden osaaminen, olisi salakähmäistä, jolloin toimittajan tehtävänä on paljastaa sen taustalla olevat salatut koodit.

Ei niitä ole olemassakaan, tieteen ohella, muualla kuin lehden toimittajan tai päätoimittajan omassa peilikuvassa. Niinpä kun Forssan Lehden entisen toimittajan Atte Jääskeläisen saapuessa luennoimaan Forssaan, lapsuutensa maisemiin, hän saattoi kokea siinä töltti hevosen tasaista menoa ja astui miinaan. Itse virittämäänsä.

Ei Helsingin Sanomien toimittaja sitä voinut virittää. Peli ja pelin politiikka, pelurin luonne, on noin joka viidennen suomalaisen luonteen näkyvin osa. Ei toki likimainkaan kaikkien. Ilmiöön kuuluu pelin säännöt, itse kirjotetut sekä ikävä kyllä joskus moraalin puute, jopa täydellinen moraalittomuus.

Moni on kokenut tämän matkoilta maailmalta palatessaan ja lähestyessään Suomea ja Vantaata. Matka lentokentältä kohti kotia sujuu kuin töltti hevosen kyydissä olkoonkin, että juuri nämä viimeiset kilometrit ovat ne kaikkien vaarallisimmat.

Töltti hevosen selkään ei sovi nukahtaa. Kun luulet voittaneesi ja alat tätä voittoa juhlia, olet jo hävinnyt. Sama pätee myös niihin vaaleihin, joissa perussuomalaiset hakevat itselleen uutta puheenjohtajaa Jyväskylässä. Eivät muille puolueille tai kuvitteellisille salaisen palvelun asiamiesten narratiivisille jutuille medioissamme. Pääosin ne ovat pelkkää viihdettä ja näin tähän on osattava myös asennoitua töltti hevosen selässä matkaten