Saudi-Arabia ja Pakistan allekirjoittivat syyskuussa 2025 keskinäisen puolustussopimuksen, joka määrittelee hyökkäyksen toista maata vastaan hyökkäykseksi molempia vastaan.

Korkea-arvoinen saudiviranomainen totesi, että ”tämä on kattava sopimus, joka kattaa kaikki sotilaalliset keinot”.

Pakistanin hallituksen edustaja taasen sanoi “paras tapa vertailla sitä on katsoa Natoa”.

Mitä puolustussopimus tarkoittaa lähialueilla, johon kuuluvat Lähi-Itä ja Aasia?

Tarkastellaan ensin molempien maiden maantietoa ja historiaa.

Saudi-Arabia sijaitsee Lähi-Idässä arabian niemimaalla ja on suurelta osin aavikon peitossa. Öljyn löytyminen teki köyhästä arabimaasta merkittävän toimijan ja sen avulla on hankittu globaaleja puolustus- ja yhteistyökumppaneita ja vakautettu kotimaan oloja. Se on islamin synnyinseutua ja ei koskaan ollut siirtomaana. Yhteiskunta on ollut stabiili monarkia jo lähes 100 vuotta varakkuutensa turvin.

Pakistan sijaitsee Etelä-Aasiassa ja ulkoinen raja pysähtyy hindulaisen Intian kanssa. Maa ei ole arabialainen, vaikkakin Sunnilainen uskonto yhdistää sitä ja Saudi-Arabiaa. Maa oli Iso-Britannian siirtomaa ja se on ollut historiallisesti osa muitakin imperiumeja. Traumaattinen itsenäistyminen on luonut nykyiset jännitteet Intian kanssa ja maat ovat sotineet usein. Tämän seurauksena siitä tuli ydinasevaltio. Maalla on merkittävästi väestöä mutta resurssit ovat tiukat ja poliittinen epävakaus tuo paineita.

Puolustusliitto ei ole sattuma, vaan pitkän yhteistyön tulos. Maat ovat auttaneet toisiaan sotilaallisesti, taloudellisesti ja ne kilpailevat eri areenoilla toisiaan tukien.

Pakistan on ainoa ydinasevaltio muslimimaailmassa ja tarvitsee taloudellista tukea, kun taas Saudi-Arabia haluaa luotettavamman turvatakuun kuin mitä Yhdysvallat on tarjonnut.

Molempien tarpeet täydensivät toisiaan täydellisesti.

Egyptin ehdottama yhteiset arabivoimat eivät saaneet kannatusta. Osaksi syynä ovat Turkki ja Iran. Molemmilla on voimakkaita haluja laajentaa vaikutusvaltaansa ja ne poikkeavat puolustusliitosta uskonnon tai historiallisen perinnön vuoksi. Kumpikin käyttää sotilaallista voimaa omien tarkoitusperien ajamiseksi.

Ehkä lähitulevaisuudessa on laajempi liittouma, jolla on voimaa rauhoittaa alue poliittisesti ja sotilaallisesti.

Se, että onko liittouma puhtaasti pragmaattinen, uskonnollinen tai kulttuurinen jää nähtäväksi.

Näkisin, että valtiot, jotka ovat käsitelleet historialliset tapahtumansa ja eivätkä tavoittele sitä on suuri mahdollisuus nousta erilaiselle aikakaudelle.

Tämä on nähtävissä Euroopan historiaa tarkastellessa.

Tulemmeko näkemään liittouman, joka lopettaa Iranin proxyt –sodat, rajoittaa Turkin historiallisen perinnön tavoittelut ja tasapainottaa sotilaallista voimaa Israelia kohtaan?

Alueen voimatasapaino on jo muuttunut ja se hakee uomiaan. Katsotaan minne kehitys vie.