Gazan tilanteeseen saatiin vihdoin selkeä askel kohti rauhaa kahden vuoden sotimisen jälkeen. Donald Trumpin painostus kumpaakin osapuolta kohtaan toi tulosta. Suuret mediatalot Suomessa, siinä missä vasemmistolaiseen ideologiaan suuntautuneet poliitikotkin, näyttivät asettuvan selkeästi raakalaismaisen hyökkäyksen tehneen palestiinalaisten Hamas terroristijärjestön puolelle. Informaatiosotaa tietenkin käydään aina konfliktien alkaessa voimakkaasti. Kuitenkin on ollut ikävä huomata, että antisemitismi ei ole vain sana. Se on todellisuutta, näköjään. Olen aina ihmetellyt, mistä joidenkin viha Israelin kansaa kohtaan nousee.

Ruotsalaisen koululaisaktivistin Greta Thunbergin risteilymatka Välimerellä tietenkin uutisointiin isosti. Matkaan oli uutisten mukaan lähdetty humanitäärisen avun laivueena, mutta se avustusrahti olikin jäänyt kai sinne lähtösatamaan. Sattuuhan niitä unohduksia. Oli itse seurueen kannalta aivan hyvä, että Israelin viranomaiset ottivat heidät talteen ennen joutumista Hamasin haltuun. Reissussa oli myös Suomen kansalaisia – sitä etuoikeutettua eliittiä, jolla on rahaa ja vapautta häippäistä tavallisen suomalaisen perhe- ja työelämän asuntolainavetoisesta arkielämästä toteuttamaan ideologian mukaista antisemitismistä kutsumustaan.

Virallinen Suomi on onneksi ymmärtänyt toistaiseksi olla tunnustamatta mitään Palestiinan ihmisryhmää valtioksi. Olen kuitenkin ihmetellyt sitä intoa, millä terroristijärjestö Hamasia kannatetaan niin Suomessa kuin muuallakin demokraattisiksi sivistysvaltioksi itseään kutsuvissa kuningaskunnissa tai tasavalloissa. Hyökkäys Israeliin 7.10.2023 ja tavallisten siviilien ja lapsiperheiden raaka murhaaminen siinä missä satojen panttivankien ottaminen tuntuu olevan vain huomiomerkintä marginaalissa. Maailma on kylmä, sen olen oppinut kyllä tähän ikään mennessä varsin hyvin. ”From the river to the sea” on todellinen liian monelle Israelin viholliselle. On ollut huolestuttavaa seurata juutalaisvastaisuuden nousua vähitellen eurooppalaisessa vasemmistossa Hamasin ymmärtäjien joukossa. Muinoin kuitenkin vannottiin keskitysleirien uunien jäähdyttyä, että ei koskaan enää.

On hienoa, että tulitauko on nyt saatu aikaiseksi ja ensiaskeleet rauhaan otettu. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä ohi, tie lopulliseen rauhanomaiseen rinnakkaiseloon on pitkä. Epäluottamus molemmin puolin on todella voimakasta, enkä sitä yhtään ihmettele. Epäluulo ja viha tulevat paljon kauempaa kuin lokakuun 2023 hyökkäyksestä. Hamas tietenkin haluaa takuut siitä, että Israelin armeija lopettaa sotatoimensa panttivankien vapauttamisen jälkeen. Israel taas haluaa ehdottoman takeen siitä, että islamistit eivät enää ammu raketteja eivätkä uhkaa maan kansalaisia. Ongelmaksi voi muodostua se, että Hamas haluaa pitää poliittisen asemansa Palestiinassa. Se ei välttämättä myöskään suostu luopumaan aseistaan. Hyvä kysymys on myös, suostuvatko kaikki Hamas terroristit rauhaan johtajiensa käskystä huolimatta. Israelin armeija on melko ärsytetty tällä hetkellä ja muutama raketti asuintaloon voi saada taas vyöryn aikaan.

Haasteita ja epävarmuustekijöitä siis vielä riittää. Tällä kertaa rauhaan pakottamisessa on mukana myös joukko muslimivaltioita. Se antaa aikaisempaa enemmän toivoa. Toivotaan kaiken sujuvan hyvään suuntaan. Greta voi ottaa agendalleen jotain muuta tai palata taas ilmaston muuttumisesta huolestuneeksi.