Tässä kiteytyy aate ja voi olla että tällä laululla on ollut aikanaan suuri merkitys sen muotoutumiselle. Pidemmittä puheitta, Kuule veljeni:

”Kuule veljeni, tule luokseni, mulla tiedossa salaisuus on. Sulle kerron sen suuren ihmehen, mulle paljon mi merkinnyt on. Eilen illalla leirin nukkuissa hiivin hiljaa mä nuotion luo. Hiillos hehkuva, pian sammuva, mua kutsuvi äärelleen tuo.

Silloin hiljaista, kuulin kuisketta, hiillos hehkuva äänteli näin: Mua kuuntele, pienen kantsehen luon mä aikoihin menneisihin. Tässä ammoin jo, roihus nuotio, vietti erämies iltaansa näin. Paistoi riistansa, nukkui havuilla. Kulki synkkihin metsihin päin.

Vuodet kuluivat, polvet vaihtuivat, sorti kansaasi vihollinen. Nälkä ahdisti, tänne rakensi, piilopirttinsä suomalainen. Poistui sorron ies, nousi Suomen mies. Vainolainen sai karkota pois. Leirivalkeat silloin paloivat, laulu soturien huulilta soi.

Sinä lapsonen nykyaikojen, joka lahjaks sait vapahan maan. Muista sorron yö, muinaiskansan työ. Älä unhoita taistelujaan.
Hiillos himmeni, hehku tummeni. Vielä istumaan äärelleen jäin. Kiitos sanaton luota nuotion nousi rinnastain taivahan päin.”

(trad.)

Yksi hieno tulkinta tästä on kuultavissa Åttopoikien sivulta: http://www.attopojat.fi/music/28%20Kuule%20veljeni.mp3