Tässä on tullut politiikassa oloaikanani eli viimeisen puolentoista vuoden aikana törmättyä kaikenlaisiin toimijoihin. Kaikenlaista tossunkuluttajaa tämäkin puuhastelu pitää sisällään täysistä tyhjäntoimittajista todellisiin tekijöihin. Eli hajontaa porukassa tuntuu olevan ja paljon. Ja sitä kautta löytyy myös valinnanvaraa.

Itse olen osittain ottanut tavaksi tehdä tätä hommaa siten, että haastan ja provosoinkin valtaapitävää klikkiä. Jos olet esimerkkinä haastajapuolueesta tuleva kaveri, niin olen tullut siihen tulokseen, ettei kannata olla hajuton ja mauton. Vaan on ajettava juuri niitä asioita, joitten takia olet lähtenyt tälle tielle olet lähtenyt. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että joka asiassa pitää olla vastarannan kiiski. Joissakin asioissa voi jopa tehdä yhteistyötä jopa vastustajan kanssa, jos yhteinen sävel löytyy. Mutta sopivasti provosoimalla voi saada keskustelua aikaan. Ei tässä ole kuitenkaan tarkoitus lähteä kenenkään talutettavaksi missään tapauksessa.

Osalla valtaklikin edustajista tällainen provosointi ja asioitten kyseenalaistaminen tuntuu ottavan aivoon kunnolla. No sehän kertoo sen, että on saanut jo jotain liikendintää vastustajassa aikaiseksi. Ja provokaatio on silloin jo tehtävänsä tehnyt. Parhaimmillaan provokaatio aiheuttaa vastahyökkäyksen haastajan suuntaan. Silloin se on johtanut siihen, että ainakin keskustelua on syntynyt. Monesti vaan on huomannut sen, että sopivasti provosoimalla keskustelu ajautuu täysin sivuraiteilleen ja menee henkilökohtaisuuksiin. Se nyt tietenkään ei ole toivottavaa, mutta sitäkin tapahtuu. Ja on täysin normaalia, koska ihmisistä tässäkin toiminnassa on kyse.

Ärsyttävimpiä tapauksia politiikan saralla ovat tällaiset hajuttomat ja mauttomat ihmiset, joilla ei loppupelissä ole mitään sanottavaa. Mennään lauman mukana ja ollaan hiljaa, jottei vaan turpaan tulisi. Näillä broilereilla politiikassa ei tee yhtikäs mitään. Jos ei ole uskallusta ottaa riskiä ja lähteä ajamaan itse tärkeinä pitämiään asioita, niin turhaa politiikkaan on lähtenyt penkkiä kuluttamaan.

Itse olen maahanmuuttokriitikko, tarkastelen määrättyjä kotipaikkakuntani toimintoja hyvinkin kriittisesti, arvostelen myös valtakunnantason toimintaa ja myös provosoin kilpailijoita. Siitä varmasti tulen saamaan itse kritiikkiä ja haukkuja. Mutta jos linja oikeasti häilyy, niin turhaa tähän touhuun on ollut lähteä mukaan. Loppupelissä kuitenkin kritiikki ja provosointi kuitenkin usein johtaa ihan hyväänkin keskusteluun. Sitä kautta on jopa mahdollisuus päästä yhteistyöhön. Mutta asia on varma, etten suostu miksikään poliittiseksi broileri. Oma linja se kuitenkin pitää olla.