Poliittiset virkanimitykset johtavat suhmurointiin?
Näin ulkopuoliselle tulee väistämättä mieleen poliittisten virkanimitysten tuovan vaikeasti ymmärrettävää poliittista suhmurointia, kun katsellaan mitä tapahtui HVK:n virkanimitysten ympärillä.
Näin ainakin omalla kohdallani on käynyt HVK:n johtajien potkuista puhuttaessa tai tarkastellessa. Etenkin puhuttaessa HVK:n eroamaan joutuneen toimitusjohtaja Tomi Louneman kohdalla. Louneman virkanimityksen vuonna 2019 TEM:in alaisuudessa toimivan HVK:n toimitusjohtajaksi teki valtioneuvoston päätöksellä silloinen työministeri Timo Harakka (sd.).
Lounema nimittäin hoiti virkatehtäviään työ- ja elinkeinoministeriössä jo vuodesta 2009 alkaen, viimeksi ryhmäpäällikön ja kaupallisen neuvoksen tehtävässä. Tehtävässään hän on hoitanut huoltovarmuusasioita alusta saakka. Hän oli siten varmasti tietoinen siitä ettei HVK:n tehtäväkuvaan kuulunut kasvomaskien hankinta. Kuitenkin hän oman kertomansa mukaan oli valmis osallistumaan tuohon tehtävään johtamansa HVK:n toimesta epidemiakriisin ollessa valloillaan, eikä kasvomaskeja ollut STM:n johtaman ministeriön toimesta, jolle hankinnat kuuluivat ja kuuluu (Hansel), hoidettu asianmukaisesti riittävällä tavalla.
Louneman omaa poliittista suhdetta yhteenkään Marinin hallituspuolueeseen ei ole ulkopuoliselle selvillä, mutta olettaa voinee jollain tavalla koskettavan ministeriön palvelukseen tullessa 2009 olevan silloisen valtioneuvostoon (Vanhasen II hallitus) lukeutuneen kokoomuspuolueeseen liittynyt virkanimitys, sillä kokoomuspuolueen taholta on julkituotu välitön huolestuminen HVK sotkusta. Kokoomus voinee tämän jälkikäteen kertoa?
Marinin hallituksella oli kova kiire saada nimitetyksi vailla yksityiskohtaisemaa selvitystä oman puolueen virkamies (?) tehtävään eli toimitusjohtajan virkaa hoitamaan oitis Marinin hallitus valitsi Janne Känkäsen 11.4.2020 alkaen (varsinainen virkanimitys 1.9.2020). Känkänen oli työ- ja elinkeinoministeriön EU- ja kansainvälisten asioiden johtaja, jonka työ- ja elinkeinoministeriö oli 7. huhtikuuta määrännyt siirtymään aiemmin tilapäisesti Huoltovarmuuskeskukseen tukemaan sitä kriittisten suojavälineiden hankinnoissa. Känkänen oli siten demariministerin johdossa olevan ministeriön (TEM) virkamies.
Mikä ihmeen kiire oli pääministeri Marinilla toimitusjohtaja Louneman erottamiseksi virasta (Jari Gustafssonin puhelu), vaikka hänen ei oltu mitenkään todistettu syyllistyneen virassaan väärinkäytöksiin/virkarikokseen, joka on todettu syyttäjän toimesta syyttämättäjättämispäätöksessä.
Mikä kiire oli demariministereillä toimia siten kuin toimivat eli halusivat Louneman erota HVK:n johdosta, vaikka hankintojen kriisiytymisen selvittelytyö oli kesken ja siten syyllisten selvittäminen vähintäänkin epäselvää. Tämä näyttäytyy ullkopuoliselle poliittiselta suhmuroinnilta, mitä suuremmassa määrin. Ikäänkuin ministerit Marin, Haatainen, Kiuru ja Pekonen eivät millään tavoin ole liittyneet HVK:n maskihankintoihin.
Oikeuskansleri Pöysti näyttää ottaneen varsin ymmärrettävän kannan sanoessaan IL:n mukaan; ”Yleinen periaate hallinnossa on, että ensin selvitetään sekä kuullaan osapuolia. Vasta sen jälkeen katsotaan, millaiseen reagointiin on aihetta. Nyt totuttu kaava ei toteutunut.”
Lounema itse sanoo hänen saavan tietää pääministerin kannasta tiedotusvälineiden välityksellä, ei Marinilta itseltään. Tähän näyttää IL:n kirjoituksen mukaan ottaneen kantaa myös oikeuskansleri Tuomas Pöysti Ylen Ykkösaamussa viime viikolla. Hänestä myöskin poikkeuksellisissa oloissa tulisi jaksaa noudattaa normaalia prosessia: selvittää ja kuulla osapuolet ja vasta sitten tehdä voimakkaita johtopäätöksiä. Vaikuttaa siis siltä, että Louneman eroprosessissa on toimittu äkkipikaisesti ja vastoin tavanomaista käytäntöä.
Miksi näin tehtiin? On varsin hyvä kyvymys IL:n toimittajilta. Eiköhän tässä ole kyseessä ministerien oman kuvan kirkkaana pysyttämispyrkimys, sillä hehän kuitenkin ovat ministeriöiden johtajina varsinaisessa vastuussa ministeriön toimista.
On kerrottu tehdyn useita kanteluja oikeuskanslerinvirastoon edellä mainittujen ministereiden sekä joidenkin virkamiesten toiminnasta tämän geissin ympärillä. Jossain vaiheessa kuullaan mikä on kantelujen lopputulema. Sitä odotellessa poliittisten virkanimistyssuhmuroinnin toivoisi loppuvan pikaisesti. Virkanimitykset korkeisiin virkoihin tulisi tehdä erillisen nimityskonklaavin, joka ei ole nimetty poliittisista henkilöistä, toimesta.
Tekstin aiheet:
Muistuupa mieleeni miten STM:ssä haluttiin johtaja Sillanaukeesta eroon (kok?) ja tilalle tietenkin valtioneuvosto nimitti demaritaustaisen Varhilan. Siis kyse on nimenomaan STM:stä jonka toimialaan kuuluu mm. kasvomaskien hankinta Hansel Oy:n kautta.
Ihmettelyä kaiken aikaa esiintyy yhä enemmän.
Entäpä sitten ministerien käsien pesemisestä ministeri Haaviston todetussa lakien rikkomisasiassa, jossa taas kerran hallituspuolueet pesivät kätensä ministerin selvääkin selvemmin rikkoneen antamansa virkavalaa ja antaen ”synninpäästön”, vaikka tavallinen kansalainen kyllä joutuu vastaamaan lakien rikkomisesta.
Virkavalassa vannotaan ”Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Sirpa , suhmurointia on koko ajan , työministerinkin osuus oli siinä , jotain !? Marinin kuvioissa ja kumppaneitten ei aina meinaa , pysyämukana !
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti