IS:en mukaan ulkoministeri Haavisto on sanonut mm. näin antamassaan selvityksessä tapahtumien kulusta;

”Kun mahdollisesti hengenvaarassa olevien suomalaisten lasten tilanne on minun ja johtamani ministeriön vastuulla, ministeriössä ei siinä tilanteessa kyetty valmistelemaan tarpeellisia toimenpiteitä eikä johtamaan tehokkaasti tarvittavaa viranomaisyhteistyötä asiassa. Koin vastuuni erittäin raskaana, Haavisto kertoi omassa vastauksessaan.”

Vaikka PeV ei tutkinnassaan havainnut perustuslain 116 §:ssä mainittua syytä ministerisyytteen nostamiselle korotettuna syyksiluettavuusvaatimuksena (tahallisuus tai törkeä huolimattomuus) ja siten ei katsonut ministerin virkavelvollisuuksien rikkomisen olennaisuusvaatimuksen kuitenkaan täyttyneen asiassa, niin näin maallikon mielestä otettuna huomioon al-Hol tapahtumien ympärillä koko esiin tulleet selvittelyt ulkoministeri Haaviston ja ulkoministeriön virkamiesten välillä, ei voi välttyä ajatukselta etteikö kyseessä ole Haaviston tekojen kohdalla ainakin ulkoministeriön toiminnan vastuuhenkilönä, ylin johtaja, tahallinen menettely. Hyväksyttävänä selityksenä ei pidä tulla kyseeseen se, ettei Haavisto ole tiennyt toimintapansa rikkovan hallintolain ja ulkoasiainhallintolain säädöksiä. Onhan Haavisto ministerinä lainsäätäjän asemassa, joten hänen olisi aainakin tullut varmistaa toimintansa lainmukaisuus ja kun tätä lainmukaisuutta ei ilmeisesti ole tehty, on teko tehty vakaasta omasta harkinnasta. Siis tietoisen tahallisesti.

Huomattava on myös se miten kesällä 2019 pääministeri Rinne ei alussa hyväksynyt konsulilain perusteista tapaa al-Holin leirillä olevien tuomisesta Suomeen. Näin ollen Haavisto toimi itsenäisesti ilman poliittista valtioneuvoston antamaa hyväksyntää. Tämän lisäksi on eduskunnalle annettu väärää kuvaa IS:n (linkki edelläi) kirjoituksen mukaan, kun ”27.6. Pääministeri Rinne ottaa kantaa eduskunnan täysistunnossa al-Holin Isis-leirin suomalaisten auttamisesta.

Meillä ei ole mitään tarkoitusta sellaista toimintaa lähteä tekemään, jossa näitä ihmisiä lähdettäisiin esimerkiksi konsulipalvelulain perusteella tuomaan Suomeen. Konsulipalvelulaki ei sovellu näihin tapauksiin, ei laisinkaan, Rinne totesi.” (sitaatissa oleva lihavointi on kirjoittajan)

Tuota Rinteen lausumaa aiemmin oli jo tapahtunut useita tapaamisia Haaviston järjestäminä (kts PeV.n lausunto, linkki edellä). Näin voitanee katsoa ulkoministeri Haaviston toimineen ilman poliittista mandaattia asiassa. Voidaanko Haaviston menettelyä ylipäänsä pitää vähäisenä ja vain moitittavana siten ettei syyllisyysolettama edellytä syytteen nostamista valtakunnanoikeudessa? Jollain tapaa hiipii mieleen näin maallikolle se, etteikö PeV:n tutkinnan lopullinen lausuma ole saanut osin poliittisia piirteitä. Onhan PeV:n jäsenistö hallitusenemmistöinen. Tässä ainakin itse painottaisin enemmän ex-oikeuskansleri Jonkan antamaa lausuntoa, jossa hän katsoo olevan edellytykset syytteen nostamiseksi valtakunnanoikeudessa. Niiden asiantuntijoiden, jotka eivät näe mitään syytä nostaa syytettä, lausunnoille ei pidä antaa suurinta painoarvoa kuten Vihreiden koko eduskuntaryhmä Haavisto mukaanluettuna näyttää pitävän ainoana oikeana ratkaisun pohja-aineistona. 

Joka tapauksessa suuri kysymys jää vellomaan avoimeksi koko eduskuntaa koskien, onko Marinin hallituspuolueilla eduskunnassa edelleen luottamus ulkoministeri Haavistoon PeV:n antaman tutkinnan tuloksen jälkeen? Tätä luottamusta ei pitäisi olla, sillä paljon vähäisemmistä syistä on ministeri menettänyt luottamuksen ja eronnut jopa oma-alotteisesti.