Elvytysrahaston perustaminen on herättämässä ainakin meillä Suomessa kiihtyvää keskustelua. Hyvä niin. Miksi tästä uudesta EU:n rahoittamiseen perustettavasta rahastosta ei käyty laajempaa keskustelua jäsenmaiden kansalaisten keskuudessa? Onko EU:n vaikeista asioista parempi tapa tehdä päätöksiä ”pimeästi” ja enemmän salassa kansalaisilta? Pidemmän päälle ei tällainen toimintatapa tule toimimaan. Tapa, jota noudatetaan ainakin meillä eu-asioista päätettäessä. Avoimmuus olisi eu-asioitakin käsiteltäessä ennen päätösten tekemistä veronmaksajien, siis jäsenmaksun maksavien kannalta, hyvä tietää sekä muodostaa oma mielipide, käytännössä siihen mihin hallituspuolueet enemmistöhallituksessa haluavat veronmaksajat sitouttaa. Sitouttaminen vuosikymmenien päähän, kuten tässä mainitussa elvytyspaketissa aina vuoteen 2058 saakka. 

On sanottu, että onhan jo aiemmin jäsenmaat ottaneet vastattavakseen muiden maiden veloista EVM:n kautta. EVM rahaston kautta on annettu velkaa jäsenmaille tiukoin ehdoin mm. Kreikalle. EVM-rahastoon eurojäsenmaat perustettaessa sijoittivat alkuun vain osan pääomasta. Suomi n. 12,4 mrd pääomasijoituksesta 1,44 mrd euroa.  

Elvytysrahaston perustamiseen ottavat osaa kaikki jäsenmaat. Uusi rahasto eroaa siten jo tässä suhteessa EVM-rahastoon. Elvytysrahaston kautta, joka käytännössä onkin budjettirahasto, joutuvatkin jokainen jäsenmaa valuutasta riippumatta osallistumaan budjetin menojen rahoittamiseen jäsenmaksun muodossa. Budjettiin kertyneillä jäsenmaksuilla sitten rahoitetaan rahastolle otetun velan pääomakustannukset, lyhennykset korkoineen. Elvytysrahasto on siten budjetin lainoittaja, joka on selvästi unionin perussopimuksessa kielletty toimi.

Tämä selvä lainanoton yhteys eu-budjettiin todetaan myös neuvoston kokouksen päätelmissä ”Next Generation EU -väline ja monivuotinen rahoituskehys ovat sidoksissa toisiinsa. Elpymistoimia tarvitaan nopeana ja tehokkaana vastauksena tämänhetkiseen haasteeseen, mutta ne tuottavat halutun tuloksen ja ovat kestäviä vain, jos ne liittyvät perinteiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ja ovat yhdenmukaisia sen kanssa, sillä rahoituskehys on muokannut finanssipolitiikkaamme vuodesta 1988 lähtien ja tarjoaa pitkän aikavälin näkökulman.”

Kyse ei siis ole tuonkaan mainitun päätelmäkirjauksen mukaan koronaepidemian rahoittamisesta vaan pidemmän aikavälin ongelmista finanssipolitiikassa. Syynä tähän suurimmalta osalta on vaikuttanut eurovaluutta, joka ei sovi kaikille valuutan ottaneille maille kuten ei Suomellekaan. Tämän virheen eurosta on moni suomalainen asiantuntija myöhemmin ilmaissut todeksi.

Elvytysrahaston (Next Generation EU -väline) onkin perustettu yksinomaan siitä syystä, että kaikki jäsenmaat saadaan osallistumaan eu-budjetin korottamiseen ja korotetun jäsenmaksun maksumiehiksi. Rahaa budjettiin tarvitaan aiemman väärän finassipolitiikan aiheuttamiin vääristymisiin, joka näkyy etenkin eräiden jäsenmaiden huomattavan suureen velkaantumiskehitykseen. Italia, joka on velkaantunut erittäin voimakkaasti ja ”uhkaavasti” pankkisektoreille Saksassa ja Ranskassa. Jo EVM:n perustaminen Kreikan kriisin kohdalla johtui em. jäsenmaiden pankkisaamisista Kreikalta. Tuolloin vain euromaat osallistuivat (EVM) Kreikan velkojen takaajiksi ja velka-ajan pidentämiseen vuosikymmeniksi. Tässä operaatiossa kuitenkin Kreikka joutui kovien uudistustoimien toteuttajaksi taloudessaan. Nyt elvytysrahaston kohdalla ei tällaisia vaateita ole lahjarahan ja velkaa ottaneiden maiden kohdalla. On hyvin kyseenalaista voiko komissio sellaista valvontakoneistoa toimeenpanna joka pystyy valvomaan, että budjetista saadut rahat (elvytysraha-nimikkeellä) on käytetty juuri siihen tarkoitukseen kuin maa on ilmoittanut käytettävän ja johon ne on hyväksytty.

Neuvoston kokouspäätelmässä myös todetaan ”EU:n lainanotosta saatavat lisävarat maksetaan avustuksina ja lainoina monivuotisen rahoituskehyksen välineiden ja ohjelmien kautta. Näin varmistetaan johdonmukaisuus ja yhtenäisyys. Sekä Next Generation EU -väline että monivuotinen rahoituskehys auttavat muuttamaan EU:ta sen keskeisten politiikkojen, erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, digitaalisen vallankumouksen ja palautumiskyvyn, kautta.”

Tuossakin tunnustetaan suoraan EU:n ottavan lainaa sen vuoksi, että voidaan kattaa lisääntyneet budjetin monivuotisen kehyksen menoja avustuksina (lahjarahoina) ja lainoina.

Mitään epäselvyyttä edellä esitetyn perustein ei pitäisi olla laillisuuden näkökulmasta katsottuna, etteikö EU ole tekemässä kiellettyä tointa ottaessaan lainaa rahoittaakseen budjettimenoja. Suomen liittyessä Unionin jäseneksi hyväksyttiin perussopimuksen kirjaukset, joissa nimenomaan kielletään EU:n lainan ottaminen. EU:n perussopimusten keskeinen periaate on ollut ja pitäisi olla edelleen, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan. 

Selvää näyttää olevan myös se, että jopa Ranskan presidentti Macron on iloinnut portin avaamisesta yhteisen velan ottamisesta. Noin, vaikka meilläkin tuppuraiset kuinka kertoilevat mainitun rahaston olevan vain kertaluontoinen. Ei se sitä tule olemaan vaan kyllä toinen kerta on helpompi käsitellä ja päättää. Onhan jo rahastokin tätä tarkoitusta valmiina.  

Eikö maastamme löydy yhtä ainoaa lakimiestä tai -naista joka vie elvytysrahaston perustamisen 750 mrd euron korotetun budjettirahoituksen rahoittamisen (=jaksotettavaa jäsenmaksua varten perustettu) lainmukaisuuden EU tuomioistuimen ratkaistavaksi?