Suomen väestöpolitiikka on ajautunut umpikujaan. Syntyvyys on laskenut historiallisen alhaiselle tasolle, väestö ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla ja julkisen talouden kestävyysvaje kasvaa vuosi vuodelta. Samaan aikaan poliitikot ja virkamiehet tuntuvat olevan yhtä neuvoton kuin kansa konsanaan – mistä löytää ratkaisu tähän demografiseen dilemmaan?

Emeritusprofessori Matti Virén tarttuu tähän polttavaan kysymykseen tuoreessa kirjoituksessaan ”Suunnitelmataloutta, maahanmuuttoa vai lisää lapsia?” (Suomen Perusta, 2025). Virén kyseenalaistaa vallitsevan ajattelutavan, jossa maahanmuuttoa pidetään lähes ainoana ratkaisuna väestön ikääntymiseen ja työvoimapulaan. Samalla hän nostaa esiin tärkeitä näkökulmia julkisen sektorin kasvusta, maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista sekä perhepolitiikan mahdollisuuksista.

Maahanmuutto – hopealuoti vai harhakuva?

Maahanmuuttoa on pitkään markkinoitu ratkaisuna Suomen demografisiin haasteisiin. Ajatus on yksinkertainen: tuodaan maahan työikäisiä ihmisiä paikkaamaan väestön ikääntymisen aiheuttamaa työvoiman vajetta. Tämä näkemys on kuitenkin monella tapaa ongelmallinen.

Ensinnäkin, maahanmuuton vaikutukset talouteen ja työmarkkinoihin ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin usein annetaan ymmärtää. Virén huomauttaa, että maahanmuuton vaikutuksia palkkoihin ja työmarkkinoiden dynamiikkaan ei ole riittävästi tutkittu Suomen kontekstissa. On mahdollista, että lisääntynyt työvoiman tarjonta laskee palkkatasoa tietyillä aloilla, mikä puolestaan voi heikentää kantaväestön työllisyyttä ja tulotasoa.

Toisaalta on tärkeää erottaa työperäinen maahanmuutto humanitaarisesta maahanmuutosta. Työperäinen maahanmuutto voi olla hyödyllistä Suomen taloudelle, erityisesti jos maahanmuuttajat integroituvat yhteiskuntaan ja oppivat kielen. Tämä voi tuoda uutta osaamista ja monipuolistaa kulttuuria. Samalla on kuitenkin pohdittava, miten varmistaa tehokas integraatio ja kielenoppiminen.

Tilastot osoittavat, että monien maahanmuuttajaryhmien työllisyysaste jää huomattavasti kantaväestöä alhaisemmaksi. Tämä asettaa kyseenalaiseksi väitteet maahanmuuton yksiselitteisesti positiivisista vaikutuksista julkiseen talouteen.

Virénin näkemysten kriittinen tarkastelu

Vaikka Virénin esiin nostamat huolenaiheet ovat relevantteja, on syytä tarkastella niitä kriittisesti. Esimerkiksi maahanmuuton vaikutukset talouteen ovat monimutkaisempia kuin Virén antaa ymmärtää. Tuore Suomen Pankin pitkän aikavälin ennuste vuosille 2024–2075 korostaa maahanmuuton merkitystä inhimillisen pääoman kasvattamisessa.

Ennuste toteaa, että maahanmuutto voi osaltaan helpottaa työikäisen väestön supistumisen aiheuttamia haasteita. Samalla se kuitenkin korostaa, että maahanmuuton positiiviset vaikutukset riippuvat vahvasti maahanmuuttajien onnistuneesta integraatiosta työmarkkinoille.

Julkisen sektorin loputon kasvu – kestämätön yhtälö

Virén nostaa esiin tärkeän kysymyksen julkisen sektorin jatkuvan kasvattamisen mielekkyydestä. Suomessa on pitkään vallinnut ajattelutapa, jossa julkisten palveluiden laajentamista pidetään itsestään selvänä tavoitteena. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on yksi OECD-maiden korkeimmista.

Julkisen sektorin paisuminen ei ole ongelmatonta. Se sitoo yhä suuremman osan kansantalouden resursseista, mikä voi heikentää talouden dynamiikkaa ja innovaatiokykyä. Lisäksi se luo paineita verotuksen kiristämiselle, mikä puolestaan voi heikentää työnteon ja yrittämisen kannustimia.

Julkisen sektorin tehokkuuden parantaminen on keskeistä. Tämä ei tarkoita vain kustannusten leikkaamista, vaan myös hallinnon virtaviivaistamista ja mahdollisten ”hyväveliverkostojen” purkamista. Samalla on varmistettava, että peruspalvelut säilyvät julkisella sektorilla laadukkaana.

On syytä kysyä, onko nykyinen malli, jossa julkista sektoria pyritään jatkuvasti kasvattamaan maahanmuuton avulla, kestävä pitkällä aikavälillä. Virén vertaa tätä osuvasti pyramidihuijaukseen, jossa uusia veronmaksajia tarvitaan jatkuvasti lisää rahoittamaan alati kasvavia menoja.

Perhepolitiikka ja syntyvyyden tukeminen – unohdettu vaihtoehto?

Keskustelu väestöpolitiikasta on Suomessa keskittynyt liiaksi maahanmuuttoon, samalla kun syntyvyyden tukeminen on jäänyt taka-alalle. Virén nostaa esiin Unkarin esimerkin maasta, joka on määrätietoisesti pyrkinyt nostamaan syntyvyyttä perhepolitiikan keinoin.

Unkarin malli sisältää monenlaisia tukimuotoja, kuten verohelpotuksia, asuntolainatukia ja suoria rahallisia kannustimia lapsiperheille. Vaikka Unkarin politiikka on herättänyt myös kritiikkiä, sen tulokset ovat olleet lupaavia: maan syntyvyys on noussut 1,23:sta 1,59:ään lapseen naista kohti vuosien 2011 ja 2019 välillä.

Suomessa vastaavaa keskustelua perhepolitiikan mahdollisuuksista ei ole juuri käyty. Olisiko aika tarkastella kriittisesti nykyistä perhepoliittista linjaamme ja pohtia, voisimmeko oppia jotain Unkarin kaltaisista malleista?

EU ja euro – taloudellinen ankkuri vai riippakivi?

Virén kritisoi myös EU:n ja euron vaikutuksia Suomen talouteen. Vaikka EU-jäsenyyden on usein nähty tuoneen Suomelle merkittäviä taloudellisia hyötyjä, on syytä tarkastella kriittisesti myös sen kääntöpuolia.

EU-jäsenyyden arvioidaan kasvattaneen Suomen bruttokansantuotetta asukasta kohti 1,2–1,7 prosentilla. Tämä kasvu on kuitenkin tullut osittain lisääntyneen maahanmuuton ja työvoiman liikkuvuuden kautta, mikä herättää kysymyksen kasvun laadusta ja kestävyydestä.

Euron osalta vaikutukset ovat vieläkin kiistanalaisempia: yhteisvaluutta on rajoittanut Suomen mahdollisuuksia harjoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa ja reagoida talouden shokkeihin. Tämä hidasti Suomen toipumista vuoden 2008 finanssikriisistä ja sitä seuranneesta taantumasta.

Blogi on julkaistu alunperin 18.3.2025 hupli.fi -sivustolla josta löydät myös alkuperäiset lähdeviittaukset.