Sensurointi käynnistettiin Suomessa uudelleen. Perustuslaki ja demokratia onkin erilainen riippuen siitä mistä suunnasta käsin sitä tarkastellaan. Toivottavasti jää edes yksi valtiollinen tv-kanava ja edes yksi radiokanava. Netti suljetaan piakkoin ja kännykät kerätään ja lukitaan Valtion viljavaraston tyhjiksi jääneisiin viljasiiloihin. Suomalaisen ”demokratian” ja ”suvaitsevaisuuden” stevarit vartioivat ovia. Orwellia vai oppositiota?

—

Toivottavasti ei kumpaakaan. Aikajanalla ennen Breivikiä maamme oli vielä sananvapauden osalta demokraattinen maa. Breivikin terroriteon jälkeen tuotteistettiin ”vihapuhe”-käsite, josta ei vielä tänäkään päivänä ole objektiivista ja oikeudenmukaiseta legitiimiä jaettua määritelmää. Rikoslaissa on määritelty myös kirjoitetun painetun ja sähköisen sanankäytön rikosoikeudellista rajaa. Lainsäädäntö on osin vanhentunutta.

—

Päätoimittajan ja toimittajien velvollisuuksia ja vastuuta määritellään mm. Julkisen Sanan Neuvoston journalistin ohjeissa. Pahinta mitä Suomessa voisi tapahtua olisi se, että media ja tiedotusvälineet ”polarisoituisivat” ja asettuisivat johonkin poliittiseen ilmansuuntaan.

—

Orwellin skenaarioissa totalitaarisesta yhteiskunnasta on globaalissa tarkastelussa esimerkkejä ja yhtymäkohtia tähän aikaan. Myös Aldous Huxley oli visionääri, sillä hän näki yksilö- ja perhekäsityksen murenevan ja kuvasi ihmisyyden tuotteistamista, keinotekoisten nautintojen yhteiskuntaa ja uskontojen syrjäyttämistä.

—

Propagandaa ja provokatiivisia kirjoituksia on osattu syöttää toki aiemminkin yhteiskuntamme murroksissa tarkoitushakuisesti. 1970-luvun puolivälissä SKP:n valtuuskuntaa yllytettiin lehtikirjoituksella lietsomaan Suomessa laajaa tyytymättömyyttä ja järjestämään lakkoja vallankumoukselle otollisen tilanteen aikaansaamiseksi. Se aiheutti valtaisan sisäpoliittisen härdellin. Kekkosen viimeisinä vuosina ja Koiviston kaudella ”hyssyteltiin” tiedotusvälineissä ja julkisessa keskustelussa Venäjä-politiikassa ja tuolloin Suomi sai kiusallisen ”Finlandizierung” – ”Suomettuminen” lisätaakan.

—

Yhtymäkohdat vuoteen 1975 ovat mielenkiintoisia juuri nyt. 1970-luvulla Suomi nousi kansantaloutena, teki ns. teollisen loikan, maksoi sotakorvauksensa ja yhteiskunnallinen yhteisymmärrys ja yhteiskuntarauha oli hyvää. Maamme työlainsäädännöstä keskeisimmät osat ja niiden ydin on laadittu ja säädetty 1960- ja 1970-luvuilla. Niitä tarvittiinkin silloisen tehdasteollisuuden työvoimatarpeiden ja työolosuhteiden sääntelyyn. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

—

Erikoista tässä ajassa on se, että ns. realismin eli todellisuuden taju yhteiskuntamme tilanteesta ja tilasta on hämärtynyt, sitä ei haluta uskoa, osa poliittisista puolueista syöttää julkisuuteen ja ihmisille yhteiskuntakehityksellemme haitallista propagandaa ja maahamme liittyviä asioita ohjaillaan myös ulkoa päin. Mutta juuri sensuurin ja hyssyttelyn ”kauden” vuoksi en lausu asiasta tämän enempää. Joku taho voisi määritellä tämänkin bloggauksen vihapuheeksi. Luotan kuitenkin maamme edustukselliseen parlamentarismiin. Vaikeina aikoina sekä hallituksen että opposition on kannettava vastuunsa Suomen yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiiristä ja kyettävä yhdessä luomaan vielä kerran 1970-luvun kaltainen uusteollinen loikka. Ei mulla muuta.