Monissa seurakunnissa on virinnyt viime vuosina keskustelu erilaisista pyrkimyksistä liittää kirkon toimintaan ja perustehtäviin vähemmistövetoisia muutoksia. Seksuaalinen tasa-arvoisuus on varmasti asia, joka jakaa mielipiteitä ja jokaisella saa olla asiaan oma kanta. Ongelma asiasta syntyy kuitenkin silloin kun näitä yksityisiä kantoja aletaan sotkemaan virallisiin instituutioihin ja perinteisiin rakenteisiin. Tällaisia rakenteita edustavat mm. evankelisluterilaisen kirkon käytännöt kuten messut. On esitetty toiveita ja vaatimuksiakin erilaisista sateenkaarimessuista ja muusta vastaavasta toiminnasta. Vastaavaa on kuultu ja nähtykin ympäri Suomea, nyt myös Vaasan seudulla.

Kaikki perinteiset ja kulttuuri-historialliset rakenteet ja tavat eivät ole syrjiviä vaikka niitä ei revittäisi ajan henkeen niin sanotusti sopiviksi. Ennemmin voisi ajatella, että näillä muutoksilla ja muutosvaatimuksilla perinteistä ajattelua yritetään syrjiä ja tapoja väheksyä. Niitähän voisi vaihtoehtoisesti myös vain kunnioittaa hajottamisen sijaan. On kovin vaikea ymmärtää, mikä tarkoitus saatikka perustelu voi olla järjestää kirkossa erillinen sateenkaarimessu. Sellainen jo itsessään syrjii sekä enemmistöä että uskonnollisia peruspilareita.

Kirkon perusajatus on noudattaa vanhoja raamatullisia ohjeita ja tuoda perinteisten rakenteiden ja käytäntöjen kautta turvaa ja jatkuvuutta läpi aikojen. Mikäli lähdemme kulloisenkin ajan hengen mukaisesti muuttamaan traditionaalisia käytäntöjä, ajaudumme outoon tilanteeseen, jossa pysyvät rakenteet eivät ole enää kovin pysyviä vaan ennemmin muuttuvia ja merkityksettömiä tapoja yrittää miellyttää jokaista tahoa. Sellainen miellyttäminen ei edes voi olla mahdollista vaan yrityksestä tulee vähintäänkin kiusallinen tai kömpelö. On luontevaa antaa tiettyjen asioiden olla paikoillaan. Yksi tällainen on kirkolliset messut. Ei niihin tarvitse keksiä mitään uutta näkökulmaa tai teemaa ja yrittää sitä kautta houkutella kirkon jäseniä hyväksymään messujen luonteen ja tavat. Ihmisen pitäisi kuitenkin tunnistaa sillä tavalla oma pienuutensa, että ei yritä leikkiä asioissa tai elämässä jumalaa. Kaikki sellainen kun on kristinuskon hengen vastaista. Meidän tehtävämme seurakunnissa on noudattaa niitä opetuksia ja tapoja, joita uskontoomme kuuluu. Meidän ei tulisi poimia uskon opeista vain joitakin eikä varsinkaan muuttaa omien mielten mukaisiksi käytäntöjä. Se on paitsi epäkunnioittavaa myös sillä tavalla tyhmyyttä osoittavaa, että se ilmentää sitä ettei ole riittävästi myöskään tietoa uskonnosta ja historiasta vaan keksitään uusia, poikkeavia, melko irvokkaitakin tapoja ilmaista uskonnollisuutta henkisesti kirkon sisällä sekä fyysisesti kirkon tiloissa.

Kirkon perustehtäviin kuuluu myös oikeus kerätä kirkollisveroa, jolla katetaan kirkon toimintaa. Seurakunnan jäsenistä iso osa ei halua, että varoja käytetään kirkollisten rakenteiden romuttamiseen. Monet nimenomaan haluavat, että varoilla tuetaan ja katetaan perinteistä kirkon tehtävää perinteisin menoin. Kirkolliset arvot ja käytännöt eivät saisi milloinkaan olla niin sanotusti kaupan tai vaihdettavissa tilanteen ja ajan hengen mukaisiksi. Meidän nimenomaan tulisi taistella tällaista levottomuutta vastaan ja pysyä turvallisessa ja perinteisessä, uskonnollisessa tavassa järjestää esimerkiksi kirkolliset messut tai muut kirkolliset tilaisuudet. Meidän tulee taistella selvemmin kirkon arvomaailman säilyttämisen puolesta. Arvomaailma heijastuu ulospäin juurikin tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Ei ole ollenkaan merkityksetöntä se, millä tavoin suhtaudumme tällaisiin arvojen uudistamispyyntöihin tai -vaatimuksiin. Meidän pitäisi tunnistaa tilanne ja myös tilanteen taustat. Liberaaleja ajatuksia tai pyrkimyksiä on mahdollista esittää jossain muissa yhteyksissä tai muilla keinoilla. Ei ole välttämätöntä, että niitä esitetään ja kohdistetaan jo olemassa oleviin pyhiin käytäntöihin.

Nykyajan henki vaikuttaa olevan voimakkaasti yksilökeskeisyyttä ja radikaaleja toimintatapoja korostavaa. Olisi suotavaa, että kirkko pysyisi virallisilla linjauksillaan kaukana tällaisesta arvojen vaihtelusta ja jatkuvasta muutoksesta. Ihmisten levottomat ja tässä ajassa usein turvattomat mielet kaipaavat selkeitä ja perinteisiä rakenteita. Ei romuteta niitä, koska turvattomuus ei ole lopulta kenenkään edun mukaista.