Ennen vanhaan hollitupa oli kievari, josta ylempiarvoiset henkilöt ja virkamiehet saivat matkoillaan kyydityksen talonpojilta ilmaiseksi. Sanotaan että ”tullaan kuin hollitupaan” jos halutaan kuvata röyhkeää ja vaativanoloista ilmaantumista johonkin paikkaan, olettaen, että voi olla kuin kotonaan ja vaatia muita palvelemaan itseään ilman vastiketta. Nykyisin hollituvan vertailukohdaksi käy mainiosti pakolaistilanne. Kun matkustajalaivat Suomenlahdella päättivät etteivät ne ota enää paperittomia matkalaisia kyyditettäväkseen, siirtyi pakolaisvirta pohjoiseen. Mutta mitä tekikään Suomi? Virkamiehet poliisissa, tullissa ja rajavartiolaitoksessa ottivat hollituvan otteet käyttöön. Kansainvälisesti ja kansallisesti sovitut säädökset ja lait jätettiin noudattamatta. Salakuljettajat eivät ole suinkaan ainoa taho joka hyötyy pakolaistilanteesta. Valtion rooli ja vastuu maahanmuutosta on löperösti hoidettuna luisunut suurkiinteistöjen omistajille ja maahanmuuttopisneksessä hääriville lukuisille yhteisöille ja järjestöille. Tätä ulkoistamista on selkeästi myös suosittu, kun Suomen eväät ja poliittinen rohkeus eivät ole tarvittaviin käytännöntoimiin riittäneet. Eri tahojen maahanmuutosta saatava etu on verhottu sotaa pakenevien ihmisten kärsimysten valkeaan viittaan. Eri medioissa esitettävä sosiaaliporno on tehnyt tehtävänsä myös suuren yleisön keskuudessa. Myös maahanmuutto-ongelman ratkaisemisen motiivit ihmetyttävät. Saksa on vaatinut taakanjakoa tasaisesti eri EU jäsenmaiden kesken mutta ilmoittaa kuitenkin, että tästä taakanjaosta on jäsenmaan mahdollista irtaantua maksamalla tietty summa! Siis humanismi ja sodan uhrien auttaminen ei olekaan se tärkein pointti. EU:n taholta on Suomelle kaavailtu n 2400 pakolaisen ottamista ja tästä esityksestä on meillä tehty suuri numero. Kuitenkin jo nyt tulijoita on jopa n 300 henkilöä päivässä. On arveltu että tuosta määrästä puolet saisi aikanaan oleskeluluvan. Näin ollen tuo 2400 pakolaisen kiintiö täyttyy jo 16 päivän rajanylittäjän määrällä. Todelllisuudessa Suomeen jäävien ihmisten määrä olisi siis laskettavissa kymmenissä tuhansissa.

Tämän hetkinen reaalitilanne, pakolaiskiintiöt ja menettelytapa eivät siis millään täsmää todellisuuden kanssa ja sovellu siihen mitä asiasta on puhuttu ja luvattu. Peli tulisi ehdottomasti viheltää poikki ja selvittää ensin tämä suma. Samaan aikaan on tultava selväksi niin kansallisella tasolla kuin EU pöydissäkin se, millä lakiperusteella edetään. Meillä on pitkä itäraja Venäjän kanssa joka ei todellakaan vuoda, toisin kuin muut euroopan rajat. Meillä ei siis ole mahdollista ”siirtää” pakolaisongelmaa rajanaapurille, muun euroopan tapaan. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna Suomen pakolaistilanne voi pahetessaan muodostua myös kansalliseksi puolustus- ja turvallisuusriskiksi.

Siksi on tärkeää että Suomen valtio ottaa pitävän otteen sille kuuluvasta vastuualueestaan, maahanmuutosta ja kansalaistensa turvallisuudesta.

REIJO PAUNONEN