Sisäministeri on puhunut. Pääviesti oli, että itärajan ongelmista ei saisi puhua, kirjoittaa, eikä niitä saisi politisoida. Orpon esitys toi elävästi mieleen poliisiylijohdon äskettäisen tiedotustilaisuuden, jossa pyrittiin antamaan kuva hyvästä läpinäkyvyydestä ja tiedottamisesta. Sisäministeri Opron anti ei tuonut esiin välitöntä konkretiaa itärajan ongelmien ratkaisemiseksi. Päin vastoin. Jäi kuva eräänlaisesta neuvottelujen kuoppiin kaivautumisesta. Puheen pääpaino oli laittomassa maahantulossa. Suomi on toistuvasti puhunut laittomasta itärajan ylittämisestä ja samaan aikaan korostanut EU:n ulkorajojen valvonnan tärkeyttä. Mutta kuinka on mahdollista, että Suomi itse sallii omalla raja-asemillaan nimen omaan laittomat rajan ylitykset? Eikö valvontaa, jota vaadimme toteutettavaksi EU tasolla, voisi aloittaa omalta takapihalta? Tässä sisäministeri Orpon puheen muutamia ydinkohtia:

Muuttoliike ei ole hallinnassa ja Venäjä odottaa toimia terrorismin vastaisissa toimissa. Pitää olla suunnitelmia. Nyt ei kannata julkisuudessa puhua, että mitä sitten……edetään sunnitelmallisesti. Me neuvottelemme. Odotamme seuraavia askelia. Toivomme vähempää politisoitumista. Tästä ei kannata tehdä liian suurta kysymystä. On annettava aikaa. On annettava työrauha. Etenemme askel askeleelta. Voimme käsitellä pohjoisilla raja-asemilla korkeintaan 20 laitonta maahantulijaa. Venäjän kanssa on kyse ennen kaikkea siitä, kuinka laiton maahantulo voidaan estää. Liikkumista rajan yli pyritään jatkamaan. Venäjä odottaa että Suomi päivittää sopimukset ja yhteistyötavat.

PS: Ikävä sivujuonne Orpon puheessa oli jälleen kerran yritys rajoittaa vapaa keskustelu, joka liittyy jälleen maahanmuuttoon ja nyt erityisesti sen vakavampaan osioon eli juuri laittomaan maahanmuuttoon. Kirjailija Janne Kuusi kertoo 26.1 Usarin blogissaan osuvasti median ja vallan kytköksistä mm näin: ”Miksei suomalaisessa mediassa poliitikkoja panna vastuuseen kuten sivistysmaissa tehdään? ”Kun viestimellä on jokin päämäärä, jota se ajaa, sen on kerrottava totuudesta vain agendaan sopivat osat ja hyljeksittävä niitä sopimattomia.”

Orpon sanoma oli kuin hyvän saarnan lopussa: ”Ja nyt, hiljentykäämme”

REIJO PAUNONEN