Tänään puheenjohtajatenttien sarjassa oli vuorossa Helsingin Sanomien järjestämä tentti, jossa pääaiheina olivat talous- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Tentti kulki pääosin jo tutuksi tulleita latuja, mutta jotain tuorettakin oli saatu mukaan. Puheenjohtajilta kysyttiin, mitä he pääministerinä sanoisivat, mikäli heidät kutsuttaisiin vastaanottokeskukseen pitämään juuri sinne saapuneille turvapaikanhakijoille puhetta. Siinä missä Haavisto kertoisi kirpputoreista ja suomen kielen opiskelun tärkeydestä ja RKP:n Henriksson toivottaisi tervetulleeksi ja opettaisi suomalaisia tapoja, poikkesi Jussi Halla-ahon vastaus joukosta edukseen.

Jussi totesi omaan asialliseen tyylinsä, että kertoisi kuulijoille vain tärkeimmän: jos olette täällä vain paremman elintason toivossa, voitte kääntyä ja lähteä pois. Jussi sai koko tentin kovimmat spontaanit suosionosoitukset, mikä ei jäänyt huomaamatta hänen jälkeensä vastanneilta. “Annan taloni pakolaiselle” Sipilä, “Turvapaikanhakijoiden motiivien arvostelu on rasismia” Orpo ja “Suljen silmäni turvapaikanhakijoiden raiskauksilta” Rinne jokainen vuorollaan koittivat saada lisättyä omaan sanomaansa jotain näennäiskriittistä epäonnistuen surkeasti ja sanoissaan takellellen.

2015 pääministeri olisi voinut tuon saman todeta mieluummin jo rajalla, mutta viimeistään vastaanottokeskuksissa. Sen jälkeen keskukset olisi suljettu, kunnes henkilöllisyydet ja turvapaikkaoikeus olisi selvitetty. Näin toimien olisimme säästyneet monelta turhalta murheelta. Turun terrori-isku, turvapaikanhakijoiden tekemät tapot ja murhat sekä viime aikoina esiin viimein nostetut kamalat seksuaalirikokset, joita tosin alkoi tapahtua melkein heti, kun nämä tuntemattomat lähi-idän ihmeet pääsivät katujamme terrorisoimaan. Kaikelta tältä olisi voitu välttyä puhumattakaan taloudellisesta haittavaikutuksista.

Silloinen pääministeri levitti tulijoille punaista mattoa ja uskoi kaikki heidä tarinansa sisäministeri Orpon säestäessä. Omaa puoluettamme silloin edustanut ulkoministeri seisoi tumput suorana tämän siunaten tai luikki maailmalle. Kun puolueemme äänestäjilleen uskolliset edustajat yrittivät saada muutosta aikaan, heidät hiljennettiin – ministerin paikat olivat tärkeämmät kuin suomalaisten etu.

Tätä virhettä ei enää tapahdu, kuten tämänkin päivän Jussin sanoma osoittaa. Linjamme suomalaisesta hyvinvoinnista resurssit syövään haittamaahanmuuttoon ja turvapaikkaturismiin on selvä: sitä ei tarvita eikä hyväksytä!