(Osa 4) Median muuttuminen yhden totuuden ajajaksi

Me suomalaiset maksamme myös siinä kohtaa suurvaltapolitiikkaan osallistumisen hintaa, että tiedotusvälineet ovat Suomessa muuttuneet yhden totuuden ajajiksi ja niiden journalistinen taso ja puolueettomuus ovat laskeneet oleellisesti Suomen EU-jäsenyyden aikana.

Kuten tiedämme suurvallat tarvitsevat tuekseen median, joka ajaa niiden omia tavoitteita ja kertoo uutisia niistä ja niiden tavoitteista myönteisessä valossa. Näin on tietysti jokaisen valtion laita, mutta erityisesti EU:n kaltaisessa monikansallisessa ja hataralla pohjalla olevassa suurvallassa sen omaa agendaa toistava mediakoneisto on elinehto koko hankkeen koossa pysymiselle.

EU-Suomen media yhden totuuden torvi

EU-Suomessa medialle onkin käynyt juuri näin; EU-jäsenyytemme aikana Suomen median omistus on voimakkaasti keskittynyt ja samalla sen sanoma on keskitetty voimakkaasti tukemaan EU-jäsenyyttä ja levittämään EU:n omaa propagandaa lähes täysin kritiikittä. 

Tämä johtuu tietysti siitä, että Suomessa EU-jäsenyys oli ja on eliitin projekti ja näin ollen media, joka oli eliitiin ohjailtavissa, pakotettiin valitsemaan puolensa jäsenyyskysymyksessä jo ennen Suomen jäsenyyttä. Mediahan palveli EU-jäsenyyden puoltajia voimakkaasti jo ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä, vaikka sen olisi pitänyt olla puolueeton.

Tästä johtuu suuri ristiriita kansan ja median näkemyksissä; suomalaiset mediat ajavat eliitin äänellä voimakkaasti EU-jäsenyyden ja suurvaltapolitiikkaan osallistumisen agendaa vaikka yli 80 prosenttia suomalaisista on liittoutumista vastaan ja näin ollen haluaisi neutraalimpia ja puolueettomampia uutisia ja ajankohtaisohjelmia Suomen ja maailman asioista.

Kuten huomaamme meille annetaan nykypäivänä median taholta ymmärtää jatkuvasti, että olemme ”informaatiosodassa”, ”hybridisodassa” jne. Ja jokainenhan tietää, että totuus on sotien ensimmäinen uhri. 

Siksi uutis- ja ajankohtaisohjelmista on monessa kohtaa tullut sietämättömän yksipuolisia, koska ”asiantuntijat”, joita ohjelmiin kutsutaan ajavat samaa agendaa kuin tiedotusvälineet itse. Todella kriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä tai haastaa hallitsevaa politiikkaa taikka median yksipuolista näkökulmaa ei valtamedioihin esille oteta.

Median kaksoisstandardit

Suurvaltapolitiikkaan kuuluu aina vahvasti kaksoisstandardit ja ne ovatkin levinneet vahvasti suomalaiseen mediaan ja politiikkaan EU-jäsenyyden myötä. Kansainväliseen lakiin vedotaan aina kun se sopii omaan agendaan; jotkut sodat ja hyökkäykset tuomitaan voimakkaasti ja toisia ei, riippuen sodan osapuolista. Samoin on humanitaaristen kriisien laita; joistakin pidetään kovaa ääntä mediassa ja toiset vaietaan kuoliaaksi, riippuen aina sodan osapuolista ja kriisin välinearvosta omiin poliittisiin tavoitteisiin nähden.  

Meitä tavallisia suomalaisia yritetään median taholta saada uskomaan naiivisti, että osa suurvalloista on pyyteettömiä ja hyviä, tehden politiikkaansa vain maailman yleinen etu mielessä, kun taas toiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja aina pahat mielessä. 

Tällainen hyvin mustavalkoinen hyvät/pahat maailmankuva on ymmärrettävää suurvaltojen omalta kantilta kun ne tekevät omaa itseään hyödyttävää propagandaa ja rakentavat positiviista kuvaa itsestään, mutta miksi suomalaisten pitää olla tällaisessa mukana? Meidän kansallisille eduillemme ja turvallisuudellemme tästä kun on vain vakavaa haittaa.

Onhan tunnustettu tosiasia, ettei sellaista ole olemassakaan kuin pyyteetön suurvalta, joka toimii aina maailman yleisen edun nimissä. Sellaiset tarinat ovat propagandaoppaista, eli oppineiden aikuisille kirjoittamista satukirjoista. Kaikki uutiset maailmalta suurvaltakiistoihin liittyen ovat jotenkin värittyneitä riippuen niiden julkaisijasta ja siksi niihin tulisi aina suhtautua kriittisesti.

Valtiot ajavat omaa etuaan

Jokainen historiaa vähänkin lukenut ja siitä jotakin ymmärtänyt tietää, että valtiot – ja etenkin suurvallat – ajavat ensijaisesti omaa etuaan. Juuri näin pitäisi Suomen valtionkin tehdä; siksi Suomen median pitäisi ajaa meidän suomalaisten etuja, eikä ottaa yksipuolisesti kantoja maailman kiistoihin ja yrittää luoda meille väkisin vihollisia, joita emme tarvitse.

Me kansakuntana emme siis hyödy tästä nykyisestä mediasotakuviosta mitään; media tekee toiminnallaan meistä vain typeriä moukkia ja joudumme kantamaan valtavat riskit siinä, että edistämme EU:n suurvaltapolitiikkaa.

Pääasia mikä meidän tulisi ymmärtää on se, että kansainvälisiä suhteita koskeva tieto ei koskaan ole täysin puolueetonta, eikä sitä siksi tarvitse odottaakaan, mutta kun Suomen oma media on alkanut tuottamaan sisältöä, joka on pääosin Suomen kansallisten etujen vastaista, niin tilanne on pahasti pielessä ja se on korjattava.

Mediasota omaa kansaa vastaa

Sielunsa suurvallalle myynyt Suomen media on nykyään informaatiosodassa myös omia kansalaisiaan kohtaan, koska sen omalle yksipuoliselle uutisoinnille on olemassa monia kilpailevia vaihtoehtoja internetin myötä. Uutisten lukeminen eripuolilta maailmaa ja erilaisista lähteistä on onneksi helpottunut huomattavasti. 

Tämä on propagantekijöille ja yhden totuuden toitottajille suuri ongelma, koska se avartaa ihmisten maailmankuvaa ja tekee heistä paremmin propagandalle resistenssejä. Juuri siksi propagandantekijät ovat julistaneet sodan ”valeuutisia” ja ”muita totuuksia” vastaan.

Tässä valtamedia tekee vakavan virheen, kun se käytöksellään aliarvioi kansalaiset; toimittajat tekeytyvät tyhmiksi eivätkä kysy oleellisia kysymyksiä ja ovat hyvin puolueellisia sekä ohjailevia raportoinneissaan ja samalla naiivisti luulevat etteivät kansalaiset huomaa tätä. 

Mutta suomalaiset eivät ole tyhmiä vaan hakeutuvat juuri tästä syystä, eli uutisten yksipuolisuuden ja ajatusten ohjailuyritysten takia, vaihtoehtoisten medioiden pariin.

”Hyvät” pahan puolella

On myös syytä huomata, että EU on lännen eliittien tuottama kansojen vallan ja kansallisvaltioiden vastainen suurvaltahanke ja onkin käsittämätöntä, että niin monet ihmiset ja toimittajat etunenässä, jotka kuvittelevat olevansa oppineita demokratian ja rauhan esitaistelijoita suhtautuvat siihen niin kritiikittömästi. 

Tämä sama ilmiö on yleinen ihmetyksen aihe historiallisesti monissa demokratian vastaisissa hankkeissa, eli miksi ns. ”hyvänä” ja ”hyvän puolella” itseään pitävät ihmiset niin helposti tukevat hankkeita, jotka johtavat vapauksien ja demokratian menettämiseen?

Syy typerään kiihkoiluun

Yksi suuri syy miksi EU-Suomi on valmis ottamaan niin suuria riskejä politiikassaan ja tiedonvälityksessään on varmasti se, että olemme saaneet elää niin pitkän rauhan kauden. 

Edellisen sodan opetukset ovat jo unohtuneet ja tilalla on nyt sukupolvet, jotka eivät ole koskaan kokeneet sodan kauhuja. Viisauden ja harkitsevaisuuden tilalle on tullut osaksi maaninen yhteiskunta, jossa jopa järkevät ihmiset ovat jonkinlaisessa sotapsykoosissa ja ulkoisen vihollisen tarpeessa.

Ja syntipukki tämän maanisuuden purkamiseen on löydetty – kaiken pahan takana on venäläinen. Yhteiskuntien paineenpurkuventtiili EU:ssa ja USA:ssa on tätä nykyä syyttää kaikesta veli venäläistä. Aivan samoin kuin juutalaisia syytettiin aikoinaan kaikesta pahasta, mutta nykypäivänä juutalaisen tilalle on vaihdettu venäläinen. 

Vain harvoilla on rohkeutta ja ymmärrystä toimia ja puhua tätä kiihotusta vastaan, sillä se voi aiheuttaa suuria vaikeuksia ja ongelmia omalla uralle, kuten esimerkiksi presidentti Donald Trumpille on käynyt.

Ja juutalaisvainoista ja juutalaisvastaisesta propagandasta meidän olisi jo tullut ottaa pysyväksi opiksi kuinka helppo ihmisjoukkoja on kiihottaa sokeaan vihaan, joka voi johtaa arvaamattomiin ja katastrofaalisiin seurauksiin.

On ymmärrettävä myös, että venäläisvastaisella propagandalla ja medialla on Suomessa otollinen maaperä, johon kylvää näitä ajatuksia, juuri maidemme välisestä vaikeasta historiallisesta suhteesta johtuen. Siksi tällaista propagandaa on helppo käyttää lyhytnäköisesti politiikassa hyväksi, mutta asemastamme johtuen siinä piilee Suomelle valtavan suuret riskit. 

Nykyinen venäläisvastaisuus on osa vuosisatoja jatkunutta kilpailua suurvaltakeskusten välillä ja suomalaisten tulisi se ymmärtää ja pysyä poissa tästä eikä antaa käyttää itseään omien etujensa vastaisesti läntisten suurvaltojen politiikan keihäänkärkenä.

Ajatelkaapa, jos me olisimme pieni maa Yhdysvaltain rajanaapurina; kannattaisiko meidän tieten tahtoen pyrkiä vihollisuuksiin Yhdysvaltain kanssa ja antaa mediamme sylkeä jatkuvasti Yhdysvaltain vastaista propagandaa? Ja kannattaisiko meidän pyrkiä hankkimaan liittolaisia kaukaa merten takaa ja vihollisia läheltä. Sillä juuri näin typerää politiikkaa meidät on kansakuntana laitettu EU:n jäsenenä toteuttamaan.

Loppupäätelmä

Suuri osa suomalaisista ei vieläkään ymmärrä, että olemme jo suurvallan osa ja maksamme siitä koko ajan kovenevaa hintaa. 

Suomen kansa on viety monessa kohtaa samalle viivalle kuin esimerkiksi USA:n ja Venäjän kansa; olemme nyt osa suurvaltaa, jonka johtajat haluavat käyttää suuren osan resursseista imperiumin rakentamiseen, suurvaltapolitiikan edistämiseen ja siihen osallistumiseen. Sen vuoksi he jättävät investoinnit hyvinvointiin, koulutukseen, terveydenhoitoon, infrastruktuuriin jne. vähemmälle huomiolle ja asettavat suurvaltapolitiikan tarpeet oman kansan tarpeiden edelle. 

Suomessa tämä on nähtävissä siinä, että kun EU:sta tulee pyyntö rahasta, Suomi maksaa iloisesti ja kiltisti kuin rahasäkissä ei olisi pohjaa ollenkaan, mutta oman kansan tarpeisiin tai oman maan puutteisiin ei rahaa ei löydy, taskut ovat siinä tapauksessa aina tyhjät.

Suomessa teiden, koulujen, tutkimuksen, vanhainkotien ja sairaaloiden annetaan rauhassa rappeutua, mutta EU:n budjettiin, Kreikkaan taikka maahanmuuttajille piikki on aina auki. Eli suurvallan tarpeet menevät oman kansan tarpeiden edelle. 

Erona meillä suomalaisilla esim. amerikkalaisiin ja venäläisiin on tietysti se, että me suomalaiset olemme EU:ssa pelkästään suurvallan tahdotonta rakennusainetta. Me emme ole omilla toimillamme rakentaneet suurvaltaa emmekä me päätä EU:n politiikan suunnasta ja sisällöstä, vaan meitä viedään kuin pässiä narussa ja meillä maksatetaan EU:n laskuja. 

Me emme siis voi edes ylpeillä oman maamme ja suurvaltamme mahtavuudella ja voimalla, niin kuin monet suurvallan kansalaiset tekevät, jos asiat muuten ovat huonosti, koska Suomi on EU:ssa vain tahdoton hyväksi käytettävä hölmöläinen.

Vastuulliset

Ja loppuun tietysti se tärkeä kysymys; ketkä ovat vastuussa? Ketkä ovat syyllisiä tähän?

Syyllisiä ovat suomalaiset unionistit, jotka haluavat osallistua suurvaltapolitiikkaan meidän suomalaisten kustannuksella. Ei voi olla oikein, että tämän pienen ideologisesti sumentuneen ja vallasta humaltuneen joukon takia, joka ”haluaa istua niissä pöydissä missä asioista päätetään”, miljoonien suomalaisten täytyy heikentää jatkuvasti omaa elämänlaatuaan.

Sen lisäksi, että meidän palautettava Suomen itsenäisyys ja nostettava maamme takaisin omasta kohtalostaan päättävien kansakuntien joukkoon, meidän täytyy pitää huolta siitä, että myös nämä omaa etuaan ajavat suurvaltaseikkailijat joutuvat maksamaan hinnan ja kantamaan vastuunsa tästä seikkailustaan, jonka kärsijänä ja maksajana on koko kansakunta.

Ja tähän työhön on tartuttava heti; Suomen kurssia on käännettävä nopeasti. Kaikkia vanhoja typeryyksiä ei tarvitse toivottavasti kertauksen tarpeessa oppia uudestaan kantapään kautta ennen kuin ymmärrys kansakunnan parhaasta palaa.