Häkellyin 2023, kun Suomen vasemmistomedia (Yle, HS jne.) alkoi uutisoida Israelin hyökkäyksestä Gazaan. Oli uskomatonta, että Ukrainan uhrilukujen kanssa niin kovin tarkat toimittajat täysin kritiikittä käyttivät terroristien uhrilukuja. Kaiken lisäksi uutisissa lukuun sisällytettiin taistelijat mitään siitä mainitsematta. En voinut uskoa, että suomalaisten toimittajien uutisointi aiheesta voisi olla näin härskiä, typerää ja harhaanjohtavaa.

Ei ole uutinen, että tyypillinen suomalainen toimittaja on islammyönteinen ja israelvastainen. Voimme vain spekuloida piilotetuilla motiiveilla, josko joukossa olisikin suoranaista rasistista juutalaisvastaisuutta. Ainakin vinoutunut uutisointi vastaa kiusaamista: toisesta osapuolesta etsitään vain virheitä, kun toisen virheistä vaietaan. Oli silti minulle uskomatonta nähdä, että uutisointi astui niin härskiin terrorismia hiljaisesti ja epäsuorasti tukevaan asentoon.

Kerron tässä muutamia seikkoja, joita olisi sodasta kiinnostuneen hyvä tietää.

Luonnollisesti kuolleita vai tapettuja? Henry Jackson Society tutki terroristijärjestön terveysministeriön uhrilistoja ja totesi joulukuussa 2024:

”The lists also include people who died before the war and people who died from attacks by Hamas rather than the Israel Defence Forces (IDF).

They likely include around 5,000 natural deaths per year, including cancer patients who were listed by the Ministry for hospital treatment after they had already appeared on fatality lists. Hamas also claimed hundreds of fatalities from attacks which turned out to be misfired rocket launches by Gaza factions.”

Toimittajien juttuihinsa kirjoittamissa uhriluvuissa on siis tuhansien virheitä, eikä taistelijoita erotella.

Hamas on suosittu. Palestiinalaisen ajatuspajan mukaan terroristijärjestön johtaja saattaisi voittaa presidentinvaalit, jos gazalaiset päättäisivät. Niin ikään Hamas voittaisi selvästi parlamenttivaalit 34 prosentin kannatuksella, kun kovin kilpailija saisi vain 21%. Terroristeilla on siis vankka, vaikkakin laskeva suosio, josta moni demokraattisen maan puoluejohtaja voi vain haaveilla.

Miehitys ilman miehiä? Härski on myös ollut toimittajien ja poliitikoiden väite Israelin miehityksestä, vaikka se vetäytyi alueelta jo 20 vuotta sitten. Se jopa suoritti juutalaisten kansanmurhan/etnisen puhdistuksen alueella pakkosiirtämällä heidät muualle. Kansainvälisen lain mukaan voidaan puhua miehityksestä, jos jokin maa saartaa toista ilman tosiasiallista miehitystä alueen sisällä. Väitteen ongelma on ollut, että Egypti on ollut kokoajan Gazan rajanaapuri ja saartanut sitä yhtä lailla. Maat ovat saarroilla halunneet estää aseiden salakuljetuksen ja painostaa terroristeja taloudellisesti. Se on jäänyt toimittajilta myös sanomatta, että saarto ei ole ollut täydellinen edes työvoiman osalta. Gazalaisia kävi ennen sotaa töissä Israelissa.

Ihmisoikeusjärjestöt terroristien puolella? Amerikkalainen lehti The Atlantic tutki muutamaa Gazassa toimivaa ihmisoikeusjärjestöä: Amnesty, Lääkärit ilman rajoja ja Human Rights Watch. Järjestöt ovat vasemmistolaistuneet ja siten muuttuneet israelvastaisiksi puolueettomuuden sijaan. Syynä on vasemmistolaisten hakeutuminen järjestöihin ja vastaavasti muiden irtisanoutuminen. Ehkä räikein tapaus, johon vasemmistolaisuus on johtanut, on lääkäreiden vaikeneminen Hamasin tukikohdasta sairaalassa, vaikka he tiesivät ja heillä oli velvollisuus paljastaa se. Monet järjestöt syyttivät Israelia 7.10. terrori-iskuun johtaneista syistä, vaikka tuomitsivatkin ne. Eli he käytännössä ymmärsivät terroristeja ikään kuin ”näin mekin olisimme tehneet samassa tilanteessa”.

Yhtenä esimerkkinä tämä tapaus:”[Viestintäjohtaja Michael Goldfarb] julkaisi [Lääkärit ilman rajoja] -järjestön viestikanavalla Soukissa kirjoituksen turhautumisestaan järjestön sisällä esiintyviin ”räikeän vihamielisiin ja antisemitistisiin kirjoituksiin”, mikä liittyi jutussa aiemmin mainittuun työntekijöiden anonyymiin Souk-lausuntoon.”

Kun Israel tappoi Palestine Islamic Jihad -järjestön taistelijan, Lääkärit ilman rajoja syytti fysioterapeuttinsa tappamisesta. Niin totta vie tapahtui, mutta mies oli myös terroristi. Amnesty puolestaan ei kyennyt samaan kuin Human Rights Watch: tutkimaan onnistuneesti Hamasin terrori-iskua. Tarinoita olisi pitkä lista lisää.

Terroristiksi kasvatetaan. Somessa on paljon tarinoita entisistä muslimeista, jotka ovat kertoneet joutuneensa kasvatetuksi terroristeiksi. Vain marttyyrikuolema olisi varma tie taivaaseen. Jopa gazalaiset äidit ihailevat sellaista. Israelin entinen johtaja Golda Meir tiivisti ongelman hyvin:”Meillä on rauha arabien kanssa vasta sitten, kun he rakastavat lapsiaan enemmän kuin vihaavat meitä”. EU on vaatinut Palestiinaa poistamaan opestusmateriaaleista juutalaisvihaa, turhaan.

Kuka vei ruuan? Palestiinan presidentti Mahmud Abbas on syyttänyt Hamasia jopa 60 % ruoka-avun ryöstämisestä. Se on valtavasti enemmän kuin em. avustusjärjestöjen tunnustamat varkaudet. 

Kansanmurha syyllä millä hyvänsä? Israelia on syytetty terroristien alkuun virittämillä väitteillä kansanmurhasta sodan alusta alkaen. Perustelut ovat vaihtuneet jatkuvasti. Aluksi perusteeksi kävivät siviiliuhrit, mutta se lienee taakse jäänyttä uhrimäärän pienuuden takia. Myöhemmin Gazan rakennuskannan tuhoaminen oli peruste. Keväällä ruoka-apua ei sallittu kuukausiin (ja silti puolella gazalaisista oli tarpeeksi ruokaa toukokuussa, kts. aiempi kyselylinkki), toimittajien mukaan kansa oli kuolemassa nälkään. Nyt suunnitelmat väestön siirtämisestä ovat kansanmurhasyytösten peruste. Sitä voi jo pitää sellaisena, vaikkakaan emme tiedä sen osalta, mitä tulevan pitää.

Miksi vasemmistolaiset ovat sitten terroristien puolella? Moni mielenosoittaja on autuaan tietämätön, tästä on lukemattomia viihdyttäviä videoita netissä. Ilmiö on sama kuin Suomessa elokapinoissa. Mielenosoituksiin hakeutuu sellaista haluavia tietämyksestä viis.

Konflikti on monimutkainen, eivätkä edes toimittajat joko ehdi tai halua etsiä toisenlaisia näkökulmia. Kaikukammio on vasemmalla, eikä ulos katsella.

Islam on totaalinen uskonto, näin siitä irtautuneet kertovat. Se vaatii yhteiskunnan totaalista muutosta, aivan kuten sosialismi. Moni palestiinalaisjärjestö on aatteeltaan sosialistinen. Israelin vastustaminen on samalla kapitalistisen valkoisen lännen ja Yhdysvaltain vastustamista. Ei siis ole ihme, että Neuvostoliitto tuki palestiinalaisia. Tämä suhde on periytynyt tähän päivään. Ymmärtämättömyys on häkellyttävää. Palestiinalaiset eivät halua kahta valtiota alueelle vaan yhden, heidän omansa. Ei ole ihme, että kaiken vihaan kasvattamisen jälkeen moni vihaa juutalaisia. Ei sellaisella pohjalla rauha ole mahdollista kuin pakolla.

Jokainen puolueettomasti sotaa tarkastelemaan pyrkivä tajuaa, että toimittajilla ja vasemmistolla on iso ongelma Israelin kanssa erityisesti Suomessa. Jos lainkaan voi tästä jotain ennustaa, se syö entisestään jo laskenutta kansalaisten luottamusta toimittajien poliittiseen uutisointiin. Sota ajoi median kriisiin, jota se ei ehkä näe itse. Nyt kansalaisten on itse etsittävä todellisuutta mahdollisimman hyvin vastaava kuva sodasta – ja he etsivät sitä tiedonjanoisina. Suomen valtamediasta vastausta et saa. Se on luovuttanut asemansa muille.