Kuvittele kaupunki, jossa talot on puristettu toisiaan vasten niin tiiviisti, ettei väliin mahdu edes valonsädettä. Kapeat kujat kiemurtelevat kuin varjojen sokkelo, ja ikkunat avautuvat vain vastapäisen seinän harmauteen. Lähiluontoa ei ole, ei puistoja, ei puita, ei edes pientä nurmikaistaletta, johon katse voisi levähtää. Aurinko ei pääse koskaan kaupungin kaduille, sillä betoniseinät nousevat ympärillä kuin kylmät, liikkumattomat vuoret. Ilma on raskasta, ja ihmiset kulkevat kiireisin askelin, katse maassa, kuin yrittäen olla näkemättä ympärilleen kasvanutta synkkää kaupunkia. Tämä Gotham City -henkinen varjokuva ei ole vain liioittelua – se on suunta, johon Turku ajautuu, mikäli kaupunkia tiivistetään yksipuolisesti raitiotien ehdoilla.

Turku tarvitsee vuoteen 2045 mennessä 19 000 uutta asuntoa. Raitiotie ohjaa nämä sijoittumaan samoille kapeille käytäville, mikä tarkoittaa lisää betonia ja vähemmän viheralueita eli juuri sitä kehitystä, jota turkulaiset eivät toivo. Kaupunkia ei pidä rakentaa varjokaupungin logiikalla, jossa tiiviys on itseisarvo ja elinympäristön laatu unohtuu.

Varissuo on tästä hyvä esimerkki. Se on yksi Suomen eriytyneimmistä kaupunginosista, ja sen kytkeminen muuhun Turkuun on välttämätöntä. Ongelma ei kuitenkaan ole fyysinen etäisyys, jonka ratikka voisi ratkaista. Varissuon haasteet ovat sosiaalisia ja väestörakenteellisia. Alue tarvitsee panostuksia koulutukseen, palveluihin, turvallisuuteen ja yhteisöllisyyteen – ei miljardiluokan raidehanketta, joka ei muuta arjen todellisuutta ja joka vie kaupungin taloudelta liikkumavaran.

Väestökehitys korostaa tätä ristiriitaa. Turku kasvaa kohisten, mutta kasvu perustuu lähes kokonaan maahanmuuttoon, ja monikielisten osuus kaupunkilaisista nousee vuoteen 2045 mennessä lähes kolmannekseen. Samalla jopa kaksi kolmesta turkulaisesta tulee olemaan yksinasuvia. Nämä ryhmät liikkuvat arjessaan hajautetummin ja palvelulähtöisemmin kuin perinteiset työmatkaliikenteen massat. Heidän liikkumisensa ei keskity yhteen raidekäytävään.

Väestönkasvu lisää myös kaupungin menoja. Maahanmuuttajien keskimääräinen tulotaso ja työllisyysaste ovat matalampia, mikä tarkoittaa, että veropohja kasvaa hitaammin kuin palvelutarve. Turku tarvitsee jatkossa muun muassa lisää varhaiskasvatusta, perusopetusta ja kotouttamisen resursseja. On aiheellinen kysymys, riittääkö veropohja rahoittamaan sekä nämä kaupunkilaisten välttämättömät palvelut että raitiotien pysyvät kustannukset.

Turun tulevaisuus ei rakennu raiteille, vaan realistiselle ymmärrykselle siitä, millainen kaupunki meistä on tulossa. Tarvitsemme liikennejärjestelmän, joka joustaa väestömuutoksen mukana ja tukee kaupunginosien eheyttämistä. Raitiotie on raskas, pysyvä ja riskialtis investointi aikaan, jolloin kaupungin suurimmat haasteet liittyvät eriytymiseen, palvelutarpeisiin ja talouden kantokykyyn.

Turun ei pidä valita kehityspolkua, joka vie kohti varjokaupunkia. Meidän on rakennettava kaupunki, jossa valo, luonto ja elämänlaatu eivät jää betonin varjoon.

Miina Kankaanranta

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Turku