On 31 Dec, 2020 0 Comments

Vuoden vaihtuminen merkitsee myös ennustamista tulevasta. Tinojen, hevosenkenkien, valaminen uuteen asuunsa on hauskinta taiteen symboliikkaa, mitä muistan lapsuudestani. Isäni oli erehtymätön epämääräisten pintojen ja muotojen tulkitsijana lapsille. Vielä tuolloin en aavistanut, miten merkittävästä aiheesta ja unesta hän meitä silloin herätteli, uudenvuoden aattoiltana. Joulun mystinen taika avautui juuri sillä hetkellä ja muuttui käsin kosketeltavaksi taiteeksi.

Koronavuotta edeltänyt vuosi 2019 oli ennuste tulevalle. Siinä mainittiin jo viimeisimmän vuoden 2019 kirjani kannessakin tuleva vuosi ja koronavuotenamme näin se tunnistaen. Siirsin sen myös kanteen ikään kuin varoituksena. Kuva oli otettu kotipihani ja puutarhan edustalta. Jokainen talooni tunkeutuva tervehdtii sitä ensimmäisenä. Sen takana on kirjoitus “Memento mori”. Muista kuolevaisuutesi.

Me reagoimme siihen, koronaan ja kuolevaisuuteemme, syrjäisenä saarekkeena vasta maaliskuussa. Miksi ihmessä aina näin myöhään? Tuo vuosi 2019 oli minulle viiden kirjan vuosi. Nytkin menemme omassa aikataulussamme silmät ummessa kohti tulavaisuutta ja vuotta 2021.. Ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut menneen vuoden ja vuosikymmenen aikana.

On outoa kuinka Helsingin Sanomien on kirjoitettava yliopiston kaslerin kautta ja mielipidesivulla, miten viimeistään NYT tuli oivaltaa hitaammankin poliitikon ja talouden edustajan, mitä TIEDE tarkoittaa. Jos ei muussa niin hirveällä vauhdilla rakentuneitten rokotteittemme kautta sitä, perustiedettä sovelluksineen, vähin erin oivaltaenkin. SE on hurjan kallista mutta se voi pelastaa meidät tuholta.

Ja koko ajan rinnalla on puppusanageneraattoreita, tieteestä mitään ymmärtämättömiä, jotka käyttävä valtaa medioissamme poliitikkoinamme. Vuosi 2020 opetti meille tieteen aseman yhteiskunnassamme ja kaikki sen onnettomuudet tapanamme edetä ja rakentaa, myrkyttää toisiamme, sivuuttaen ja ylenkatsoen tiede ja sen varoitukset.

Viimeisin onnettomuus tuli Norjasta, romahtanut maa vei mukanaan puolet kylästä, sitä ennen uskomattomina räjähdyksinä maailmalta, joita edes hurjimmat 007-elokuvamme eivät kykene tuottamaan. Molemman syntyivät pelkkää ihmisen huolimattomuutta ja ahneutta. Hävitämme satama-alueen ja lopulta puoli metropolia pelkkää huolimattomuuttamme.

Kävimme Yhdysvalloissa vaalit, ikään kuin omamme, joiden jälkeen emme tiedä mitä heistä ajatella. Hehän kertovat kuinka sekä kaikkien aikojen kehnoin ja paras presidentti on Donald Trump. Miten sama mies voi olla maailman talouden ja tieteen jättinä pidetyssä Yhdysvalloissa samaan aikaan sekä täydellinen mätämuna että nero vailla vertaa.

Miten on mahdollista, että juuri siellä käynnistyvät samat ilmiöt kuin mihin ikääntyneimmät meistä saivat tutustua rotumellakoinamme lapsina tai nuorukaisina. Eikö todellakaan ole oppittu mitään? Mitä tälle maalle ja maailmalle, sen läntiselle osalle on oikein tapahtunut kuunnellen nyt brittien kuningattaren uudenvuoden puhe. SE oli hienoi puhe upealta ihmiseltä, hänelle tehdyltä.

Kirjoitan parhaillaan omia muistelmiani täyttäessäni puolen vuoden kuluttua 70-vuotta, jos Luoja suo. Jostakin syystä tämä vuosi, tämä aika, näyttäisi tunkeutuvan siinä joka ikiselle riville silloinkin, kun kirjoitan sukuni suurimmasta onnettomuudesta alkaen vuodelta 1850 ja Kallaveteen hukkuneista Luostarilan tilan purjekunnan oman aikamme suurimmasta sisävesi onnettomuudesta paluumatkalla juhannuskirkosta Kuopiosta kohti maatilaa, joka maksoi veronsa luostarilaitokselle sitä samalla ylläpitäen myös tieteen, taiteen ja koulutuksen, monien yliopistojen ja sairaaloiden rakentajana.

Meille kuitenkin liki täysin tuntemattomana vain jotain Laatokan Valamosta ehkä kuulleena. Miksi tiede ja aika on jäänyt meille näin vieraaksi ja myös luostarilaitosta vainottiin tuolloin, sen ylläpitäjiä ja sen veneitä hukutettiin, alinomaan ryöstettiin?

Tiedän tämän toki kokemuksena myös oman aikamme vihasta koskien maailmanuskontoja, kulttuureja, joita vainotaan ja jossa etenkin juutalaisten osuus on ollut kansansurmineen kohtuuton, mutta ei toki ainut edes tänään vuoden 2020 viimeisenä vuotenamme.

Oikein hyvää ja siunattua vuotta 2021. Ei mitään uutta länsirintamalta. Maasta, joka on puskurivaltio itään ja länteen sekä käyttää siihen tarkoitukseen tehtyä poliittista kieltäänkin, onomatopoeettista ja suvutonta.

Viestittää ja ajattelee sillä, näkee unensakin ja on odottamaton saareke ei kenenkään maalla mutta siihen vahvasti identifioituen joko sepitteellisten ja narratiivisten kertomusten tuotteena tai lapsena siihen juurtuen.

Itse kuulun molempiin ja päätin käynnistää oman opiskelunikin yliopistoissamme rinnan tutkijan uran kanssa ensin luonnontieteissä ja vasta sitten ihmistiteissämme. Vahvistaa osaamista juuri aika- ja paikkatieteissämme, yhteiskuntatietessämme. Niissä myös erikseen väitellen. Laboratoriotieteet on nekin hyvä hallita, välttämätöntä, jos aiot edetä itsenäisenä tieteesi tulkkina ja kehittää sitä edelleen. Muutenkin kuin päihteitä, huumeita ja lääkkeitä kehitellen.