Vaalit lähestyvät ja samalla kurkien tanssi. Kaikki se, mitä tähän saakka kentällä on kohdannut tutkijana, kirjailijana, politiikkaa 40 vuotta ammatikseen seuranneena, on varpusten tanssia. Kun kurkien tanssi alkaa, varpuset poistuvat näyttämöltä. Käytännössä tämä tarkoittaa myös Hämeessä sitä, että kentälle saapuvat virkaansa puolustavat istuvat kansanedustajat tukijoineen. Peli kovenee, rahaa alkaa liikkua ja myös poliittiset virkamiehet ovat mukana antamassa oman tukensa rakenteellisen korruption laariin. Jokainen virkansa puolueen kautta hankkinut on velkaa sen puolueelleen. Samoin ne, joille puolueen menestys on tae omasta menestyksestä ja liikettä vihreältä oksalta seuraavalle. Näin vaalikiima tarttuu myös kuntiin ja sen virkamiehiin sekä leviää torikansaan. Ei tosin sillä kiihkolla kuin lapsuudessani, jolloin lausuin runoja Veikko Vennamon tupailloissa Pohjois-Savossa ja opin hänen käyttämän aksentin ja asialinjan.

Demareitten tuttu ketju

Hämeen kansanedustajista kokeneimmat ovat demareitten Jouko Skinnari ja keskustan Sirkka-Liisa Anttila. Forssalainen Anttila jatkaa virassaan mutta Skinnari on luopumassa. Samalla puolue menettää ylivertaisen henkilön kansainvälistä kokemusta hankkineena hämäläisenä.

Sen paikkaaminen on mahdotonta näissä vaaleissa äänestäen demareita. Sen jokainen Skinnaria vähänkin tunteva toki tietää. Samalla menee historiaan paljon sellaista lahtelaista osaamista, jonka Päijät-Hämeen demari joutuu hakemaan nyt muualta kuin oman puolueensa sisältä. Senkin Jouko Skinnarin vuonna 1980 alkaneen työn tuntevat ymmärtävät. Vai ymmärtävätkö sittenkään, mitä on olla kansainvälinen osaaja ja verkottuja siellä suomalaisena, hämäläisenä?

Tarja Filatov jatkaa hänkin virassaan ja toivottavasti jossain vaiheessa se kesken jäänyt tohtorin hattukin tulee hankituksi. Tiedettä ja sen sovelluksia ei synny ilman kansainvälistä syväosaamista omassa asiassaan. Innovaatiopolitiikka ei ole istumista kokouksissa tai eduskunnan käytäviä mittaillen, valiokuntatyötä seuraten.

Välillä on panostettava itseensä ja omaan osaamiseen, uudistettava sitä oman aikamme välineillä. Muuten käy kuten Rafael ja Pertti Paasion työn jatkajalle, Heli Paasiolle. Hän nousi aamulla kuuden bussiin, omana kertomuksenaan, sammutti viimeisenä valot talosta ja poistui Turkuun tietämättä, miksi tätä tekee muuten kuin suvun perintönä ja turhautuen. Kun muutakaan ei osaa tai tiedä olevan tässä lyhyessä ajassa ennen ikuisuutta. On sitä Heli hyvä, paljonkin.

Itse olen ehdokkaana nyt kun tiedän jotain muuta olevankin ja sen osaankin, en vain näyttele osaamistani, täysin tumpeloa poliitikkoa tai poliittista virkamiestä. Olen siis käytettävissä, mutta en tyrkytä toki osaamistani äänestäjälle tänään, jolloin meidät löytää myös netistä. Jos ei löydy, niin sitten ei taatusti osaa mitään sellaista, jota parlamentissa vaaditaan. Ja siellä vaaditaan nyt paljon ja liki vuorotta työtä tehden.

Kokoomuksen liberaalit uudistajat

Sanni Grahn-Laasonen on Stubbin koulukunnan tuote ja tähdenlento suoraan kokemattomana poliitikkona ympäristöministerin vaativiin tehtäviin. Isän apu päätoimittajana ei nyt riitä ja edessä on kokoomuksen liberaalisiiven tuoma takapakki puolueen uudistajina. Nyt jäi näytöt siellä pahasti puolitiehen. Antaakohan kansa sitä vaaleissa anteeksi edes suurella rahalla tehdyn mainostyön ja vaalipropagandan tukemana kokoomuksen uudistajille?

Tohmajärveläinen apu Kiteen kuihtuvalta talousalueelta on vielä hurjempaa seurattavaa kuin Forssan talousalueen taantuma Laasosten sukua tuntien ja keskikarjalaisten kuntien yhteistyötä aikanaan kauhistellen. Grahn-Laasonen ei ole oikein yliopistoissa väittelevää tyyppiä ja se vie perustaa rakentaa uraa jatkossa innovaatiopolitiikasta puhuen uskottavasti.

Poliitikot kun maailmalla tahtovat olla liki yliopistoissa asuvia tyyppejä silloin, kun tehtävänä on myös uuden visiointi (policy). Ei vain pelin politiikka (politics). Sillä kun ei pitkälle potkita lama-aikana edes Kreikassa eläen ja valtavasti ääniä keräten.

Konservatiivinen siipi kokoomuksessa kavahtaa oikeistoliberaaleja ja sen äärisuunnat muistetaan etenkin Savossa savoarjalaisena käsitteenä. Sen muistot ovat ikäviä ja siihen miinaan Hämeen kartanokokoomuslaiset eivät yhtenään kävele.

Timo Heinonen on Lopen lahja kasvatustieteen maisterina juuri tähän kurkien tanssin kokoomuslaiseen oman aikamme joukkoon. Toinen kausi on tuonut mukanaan jo rutiinia ja politiikkaan “freelancer game” -asetelmasta elämäänsä rakentaen. Tämä on tuttua juuri kokoomuslaisen koulukunnan osaamista.

Paluu tuohon virkaan ei varmasti Heinosta houkuta ja nyt on löydettävä jotain todella merkittävää, jotta virka parlamentissa myös jatkuisi. Loppukiri jäi tekemättä ja vaisuksi kun vastassa on todella myös ammattilaisia, kansainvälisen tason osaajia.

Vanhan kansan vaalipiiri

Orimattila on kaupunki, jossa perussuomalaisia ääniä kalastelevat muutkin kuin jo kuudetta vuosikymmentään käyvä Kalle Jokinen. Poliiseja politiikassa on enemmän kuin kohta toimittajia ja juristeja. Moni on hankkinut muita virapelitöitä turhautuneena eikä eduskunta ole sekään oikein kymmenien poliisien työpaikka turhautumassa.

Kokoomus käy kovaa jäsentenvälistä ja Mika Kari demarina Lahdesta antaa tälle yhteisöpedagogina oman lisänsä. Puoluetausta poliittisena jyränä on demarille tyypillinen ja sillä pyritään nyt iskemään oikein joukkovoimalla ja luottaen Antti Rinteen antamaan imuun ja Orimattilan jopa Forssasta hakemaan apuun. Tuossa tanssissa on vaarana, etteikö kurkien jalat mene tanssissa solmulle. Jotkut poliitikot kun ovat juuri tämän tanssin taitajia.

Johannes Koskinen on tuttu kasvo jo vuosikymmenten takaa ja jäyhä hämäläisjuristi, jolle paikka tulee yhtä varmasti kuin ei tullut viime vaaleissa Paavo Väyryselle. Paavo keräili liki 23 000 ääntä edelliseen eduskuntaan, oli pelastamassa mukeineen ja uudella ironisella ilmeellään keskustan  presidenttikisassa ja sai sitten vuoden 2011 jytkyvaaleissa 2000 ääntä ja putosi kokeileman onneaan nyt takaisin Lapin kairoille ja jängille. Virka parlamentaarikkona on epävarma ja ääniharavakin voi olla seuraavissa vaaleissa vain muisto entisestään.

Anne Louhelainen tunnetaan SMP:n äänestäjien kohdalla isästään ja Hollolassa merkonomin opintojen täydentämisestä MSK -instituutissa. KOP ja DNA työnantajina sekä toiminta perussuomalaisten sisällä takaavat varmasti viran jatkumisen olkoonkin, että äänimäärä meppivaaleissa jäi hälyttävän pieneksi.

Etenkin Perussuomalaisille nämä vaalit ovat kokonaan erilaiset kuin jytkyvaalit vuonna 2011, jolloin läpimenneet 39 kansanedustajaa tulivat suurelle yleisölle suuresta tuntemattomuudesta ja näissä vaaleissa osa sinne nyt myös jää.

Uudenlaiset kasvot parlamentissamme

Kilpailu on nyt kokonaan toinen ja kuntavaalit toi mukanaan uusia valovoimaisia yrittäjiä juuri perussuomalaisiin. Puun takaa ei yllätetä myöskään vanhoja puolueita ja niiden konkareita. Nälkäisiä ehdokkaita on liikkeellä ja osa on erittäin kokeneita myös vaikeitten aikojen edustajiksi sopivina ehdokkainamme.

Moni läpimenijä edustaa perheen ja lähiyhteisön poliittista taustaansa. Vanhemmat ovat mukana politiikassa ja etenkin äärilaidalla, vasemmistossa. Tämä tahtoo myös periytyä. Lisäksi taito näytellä poliitikkoa on välttämätön lahja sekin ja syntyy usein suvun kautta. Korkeakoulut ja netti tarjoavat kyvyn esiintyä ja myös kameroiden edessä. Yhdysvalloissa tätä on harjoiteltu jo iät ajat.

Anna-Kaisa Pekonen on tyypillinen tällainen toisen sukupolven nuori vasemmistosiiven ensimmäisen kauden kansanedustaja ja jo puolueensa johtoon noussut nainen. Paikka Riihimäeltä, rautateitten ja työläisten kaupungista, voi hyvinkin jatkua nykyisessä virassa ja kotona on näyttelemistä opiskeltu kilpaa veljen, Aku Hirviniemen, kanssa. Siinä myös rohkeat ja rääväsuiset repliikit ovat lentäneet vasemmistolle sopivaan tapaan ja löytäneet vastaanottavan maaperänsä.

Keskustan voittoa liputtaa ehkä innokkaimmin jo etukäteen merkonomi ja sosionomi Juha Rehula. Rehulan näkyvyyttä kohensi Sirkka-Liisa Anttilan meppikauden tuoma lisä edustajapaikan avauduttua sekä samalla ministerikokemus. Hollola on paikka jossa paavitkin syntyvät mutta Rehulaa auttoi myös kiertäminen Hämeen kuntia virkemiehenä Pukkilasta Padasjoelle ja tehden samalla taustatyötä omaa uraansa valmistellen.

Ravit ja Curling ovat nekin lisänneet yhteiskunnallista nousua hyvin suomalaiskansalliseen tapaa ja maalaisliittolaista perinnettä haistellen. Siinä vennamolaisia ja nyt perussuomalaisia on haukuttava joka käänteessä ja kiiteltävä mieluummin vaikka kommunisteja, muistaen Kekkosen ajan perinnön ja puoluehajaannukset, kansanrintaman punamullan rinnalla.

Hämeessä eletään muutama vuosikymmen takamaana muusta maailmasta ja Rehula osaa tämän leikin.  Graniittikiveä on osattava luutia yhtäällä erittäin sosiaalisesti ja toisaalla on ymmärrettävä, miten suojata omia kiviään vastapuolen pelaajilta.

Pelurin luonne on poliitikon kohdalla liki välttämätöntä ja samalla siihen liittyy täysin moraaliton tapa asennoitua yhteisöelämän sääntöihin. Narsismi on pelaajan persoonallisuuden ydintä ja se hyväksytään nykyisin. Ennen sitä hävettiin.

Kun mukaan tulee keskustalle tyypillistä opportunismia, silloin Juha Sipilä on yksin puolueensa menestyksen siivittäjänä. Sellainen paikka suojakivenä saattaa hyvinkin kimmahtaa ennen vaalipäivää ja sen mukana kaikki on taas avoinna.

Passin ja ravin oppinut tölttihevonen menee menojaan tasaisen tappavalla vauhdilla ja ravuri ryntää kuolemapaikalta laukkaan. Se on Rehulan näkemä painajainen ja siksi suojakiven on oltava koko ajan paikallaan ja varottava, ettei tee mitään. Runsas kaksi kuukautta tällaista on mahdottoman pitkä aika kurkien tanssissa. Ei mediayhteiskunta sellaista jaksa seurata.

Mustien hevosten vaalipäivä  

Kristillisten ainut paikka on nyt liipaisimella ja Päivi Räsänen on ollut ministerinä esillä lähinnä onnettomuuksista tiedotettaessa. Sonkajärvellä syntynyt lahjakas kuuden laudaturin lukiolainen päätyi lääkärin ammatistaan ammattipoliitikoksi ja siinä on auttanut joutsenolainen tausta.

Tunnen Lappeenrantaan liitetyn Joutsenon, paitsi maantieteen professorina, sukuni kautta ja sen kulttuurikesä on suuri tapahtuma. Käyn siellä edelleen ja samalla tervehtimässä tieteen ja taiteen tuttujani, media-alan osaajia. Kristilliset oppivat SMP:n vaaliliitoissa äänten keskittämisen mutta nyt vaaliliittoja ei taida syntyä Hämeessäkään.

Entiset puheenjohtajat ovat hekin kaikonneet muihin puolueisiin ja perussuomalaisiin siirtynyt Toimi Kankaanniemi voi jo valmistella puheitaan entisenä ministerinä eduskunnan puhujapönttöön. Sen sijaan Riihimäeltä ei tule kovin monta kansanedustajaa tällä kertaa ja ministereiden paikat taitavat olla nyt pois luettava vaihtoehto.

Äänestäjien on syytä pohtia, jahka tukea voisi saada myös muualta Kanta-Hämeestä ja silloin apua on haettava sieltä, mistä sitä saa, ei sieltä mistä sitä ehkä lupaillaan. Yläsavolaisena, Oulun ja Turun yliopiston kasvattina, Viikin ja MTT:n tuntevana, ymmärrän tämän ajattelutavan hyvin ja lapinlahtelainen Sari Essayah ei ole riihimäkeläisiä ensimmäisenä auttamassa näissä vaaleissamme. Täysin hukkaan menneet äänet kun menevät nekin jonkun laariin ja nyt ne saattavat hyvinkin mennä ikävästi äärilaidan hyväksi.

Aakkosjärjestyksessä neljästoista istuva vonkamiehemme eduskunnassa on hämeenlinnalainen poliisi Ismo Soukola. Hänen kohdalla äänet eivät taatusti mene hukkaan. Perussuomalaiset kun säilyttävät pienellä tappiollakin asemansa ja James Hirvisaaren äänet ovat nekin käytettävissä.

James kun on ehdokkaana vallan toisessa vaalipiirissä ja puolueessakin. Näin äänestäjillä on valittavanaan ainakin yksi uusi Perussuomalainen kun muiden kohdalla vanhat taitavat pitää pääosin paikkansa, elleivät sitten luovu Jouko Skinnarin tapaan vapaaehtoisesti.

Vaalipiireittäin muutokset eivät tule olemaan tulevissa vaaleissa niin suuria kuin miltä nyt gallupeilla viihteenä veikkaillaan. Hämeessä läpimenneiden äänet ovat olleet kovin samaa suuruusluokkaa 5000-7000 äänen välillä ja uutta suurta ääniharavaa en ehdokkaiden joukosta löydä.

Jos 2-4 kasvoa vaihtuu, se on lähinnä Skinnarin ja Hirvisaaren aiheuttamaa. Viimeiset paikat ovat aina kuitenkin pieni arvoitus ja siellä voi tapahtua myös muutoksia, jonka takia vaalit on syytä järjestää myös hieman jähmeässä ja muutoksille vieraammassa Hämeessä.

Muualla maassa muutokset voivat olla hieman suurempia ja kunnon ääniharava kerää kolmen kansanedustajan äänet. Toki sellaisiakin löytyy ja mukaan mahtuu ainakin pari uutta “haravaa” koko maan alueelta ääniä laskettaessa.  Näin vaalipäivästä ja sen illasta tulee lopulta muistien hevosten yö ja siksi sitä kannattaa myös seurata.