Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Uuskapitalismin varjo - neljä erilaista vappua

30.04.2023

Tämä blogi on kirjoitettu vuonna 2006, liki pari vuosikymmentä takaperin silloista vappua seuraten. Tänään (2016) sitä on luettu runsaasti. Tuon ajan nuoret opiskelijat ovat tämän ajan poliittisia, keski-ikäisiä päättäjiämme. Poliitikkoja, vanhempia, johtajia jne. Duunareita kertomassa, miten lapsia on kasvatettava tai vanhuksia hoidettava.

Tuntuuko tutulta (2023), kun pohditte ensin liki kymmenen vuotta kestänyttä lamaamme ja sen rakentelijoita, oman aikamme ongelmia, mahdollisen porvarihallituksen avainteemoja, alkaen velkaisen maan talouden korjaamisesta, ympäristöuhista, maahanmuutosta, netin käyttäjiä ja heidän kieltään?

Näin me heidät kasvatimme alkaen vuosituhannen alusta sekä seuraten sitä kohti porvarihallitusta vuonna 2023. Kuinka usein maassamme on ollut talousoikeistolainen hallitus? Olisiko syytä hakea useammin sekä konservatiiveja että liberaaleja juuri talousoikealta? Ei pelkästään konservatiivejamme.

Keskiviikko, toukokuu 03, 2006 (latinankieliset sananlaskut lisätty vappuna 2023)

Kirjoitin eilen, kuinka vuosisata on muuttanut merkittävällä tavalla pelkkää käsitteistöämme, koskien maamme luonnonmaantieteellisiä muotoja harjuista poikittaisharjuihin, jään sulaminen ja jääkausi ovat saaneet kasviston ohella nimistöä, jota 1900-luvun alussa ei ollut olemassakaan. Sama koskee toki poliittista sanastoammekin. Luonnonmaantiedettä, kulttuurimaantiedettä, talous- ja sosiaalimaantiedettä, suunnittelumaantiedettä ja aluesuunnittelua, tapaamme hahmottaa alueita sekä niitä kuvaavia karttojamme, GIS käsitteistöä, ajatonta ja paikatonta maailmaa, maailmankuvamme muutosta satelliittikartoitusta käyttäen jne. jne.

Sama pätee toki myös poliittisiin puolueisiimme ja niiden suuntauksiin, kulttuurimaantieteen ilmiöihin sosiaali- ja talousmaantieteestä nyt puhumattaankaan. Maailma kun muuttuu Eskoseni. Tänään Forssan Lehti avaa meille, kuinka vaikkapa oikeistolaisuuden tai porvareiden käyttö käsitteinä on muuttunut rajusti vuosisadan aikana ja muuttuu koko ajan. Niiden käytössä vuonna 2023 on oltava varovainen, ettei pahoita eri vuosikymmenillä syntyneiden medialukutaidon kautta hankittua traditiotamme. Hyvinkin ovat voineet hankkia koulussaan ja yliopistoissa myös kansainvälistä käsitteistöä ja hämmästelevät oman mediamme mieltymyksiä.

Orpon hallitus ei ole toki likimainkaan historian oikeistolaisin, verrattuna vaikkapa Svinhufvudin hallitukseen, jolloin oikeistohallituksen nimellä pelaaminen oli aivan eri asia kuin käyttää porvarihallituksen käsitettä. Porvari-sanan käyttö on kovin häilyvä ja aikaan sidottu sekin.

Kansainvälisemmin tarkasteltuna ”porvarillisella” tarkoitetaan lähinnä meidän ei-sosialistista joukkoa puolueistamme. Tästä näkökulmasta kaikkiakin hallituspuolueistamme voidaan pitää porvarillisina.

Porvarihallitus on jossain määrin lievempi nimi oikeistolaisen rinnalla. Poliittiset kilpailijat käyttävät taas käsitteitä, jotka parhaiten sopivat heidän retoriikkaansa, kertoo eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.

Kuten edellisessä lyhyessä historiikissani jo totesin, perussuomalaisten jytky vuonna 2011 päätti vanhan poliittisen aikakautemme ja syntyi ”työväenpuolue ilman sosialismia”.

Suomessa porvarihallitukseen on liitetty perinteisesti kokoomus ja keskusta. Kun keskusta on nyt ajelehtinut vasemmalle ja oppositioon, muidenkin kuin punamullalle tuoksahtavan demaripuoleen rinnalla, sen asema on siellä määriteltävä uudelleen.

Puolue kalasteli niin hallituksessa kuin nyt oppositioon jääden vesillä, jotka ovat sen perinteiselle linjalle vieraita. Porvarihallituksen traditioon kuuluivat kokoomus ja keskusta. Demarit muuttivat sen jo punamullaksi. Miten media asennoituu jatkossa keskustaan osana muuta oppositiotamme?

Jotta saisimme hivenen järjestystä muuttuvalle puoluekentällemme, hallituspuolueemme on sijoitettava perinteiseen talousoikeisto ja -vasemmisto akselille. Sama koskee toki myös oppositioon jääviä puolueitamme.

On oleellinen osa politiikkaa, millä tavalla eri toimijoita kuvataan. Poliitikon ja etenkin äänestäjien on ymmärrettävä, millaisilla vesillä liikutaan. Millaista politiikkaa toteutetaan.

Kiistely siitä, miten tulevan hallituksen politiikkaa kuvataan, liittyy luonnollisesti sen nimeen ja sitä ei kilpaileva oppositio medioineen voi antaa. ”Uudistakaa rohkeutenne” – ”Animos revocate” neuvoisi tässä tilanteessa Vergilius.

Palaan siis vuoteen 2006 ja silloin kirjoittamaani artikkeliin, palauttaen mieliimme tuo ajan vapun.

Matti Luostarinen

03.05.2006 – 30.04. 2023

Uuskapitalismin varjo

Vappu tuo mukanaan käsitteen työväestä. Presidentinvaalit kertoivat, kuinka työläisiä olemme me kaikki. Nykysosiologien mukaan, ja etenkin Richard Sennettiä lainaten (The culture of the new capitalism) työntekijän arvo perustuu pikemminkin uudistumiskykyyn, eikä niinkään aiemmin arvostamaamme ammattitaitoon. Ihmisen on opittava oppimaan ja oltava joustava, innovatiivinen.

Ei niinkään ammattinsa osaava ja pitkän linjan kisällinäytteiden antaja. Tämä näkyy myös äänestyskäyttäytymisessä ja uusissa poliittisissa haasteissammekin. Muutos kun on paradigmainen – maailmankuvat muuttava. Emme voi jäädä tuleen makaamaan ja väärille vuosikymmenille. Venäjä voi niin tehdä ja piiloutua tsaarin ajan maailmaansa. Sellainen on vaarallista.

Niinpä ammattitaitoisia työläisiä ei enää tarvita tai heitä ahdistaa jatkuva hyödyttömyyden pelko. Uudella työn määrittelyllä tarkoitetaan uutta kapitalismia. Siinä ihanneihminen elää iloisesti improvisoiden ja kuluttaen. Hän on valmis oppimaan kaiken aikaa uutta, joustamaan tarpeiden vaatiessa.

Hänessä on potentiaalia ja dynamiikkaa. Uudessa innovaatioyhteiskunnassa hän elää retoriikan ja todellisuuden välisessä kuilussa. Hän pelkää merkityksettömyyttä ja epäonnistumista. Toki tätä tavattiin aiemminkin, mutta syyt olivat kokonaan toiset kuin tänään.

Turhuuden ja turvattomuuden pelko on tämä päivän työläisen leimallisin piirre silloinkin, kun elkeet ovat voittajan. Vaalit ovat nekin demokratian irvikuva pyrittäessä taktikoimaan sekä pelaamaan mediayhteiskunnan viihdettä samalla seuraten. Kun niistä kirjoitat, on vaikea olla kirjoittamatta samalla satiiria. ”Difficile est satiram non scribere”.

Innovaatioyhteiskunnassa menestyjät ovat uudesta teknologiasta humaltuvia tietokapitalisteja. Tälle pienehkölle ryhmälle oleellista on kyky sietää epäonnistumista. Se on eräs innovaattoreiden tunnusmerkkejä. Toisin kuin varhaisemmassa yhteiskunnassa, jossa karttunut ammattitaito, ja etenkin käden taidot, olivat hyvän itsetunnon ja autonomian merkkejä. Jo Tuomas Akvinolainen ymmärsi kirjoittaa ”olemuksen vastaavuudesta” – ”Analogia entis”.

Nykyisin tämä hyvin tehty työ on vain nostalgian kohde ja historiallinen hyve.

Samaan aikaan kun aiemmin kahlinnut ankea byrokratia ja luutuneet hierarkiat ovat lopullisesti kadonneet, vallitseva tietoyhteiskunnan Manuel Castellsin mainostama ”virtojen tila” ja Zygmund Baumanin notkean moderni joustavuuskin rajoittavat. Kulta on edelleen valtaa ja keppi sen todisti. ”Aurum potestas est” – ”Argumentum baculinum.”

Jopa Helsingissä nuorten on purettava pahaa oloaan vappuna käsittämättömällä tavalla. Kehityspotentiaalin ulkopuolelle jäävät nuoret eivät ole yhtään sen paremmassa asemassa, kuin toisessa päässä elävät vanhuksetkaan. Mennään tästä 20 vuotta eteenpäin ja kysytään, miten nuorilla ja vanhuksilla menee? Ettei vaan olisi kaikkien sota kaikkia vastaan. ”Bellum omnium contra omnes.” Suomessa on toistaiseksi paremmin. Se selittää maailman onnellisimman kansakunnan sisäisen tilan ja halun suojella juuri tätä onnea. Tätä perussuomalaisten on vaikea kuvata konkretiana. He kun olettavat kaikkien ymmärtävän sen ilman poliittista agendaakin joko oikealla tai vasemmalla, liberaalina tai konservatiivina.

Tulemme huomaamaan, miten tärkeä tämä vuosi 2011 oli, siinä missä myöhemmin vuosi 2015 ja 2023. ”Arctic Babylon” kirjanani toistui juuri näitten vuosiemme yhteydessä. Kuka muistaa vuoden, jolloin perussuomalaisten jytky tapahtui? Sen jälkeen, kun on laskettu leikkiä, tutkiskelkaamme lopultakin vakavia asioitamme, neuvoi meitä Horatius. ”Amoto quaerasmus seria ludo.” Miksi me laiminlyömme Horatiuksen opin ja ohjeet? Siitä mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava??

Vielä hetki sitten laatu ja erilaisuus merkitsivät. Se oli eräs tapa tulla esille joko työelämässä tai nuorena kapinoitaessa. Nyt sekä opettajilta peruskoulussa, lukioissa ja yliopistoissa vaaditaan väsymätöntä työpanosta ja sitoutumista ilman vastineeksi tulevaa turvallisuutta. Tämä koskee myös hoitajia sairaaloissa ja vanhusten parissa.

Työn tuottavuus on vaikeasti reaalisoitavaa, jolloin palkituksi tullaan lopulta muusta kuin hyvin tehdystä työstä. Näin siis kolmannen vuosituhannen alussa vuonna 2006. Tietoa tulvii kaikkialta ja se lisää tuskaa. ”Difficultatem facit doctrina”.

Se millä tavalla eri toimijoita kuvataan, on oleellinen osa toimivaa politiikkaa. Oikeistolaisuuden mittaaminen eri aikakausien välillä on vaikeaa, mahdotonta. Puolueet ja ideologia liikkuvat ajassa, ja myös politiikan kysymykset muuttuvat nyt reaaliaikaisesti.

Tuleen ei voi jäädä makaamaan. Perussuomalaisten käyttö hallituksen uudistavana voimana on hallitustunnustelija Petteri Orpon taidoista kiinni. Kyse ministerisalkuista on hyvin henkilökohtainen ja avain tulevalle menestykselle. ”Ahneus on kuitenkin kaikkien rikosten äiti” – ”Avaritia prima scelerum mater”.

Uudessa kapitalismissa työläisten on osallistuttava jatkuviin arviointeihin ja menestyttävä mahdollisimman näkyvällä tavalla. ”Huippusuorituksella” voi taata hetken mielenrauhan ja usein saavutukset ovat vielä helposti rankattavia. Keskiarvon saavuttava ammattitaitoinen ihminen on silloin jo epäonnistuja ja luuseri. Hänessä ei ole potentiaalia. Kaikki erinomainen on harvinaista. ”Omnia praeclara rara.”

Tämä koskee myös johtoa ja etenkin keskijohtoa, joka omassa tuskassaan ei uskalla hakea edes apua. Tai sitä haetaan liian myöhään. Politiikan keinot ovat nekin kovin perinteisiä. Ota joko velkaa talousvasemmiston aikoja eläen tai lyhennä sitä talousoikeiston hoitaessa talouttasi. Syyttelemällä ei tehtyä kuitenkaan saa tekemättömäksi. ”Accusando fieri infectum non potest.”

Salkkuja on tarjolla vähemmän kuin ottajia ja kauan oppositiossa kasvaneet puolueet ovat tungeksimassa tulevaan salkunjaon juhlaan. Siinä matematiikka ei ratkaise vaan hallitusneuvottelut. Riittävän hyvälle ehdokkaalle varmasti järjestyy nyt salkku. Isänmaataan voi palvella myös katkeruudella ja kampittamalla. Politiikassa kosto tarjoillaan aina kylmänä. ”Ahneus on kaikkien rikosten äiti” – ”Avaritia prima scelerum mater”

Tämä sama ilmiö ja sen näkyvyys koskee myös nuoria opiskelijoita. Hekin vaativat arviointeja vakuuttuakseen siitä, että investoinnit opiskeluun kannattavat. Nopeatempoisessa maailmassa kaikki olisi saatava tässä ja nyt uuskapitalismin käyttöön. Kukaan ei kaipaa siinä kilpailussa kisällinäyttöjä ja kypsymistä ihmisenä. Aika kuitenkin pakenee palaamatta. ”Fugit irreparabile tempus.”

Uuskapitalismissa nuorten kärsivällisyys ei riitä odottamaan vuosien kulumista ja opiskelukokemuksen kypsempää puntarointia. Siinäkin keskiarvon saavuttaminen on epäonnistumista. Augustuksen oppi hitaasta kiirehtimisestä on vierasta oppia sekin. ”Festina lente.” On siis tarjottava muuta kuin ikivanhoja viisauksiamme. Isänmaan toivoja ei pidä jättää palkitsematta. ”Spes patriae”.

Yhä suuremmassa osassa nuoria, ja kaikissa vanhuksissa, elää pelko ”potentiaalin” puutteesta. Vanhukset on puolestaan syyllistetty kilpailua rasittavina ongelmaihmisinä. Vihan, pelon ja turhautuneisuuden kanssa kamppailtaessa syyllisiä on vaikea löytää. Kaikista ei voi tehdä terroristeja. Oikeudenmukaisuuden perusta on edelleenkin luottamus. ”Fundamentum est iustitiae fides.”

Vastuullisia on mahdotonta löytää silloin, kun johto menettää auktoriteettinsa ja tämä näkyy etenkin julkisen sektorin laitoksissa. Oman ”puolueen” miehet ja naiset ovat mukana johtamassa uuskapitalismia. On mahdotonta taistella itsensä vapaaksi maailmassa, jossa vastassa on ei kukaan. Vaikka meitä onkin nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin, Suomessa ikärakenne on vinoutunut ja kaikki erinomainen yhä harvinaisempaa, kaiken omani kannan mukanani. ”Omnia praeclara rara” – ”Omnia mea mecum porto.”

Vapun ajan toripuheet vuodelta 2015

Vapun ajan toripuheita

Vuosi 2015 oli saman tapaan poliittisesti kiihkeän ajan elämää kuin mitä vuodet 2011 ja 2022. Näinä vuosina rakenneltiin Suomen sisäpolitiikan rinnalla myös ulkopolitiikan tulevaa suuntaa. Mukana oli Venäjän tai Neuvostoliiton rinnalla muitakin seurattavia, ja mediamme ei ollut niin sidottua sanoissaan, kuin suomettumisen Suomessa ja odotellen Urho Kekkosen myllykirjeitä toimituksessa.

Takavuosina minulta pyydettiin jopa puheita Suomessakin. Nyt vain rajojemme takana. Siihen täytyy olla joku syykin?

Suomi haki paikkaansa itsenäisenä kansakuntana sitomatta sitä yhteen ilmansuuntaan, jolloin vanhat poliittiset liikkeemmekin jouduttiin puntaroimaan kokonaan uudesta ja niiden myös osaamiseen liittyvästä näkökulmasta. Etenkin puolueen johto joutui aiempaa kriittisemmän kirjoittelun kohteeksi vaiheessa, jolloin puoluelehdistömme alkoi kadota ja muuttua kriittisesti maailmaa ja maata tarkkailevaksi tiedottajaksi.

Tämä oli luonnollisesti uutta myös puolueillemme ja näiden poliitikoille. Media lakkasi olemasta puolueen äänenkannattaja. Se vei odotetusti aikaa yhden sukupolven verran. Yhden ilmansuunnan tunteneet toimittajamme eivät voineet muuttua hetkessä sitoutumattomiksi, ja usein vielä vasemmistolehtiemme ja televisiosta tuttujen poliittisten toimittajiemme tiedotteita seuranneelle kansakunnalle.

Toinen tätäkin merkittävämpi vaihe oli sosiaalisen median vapautuminen ja kansanradion muuttuminen poliittisesta tiedottajasta myös sosiaalista mediaa seuraaviksi. Erityisen suuri merkitys oli toimittajien koulutuksen kautta syntyvällä ammattitaidolla. Tähän nykyinen mediayhteiskuntamme ei ole ottanut juurikaan kantaa pelkkää vaatimattomuuttaan.

Toimittajien ja kolumnistien joukossa alkaa olla pelkästään tohtoritutkinnon suorittaneita kriittisiä erityisosaajia ja lainaukset ovat nekin pääsääntöisesti hankittu alan tutkijoita lainaten. Ei tämä ole aina ollut näin.

Pikemminkin yliopistoja, tutkimuslaitoksia sekä erikoistutkijoitamme välteltiin ja nämä puolestaan suorastaan pelkäsivät joutuvansa lausuntoineen kollegojensa hampaisiin. Omalla kohdallani kirjoittelu medioihin oli mahdollista vain yliopiston ainelaitoksen sijoittuminen Kalevan kirjapainon ja toimituksen taloon Oulussa, sekä sukuni omistama Itä-Savon kirjapainon henkinen perintö.

Lisäksi äitini oli toimittaja, jolloin media ja äitini työpaikka oli minulle sukuni kautta tuttu ja varmasti myös arvostettu. Tutkijan työ oli liki sama asia kuin toimittajan työ. Ja sitä se toki tänään onkin.

Sitä kuvaa omien kirjojeni ja artikkeleiden lukumäärä sekä tapa opiskella poikkieteisesti näin tietoni hankkien ja varmistaen mielestäni vaivattomalla tavalla. Toimittajan työ ei poikkea juuri lainkaan tutkijan ja tieteen tekijän arjesta.

Päinvastoin ne tukevat toisiaan ja ovat helpottaneet molemmissa ammateissa eläen ja näin omaa osaamistaan kaiken aikaa laajentaen ja myös teknisesti kohentaen. Välineellinen tiede kun on juuri uusien välineiden tuntemista ja ihmistieteet ihmistä toimintaympäristöineen tutkien. Laboratoriotieteet ovat välineellisiä ja vaativat koko ajan välineiden pitoa kunnossa ja ajan tasalla koskien myös henkilökuntaa. Se on kallista mutta välttämätöntä.

Vappu on siten samaan aikaan molempien ammattilaisten, toimittajien ja poliitikkojen yhteistä riemujuhlaa uutisanteineen, ja vuosi 2023 tulee olemaan ehkä rikkain mediavuosi ikinä. Apuna kun on myös robotiikka ja tekoäly sekä Suomessa poikkeuksellisen kiinnostavan vuoden käynnistyminen Nato jäsenyytemme myötä.

Olemme myös globaalisti, ja kansainvälisen toimittajajoukon näkökulmasta, mielenkiintoien kohde seurattavaksi. Tämän on toki havainnut myös Yhdysvallat ja heidän presidenttinsä ja juuri vaalien alla. Suomi taustoineen kiinnostaa nyt jopa enemmän kuin Ruotsi. Suomesta pääsee maailman medioitten huomion kohteeksi.

Aiemmin liki täysin outo ja vieras paikka maailman kartalla on noussut ammattinsa osaavan median mielenkiinnon kohteeksi. Vastaavasti suomalaiset ovat kiinnostuneet medioineen maailman menosta, kiitos työnsä hyvin tekevien toimittajien ammattitaidon seurauksena.

Tämä on näkynyt päivittäin Ukrainassa, jossa suomalaiset toimittajat työskentelevät nyt eturintamassa. Uutiset ovat reaaliaikaisia ja niitä voi seurata lähtemättä koko ajan hakemaan tietonsa amerikkalaisista medioistamme.

Luin läpi Keskustan Juha Sipilän viisitoista kysymystä puolueillemme (2015) ja vastasin niihin samalla soveltaen Perussuomalaisten vaaleissa minulle hyvinkin tutuksi tullutta ohjelmaa.

Läpäisin Keskustan johtajan kysymyspatterin mielestäni kiitettävin arvosanoin ja pystyin sitä jopa lisäämään sekä syventämään etenkin strategiseen johtamiseen liittyvissä kysymyksissä sekä ympäristö- ja luonnonvarapohdinnoissa. Lisää tuli myös innovaatiopolitiikasta ja Perussuomalaisille tärkeissä erityiskysymyksissä, koskien maahanmuuttoa ja Kreikkaa.

Vapun ajan puhujilta odotetaan niin ikään omia vastauksia ja uskon niiden olevan nyt kevyemmällä singolla ammuttuja, ja varoen ärsyttämästä muita politiikan kevään yhteiskuntasopimuksen rakentelijoita. Eniten ehkä kiinnostaa perinteinen punainen vappu ja sanojen asettelu vasemmiston leirissä.

Kirvelevä vaalitappio (2015) tuntuu myös Kokoomuksen ja Stubbin johtamassa poliittisessa liikkeessä. Sen aisti toki jo vaalityössä Kanta- ja Päijät-Hämettä liikkuen ja kokoomuslaisia kuunnellen.

Keskustan kiinnostus punamultaan on sosiaalisen pääoman tuotetta, ja sitä haikailevat ovat nyt erityisen tarkalla korvalla vaalipuheitten jälkeistä aikaa arvioimassa. Antti Rinteen sekoilut ja väärinymmärrykset Jutta Urpilaisen suuntaan ovat kuin tuntematon sukellusvene omissa vesissämme seikkaillen, ja sen merkitystä puntaroidaan muuallakin kuin ruiskukkien tai leppäkerttujen puolueissa.

Antti Rinne tarvitsee nyt hallitusta enemmän, kuin hallitus demareita, välttääkseen ruusujen sodan. Sellainen on politiikassa hallitukselle pikemminkin mahdollisuus kuin uhkatekijä ja sen toki myös Juha Sipilä oululaisena oman yliopistomme kasvattina, tiede- ja teknologiakeskuksen kouluttamana insinöörinä, ymmärtää. Siitä on etua, että tuntee hyvin sekä Sipilän että etenkin Timo Soinin taustan ja toimintaympäristön. Vaalit, niiden ympäristö, neljän vuoden kuluttua ja vuonna 2023 ovat kovin erilaisia nekin ja kuitenkin perinteitämme vaalivia.

Sen sijaan vieraampaa Sipilälle saattaa olla erottaa hämäläinen kartanokokoomuslaisuus ja työväenliike vastaavasta oululaisesta tervaporvarista ja sen kasvattamista duunareistamme. Keskustaliike on sekin Hämeessä ja etelässä kovin eritapainen kuin vastaava etelässä, ja etenkin hitaasti maalaisliiton nimen muutokseen reagoineessa pääkaupunkiseudun pitkien siltojen elämässä, punavihreissä tuntemuksissa ja poliittisen eliitin eurooppalaisissa tunnelmissa eläen.

Perussuomalaiset tuntevat tämän muutoksen vanhoja puolueitamme paremmin, jolloin Timo Soini voi seurata hallitustunnustelijan työtä rauhallisin mielin. Sipilä tarvitsee juuri tällaista tukijaa ja osaajaa, siinä missä tasavallan presidentin ja ay-liikkeen antamaa työrauhaa. Nämä hallitusneuvottelut eivät saa olla yhtä onnettomat, kuin mitä neljä vuotta takaperin, eikä meillä ole varaa antaa Sipilän epäonnistua. (Sama koskee Orpoa vuonna 2023 ja hänen ”oikeistolaista porvarihallitustaan”).

Tämänkin Sipilä tietää ja voi asettaa rimansa aiempaa oleellisesti korkeammalle, koskien myös tulevan hallituksen toimintatapoja ja niiden uudistamista. Tämä onkin hallituksen ehkä kiinnostavin kohta ”patterin” kysymyksistä ja siihen sitoutuminen sujunee sen uusimmalta puolueelta, Perussuomalaisilta, muita helpommin. (Vuoden 2023 kohdalla etenkin perussuomalaisten kokemukset ovat vielä tuoreessa muistissa).

Kun lähdetään hallitukseen uutena voimana, puhtaalta pöydältä sekä kannattajapohjalta, joka on yhtä kirjava kuin Suomen kansa, silloin hallitukseen menolle ei aseteta sellaisia ehtoja, joiden kohdalla neuvottelut kariutuisivat, tai niitä ei kyettäisi ymmärtämään pitkien siltojen molemmissa päissä ja vielä hallitustyöskentelyä samalla tehostaen. (Vuonna 2023 puolue on oleellisesti kypsempi ottamaan vastuun hallituksen talouspoliittisesta linjauksesta. Oma painoarvo tunnetaan, siinä missä tärkeimmät oman politiikan ja äänestäjien arvot).

Jopa Keskustaa ja vanhaa maalaisliittoa joustavammalla tavalla muuttuvaan toimintaympäristöön ja maailmaan sopeutuen. Jatkojytky kun syntyi juuri tätä uutta signaalia poliitikoiltamme odottaen. (Tämä signaali syntyi vuoden 2023 vaaleissa).