On 25 Mar, 2020 0 Comments

Valtaosa meistä ylittää Uudellamaalla rajan kohti Hämettä mutta myös Turkua ja Kaakkois-Suomea. Vielä useampi pendelöi Helsingin suuntaan. Ykköstie ja nelostie ohittavat luvuissaan kuitenkin VR:n luvut.

Tärkeitä ovat myös 2-tie Karkkilan ja Forssan kautta Satakuntaan, tärkein kolmostie Hämeenlinnan kautta Tampereelle, nelostie vie läpi Suomen ja sulkeutuessaan se sulkee myös samalla viitostien. Tärkeitä ovat myös kuutostie Porvooseen ja 7 -tie Loviisaan.

Kolmostie tarkoittaa noin 30 000 ajoneuvoa päivittäin ja kaikki liikenne Uudenmaan rajoilla on yhteensä 122 300 ajoneuvoa. Rataosuuksilla kaukoliikenteen matkoja tehdään noin 26 000 joka ainoa päivä.

Uusimaalaiset pendelöivät etenkin Kanta-Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen, yli 3000 kumpaankin suuntaan, mutta yli 2000 myös Pirkanmaalle Päijät-Hämeeseen kohti Lahtea. Yli 10 000 kantahämäläistä taas tekee työmatkansa Kanta-Hämeestä Uudellemaalle ja yli 5000 myös Varsinais-Suomesta Pirkanmaalta ja Päijät-Hämeestä.

Lisäksi peräti seitsemän maakunnan alueelta 1000-5000 duunaria kustakin matkaa rajan yli päivittäin kohti Uuttamaata. Se selittää aamuruuhkat siinä suunnassa. Ne ovat sietämättömiä ja vievät valtaosan ajoajastamme. Olen tuota matkaa tehnyt niin Turusta kuin Porista, eniten kutenkin Savon suunnasta. Se on loppuosaltaan seisomista ruuhkissa ja vie puolet matka-ajasta. Se on aina jostakin poissa ja saastuttaa ilmaa.

Kun raja suljetaan se koskettaa yli 150 000 suomalaista päivittäin ja pääosin työmatkoinamme. Matkat viikonloppuna maalle ja mökeille on sitten oma lukunsa. Miksi tähän ei puututtu aiemmin selittyy, paitsi liikkumisen ihmisoikeuksiimme, niin myös välttämättömään päivittäiseen pendelöintiimme.

Olemme liikkuva kansa ja ajamme paljon vuosittain työmatkaliikenteenä. Kaikki nuo tiet ja niiden varsilla olevat kunnat ovat tulleet tutuiksi myös minulle, siinä missä myös Oulun pohjoispuolelle jäävät reittimme. Niitä toivoisi myös lisää ja etenkin Jäämerelle saakka sekä raideliikenteenä vaikkapa Kanta-Hämeen Forssan kautta Poriin ja Satakuntaan kakkostien rinnalle sitä myös kunnostaen.

Tiedän että näitä toiveita on myös muualla. Asiaa voi varmasti edistää myös lisäämällä etätyötä ja moni voisi myös hakea tonttejaan Uudenmaan ulkopuolelta sopeutuen sellaiseen elämään, jossa luonto ja sen tarjoamat harrastukset palveluineen ovat kävelymatkan päässä. Näin minä nykyisin myös elän Forssan talousalueella ja kalastelen samalla, hoidan puutarhaanikin. Etätyö ei ole tämän päivän keksintö ensinkään. Olen tehnyt sitä tukevaa tutkimustakin.

Olisiko jopa mahdollista, että tämä pandemia ja sen pakottamat elämäntapamuutokset voisivat saada meidät harkitsemaan myös ilmastoamme vähemmän kuorimittavaa pendelöintiä sekä asettumaan niihin pientaajamiin, joita Uudenmaan rajan takana on tarjolla paljon edullisemmin kuin Uudellemaalle saati Helsinkiin muuttaen? Katsokaapa kartalle ja pohtikaa, mitä sieltä voisi löytyä juuri sinulle ja perheellesi.

Se voisi olla sekä palvelut itsellesi elämänlaatuna, ilmastollemme että myös jatkossa leviäville valtavien globaalien metropolialueittemme virusten ja muiden ikävien ilmiöiden leviämiselle, niiden välttelylle alkaen huumeista, päihteistä ja lapsillemme ikävän elämänmallin jättäen perintönämme saasteineen kovin metropolikeskeisestä globaalista maailmankuvastamme.

Pandemiasta saataisi olla meille myös maailman onnellisimpana kansakuntana jotain hyvääkin opittavaa myös rakenteittemme korjaajina muunakin kuin vain hyödyttömänä poliittisena keskustelunamme. Se kun on osoittautunut vuosikymmenten saatossa hedelmättömäksi.

Ehkä pandemia on meitä jopa auttamassa hyväksymään sellaista, joka on enemmän luonnosta ja sen kantokyvystä syntyvää kuin omaa napaamme tuijottaen tai äänekkäimpiä kuunnellen negatiivisessa ja vihapuheeksi puhjenneessa sosiaalisen median virtuaalielämässämme. Sosiaaliset taidotkin kun ovat katoamassa, siinä missä yhteisöllisyys ja yhteisvastuu, luonnonlait korvautumassa keinotekoisilla virtuaaliympäristön elämyksillämme.