Helsingin Sanomat pohtii sinisen puolueen entistäkin tukalampaa asemaa heti presidentinvaalien jälkeen (HS 31.1). Sillä ei ollut omaa ehdokasta ja äänestäjälle se on eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kevytversio. Miksi äänestää kevytversiota kun tarjolla on ehtaa tavaraakin, pohtii lehti.

Sinisten ainut näkyvä ja julkisuuteen puolueen tuova saavutus on työministerin aktiivimalli ja perjantain Suomen liki pysäyttävä lakko.

Edelleen lehti korostaa Paavo Väyrysen puolueen asemaa tulevissa vaaleissa. Ilman sitä perussuomalaisten kannatus olisi ollut jo nyt presidentinvaaleissa kaksinumeroinen, laskee Hesari.

Väyrysen puolue on kantona kaskessa perussuomalaisille eduskuntavaaleissa, pohtii lehti edelleen. Väyrynen kun ratsastaa samoilla teemoilla.

Tulevissa eduskuntavaaleissa Väyrynen voi olla ehdolla vain yhdessä vaalipiirissä, toisin kuin presidentinvaaleissa. Valtakunnallisesti äänten kerääminen on silloin vaikeaa etenkin kun “innovatiivisen” puolueen kuntatason toimijat puuttuvat kokonaan. Mistä löytää paikalliset toimijat ja nimet?

Perussuomalaisilla heitä on joka kunnassa ja Huhtasaaren kannatus tästä johtuen tasaista koko maan kattaen Lapista Uudellemaalle ja maaseudulta kaupunkeihimme.

Näin perussuomalaisten lähtötilanne Väyrysen puolueeseen verrattuna on maakunta- ja eduskuntavaaleissa täysin toinen kuten myös sinisten kohdalla. Kyse ei ole vain organisaatioista, puolueiden toiminnasta joka pitäjässä, vaan myös niiden toiminnallisesta sisällöstä.

Perussuomalaiset edustavat kunnissaan niiden yleispoliittista tehtävää ja ovat siinä vakiintunut osa suomalaista yhteiskunnallista osallistumista sen kaikilla politiikan lohkoilla lapsista vanhuksiin ja sotesta maankäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen.

Kaikissa näissä tehtävissä löytyy perussuomalaisia toimijoita jokaisessa kunnassamme ja myös maakunnissamme, eduskunnassa. Väyrysen ja sinisten puolue on ensimmäisissä maakuntavaaleissamme kovin vaatimaton toimija tai sitä ei nähdä siellä lainkaan.

Niiden vertailu toisiinsa medioissamme on presidentinvaalien jälkeen turhaa ja antaa väärän kuvan henkilövaalien hoitamisesta valtakunnallisessa vaaleissa vertaillen sitä satojen kuntien ja tuhansien kylien Suomen toimintaan tulevissa vaaleissamme.

Keskustapuolue on pyrkinyt yli puoli vuosisataa pääsemään sisään merkittäväksi vaikuttajaksi suuriin kaupunkeihimme ilman merkittävää läpimurtoa ja RKP sekä vihreät niin ikään koko maan kattavaksi puolueeksi, onnistumatta.

Vihreät ovat leimallisesti arvoiltaan pääkaupunkiseudun puolue ja RKP kielipuolue. Demarit duunaripuolue. Perussuomalaisten kohdalla korostuu muita puolueita näkyvämmin juuri koko maan peittävä yleispuolueen luonne ja se näkyi myös Laura Huhtasaaren saamassa kannatuksessa läpi koko maan, kuten perussuomalaisten puoluekannatus toki edellyttikin. Se on oman aikamme moderni puolue ohjelmineen ilman ikivanhoja menneen maailman rasitteita agraarin maaseudun tai teollistumisen ajan puolueena, yhden asian tai ammatin liikkeeksi koettuna edunvalvojana.

Kun muut maamme perinteiset suuret puolueet kokivat valtavia tappioita, Laura Huhtasaari sai erittäin hyvän äänisaaliin nuorena ensimmäisen kauden kansanedustajana, ja se oli merkittävä viesti myös tulevien vaalien menestystä arvioitaessa. Tämän mediat ja tutkijat ovat toki myöntäneetkin. Se ei ole merkki populismista vaan kokonaan muusta, joka on jäänyt havaitsematta ja tutkimatta. Tutkijan ei pidä tehdä politiikkaa tai hakea helpointa selitystä hybridiyhteiskunnan uusille, paradigmaisille ilmiöillemme.

Etenkin keskustan jakautuminen kahtia sekä vasemmiston ongelmalliset presidentinvaalit kertovat myös kyvyttömyydestä löytää uskottavia haastajia istuvalle presidentille, jolloin äänestäjien pako puolueista helpottui.

Kun puolueuskollisuus on kerran joutunut koetukselle ja äänestäjä on vaihtanut puoluetta äänestäen alun perin kokoomuslaista ehdokasta, mahdollisuus vaihtaa puoluetta jatkossa on sekin kynnyksenä reippaasti madaltanut.

Näin Helsingin Sanomien esittelemä ongelma ei koske vain mikrotason sinistä puoluetta vaan koko puoluekenttäämme ja sen myös suurimpia puolueitamme.

Puolueuskollisuus ei enää ratkaise äänestäjän valintoja vaan politiikan sisältö ja sen konkreettiset teot, joita nykyisin on helppo seurata kiitos sosiaalisen mediamme sekä ruohonjuuritasolla että kunnissa, maakunnissa ja kansallisen politiikan globaalissa ympäristössämme.

Olemme sivistysyhteiskunta, jossa koulutus on korkealla tasolla ja normisto on muuttunut sekin. Samalla arvot ja moraali ovat toisella tasolla kuin edellisen sukupolven aikana. Lisäksi ne toimivat nodaaleina, solmukohdistaan voimaa hakien, paikallisesti. Silloinkin kun ne ovat fiktiivisiä ja nettiympäristön tuotetta. Niillä on AINA dimensio alueelle, jossa ne syntyvät ja leviävät nyt reaaliaikaisesti.

Suuret supervallat pyrkivätkin vaikuttamaan juuri näihin paikallisiin toimijoihin (nodaaleihin) ja uuden mediakentän merkittäviin solmukohtiin, innovaation leviämisen ikään kuin hermoston sähköisiin siirtomekanismeihimme.

Face Bookin (Fb) omistaja pyrkii tähän myös muuttaen yrityksensä algoritmeja huomaamatta, kuinka ammattinsa osaavat toimijat kykenevät ne helposti välttämään ja jopa hyödyntämään omassa toiminnassaan. Innovaatioprosessit ja sen evoluutio on sosiaalisen median sisällä, Fb:n kahden miljardin ihmisen verkostoissa päivittäinen ja reaaliaikainen prosessi. Se reagoi heti algoritmien muutokseen.