On 16 Apr, 2020 0 Comments
Yhdysvalloissa koronatartunnan saaneita (noin 600 000) on liki sama määrä kuin Espanjassa, Italiassa, Saksassa ja Ranskassa yhteensä. Kuolleita (26 000) Yhdysvalloissa on liki sama määrä kuin näissä eurooppalaisissa valtioissa lukuun ottamatta Saksaa, jossa menehtyneitten määrä (3500) on vain 5-7 osa näistä muista suurista eurooppalaisista valtioistamme. Ero kuolleissa muistuttaa Ruotsin ja Suomen välistä eroa. Ruotsissa on kuollut liki kymmenkertainen määrä. On väitetty Ruotsin menneen talous edellä ja Suomen ihmisten terveyteen panostaen. Väite on karkeudessaan perusteeton ja voi pitää paikkansa vain mediayhteiskunnan tuotteena.

Koronaan kuolleita EU maissa on kuitenkin tilastojen mukaan liki sama määrä kussakin erikseen kuin Yhdysvalloissa. Poikkeuksen tekee Saksa joka muistuttaa toki hiven Suomea Ruotsin rinnalla. Sen yhteydessä ei kuitenkaan puhuta samaa kuin Suomen ja Ruotsin vertailussa. OIkeammin Suomessa puhetta pitävät yllä etenkin tietyt mediamme sekä stereotyyppistä ajattelua suosivat tilastotieteilijät. Forssan lehdessä etenkin emeritus kansliapäällikkö Erkki Virtanen.

Yhdysvalloissa on 50 osavaltiota ja erot niiden välillä luonnollisesti suuria. Sama pätee EU valtioihimme. Ruotsissa on koronaan kuollut kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Saksassa kuolleita on niin ikään dramaattisella tavalla vähemmän kuin sen naapurivaltiossa Ranskassa, Espanjassa, Italiassa jne. On liian aikaista vielä sanoa mitään ehdotonta mistä erot syntyvät.

Selitys, jossa Ruotsi menee talous edellä ja Suomi ihmisten terveys edellä ovat yksi selittäjä, mutta ei varmasti ainut, ei ehkä edes tärkein. Sama pätee Saksan vertailua muihin suuriin EU maihimme.

Se että talous edellä menevät maat menestyisivät myöhemmin meitä paremmin ei ole välttämättä likimainkaan totuus ja uskottava sen jälkeen kun vainajat on haudattu ja shokista toivuttu. On myös perusteltua olettaa pienemmin henkisin vaurioin sekä normistoltaan ja moraaliltaan uskottavamman vaihtoehdon valinneiden toipuvan ja myös oppineen uuden talousmallin etätöineen ja internetin vaatiman digiajan loikan ottaneina muita paremmin. En näe Italiaa tai Espanjaa mitenkään talousmahteina, jotka menisivät kriisiin talouttaan varjellen.

Joidenkin arvioiden mukaan tämän koronasodan voittajiin kuuluisivat Euroopassa mm. juuri Suomi ja Saksa. On toki muitakin. Kaikki kuitenkin tulevat häviämään ja hakemaan uutta nostetta taloudelleen. Suuret alueelliset erot Suomessa, Euroopassa ja globaalisti eivät ole kenenkään etu enää uudessa yhteisessä klusterimaisessa verkostotaloudessamme jota digiajan verkostotalous tukee. Ekologinen klusteri ja sen innovaatiopolitiikka on suomalainen valinta ja siinä olemme jo pitkällä.

Klusteri tarkoittaa taloustieteessä yritysten ja yhteisöjen muodostamia maantieteellisiä keskittymiä, jotka ovat muodostuneet toisiinsa sidoksissa olevista toimialoista ja niihin liittyvistä muista toimijoista, jotka ovat merkittäviä kilpailun kannalta.

Klusteriajatus perustuu siihen, että verkostoyhteyksillään organisaatio voi tuottaa hyötyä itselleen ja koko verkostolle. Mukana olevat saattavat olla eri aloilta, sijaita toisaalla, mutta siitä huolimatta löydetään jokin yhteinen tapa hyötyä yhteistyöstä ja saavuttaa synergiaa.

Yhteistoiminnan kannalta on otettava huomioon, että klusterissa on mukana myös kilpailevia organisaatioita. Tämän vuoksi yhteistoiminta saattaa olla jossain suhteissa kiellettyäkin (vrt. kartellisäännökset).

Tehokkaan klusterin tärkeimmät ominaisuudet ovat tuottavuuden kasvu, innovaatiokyky ja strateginen kyvykkyys. Klusterimaisen toiminnan synergiavaikutus näkyy juuri näissä tekijöissä. Kun useat tahot kehittävät yhteistyötään voidaan saavuttaa yhdessä suuruuden ekonomian etuja ilman usein sen tuomaa raskautta. Raskauden keventää verkostomallin tuomat edut.

Klusteriteorioita taloustieteissä on käytetty kilpailukykyselvityksissä, joissa on selvitetty, miksi eri maissa toimivat yritykset pärjäävät toisia paremmin. Klusterianalyysissä ja siihen liittyvien kilpailukykytekijöiden kartoituksessa käytetään usein Harvardin yliopiston professorin Michael E. Porterin kehittämää ns. timanttimallia. Suomeen tuo teoria rantautui 1990-luvun kriisimme yhteydessä ja jäi heikolle käytölle. Vasta Nokian yhteydessä se pääsi paremmin esille Suomessakin.

Timanttimalli koostuu neljästä perusosasta ja kahdesta ulkoisesta tekijästä. Perusosat ovat yrityksen strategia, rakenne ja kilpailutilanne, tuotannon tekijäolot, lähialat sekä kysyntäolot. Ulkoiset tekijät ovat sattuma ja valtiovalta. Näiden tekijöiden vaikutus voi olla yritykselle joko edistävä tai jarruttava. Ne maat menestyvät parhaiten, joissa näiden perustekijöiden muodostama kilpailuetutimantti on edullisin. Nyt sattumaa edustaa korona viruksena. Se ei ole kuitenkaan sattuma silloin kun se tunnetaan biologisena ilmiönämme. Me tunnemme sen kyllä tänään.

Kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamassa Kansallinen teollisuusstrategia-tutkimuksessa tunnistettiin Suomessa kahdeksan erilaista klusteria. Tunnistuksessa painotettiin teollisuus- ja vientinäkökulmaa. Lisäksi klusterit luokiteltiin, joko vahvoiksi, keskivahvoiksi, potentiaaleiksi tai latentiksi klusteriksi.

Toinen väitöskirjani käsittelee ekologista klusteria ja innovaatiopolitiikkaa. Sen yhteydessä mukaan tuli myös sosiaalinen media ja meiltäkin vaadittu digiloikkamme. Se loikka ei kaikilta onnistunut tai jäi puolitiehen. Nyt sitä on korjailtu.

Edellinen väitökseni liittyi lähemmäs biologista perustaamme ja sen spatiaalista identiteettiämme, siis juuriamme ja niiden myös geneettistä taustaa. Ei vain sepitteellistä ja lähinnä medioiden sekä kouluopetuksen rakentamaa alueellista identiteettiämme. Siis kuntia ja niiden rajoja, maakuntia ja läänejä, valtioiden tunnuksiamme jne. Sepitteellisen alueen ja sisäsyntyisen välinen ero on liki sama kuin ihmistieteiden ja luonnontieteitten välille piirrettävä raja.

Se miten menestymme jatkossa on kyvyssämme yhdistää nämä kaksi hyvin erilaista maailmankuvaa toisiinsa. Yhdessä ne muistuttavat hybridiä, jossa dieselmoottori ja sähkömoottori ovat saman kuluvälineen voimanlähteenä. Yhteiskuntaamme on kutsuttu mediayhteiskunnan hybridiksi.

Pandemia nosti rimamme nyt seuraavaan vaiheeseen, jossa siirrymme paradigmaisesti maailmankuvamme muuttavaan seuraavaan vaiheeseen ja jätämme hybridin. Maailmankuvan muuttuessa ei muutu vain joku teoria (esim. suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka) tai malli (esim. yhteiskuntamallimme) vaan koko maailmankuvamme.

Suomi maailman onnellisimmaksi kuvattuna (YK) kansakuntana on tässä poikkeuksellisen pitkällä, kiitos onomatopoeettisen ja luontoa matkivan kielemme sekä sijaintimme kahden hyvin erilaisen kulttuurin välissä. Hyväksymme tieteen ja sen tuotteet sekä nyt myös sellaisen yhteiskunnallisen mallin toimia, jossa kuuntelemme viruksen kohdalla biologejamme ja lääkäreitä, hoitajiamme. Se on nyt oikea tapa sivuuttaa tänä yhteiskunnallinen vaihe ja sen vaatimukset.