Uutiset

Matti Luostarinen

Siirtolaisten, orjien ja joukkohautojen maailma

Kun saavuin vuosikymmeniä takaperin Lounais-Hämeeseen, tapasin täällä puhuvia Muolaan karjalaisia ja mykkiä hämäläisiä. Karjalaiset esittelivät minulle kuntaansa ja työpaikkaani MTT:n ja Luonnonvarain tutkimuskeskuksessa. Hämäläiset kyräilivät ja salailivat sen minkä kykenivät.

Tämän päivän media esittelee Muolaan Karjalaa ja sen siirtoväkeä Forssan talousalueella. Löytyy heitä Somerolta ja Loimaaltakin. Muolaa oli Karjalan kolmanneksi suurin emäpitäjä. Viipurin kupeessa sodittiin raivokkaasti ja nykyisin poltetun kirkon paikalla on kunnostettu hautausmaa ja risti.

Muolaa jäi osaksi evakkojen ja heidän lastensa sekä lastenlasten identiteettiä. Esitin Forssaan muuttaessani Loimijokilaakson talousalueelle Loimi-Muolaan nimeä. Nyt sitä voisi esittää uudelleen. Sirkka-Liisa Anttila on karjalainen hänkin. Ministeri Sanni Grahn-Laasosen mies tohmajärveläinen Keski-Karjalasta Kiteen talouslaueelta. Puolet talosalueesta jäi Sortavalan talousalueelle Laatokan-Karkalaan.

Sain komennuksen tuolle alueelle Bysselistä kun Neuvostoliitto 1980-luvun lopussa alkoi rakoilla. Otava-Median hauskoja kirjoja kirjoittanut Arto Paasilinna kirjoitti matkoistani kirjan. Kiitos siitä. Jatko-osa pyrkien käytämään aineistoina omia kirjojani ei sitten oikein tainnut onnistua. Otava-Media on salaperäinen paikka kuten moni muukin mediamme. Piilottelevat siellä luita, jotka joku kyllä joskus vielä kaivaa esille.

Kun kirjoittaa sadatta kirjaansa, kuten itse nyt teen, äidinkielen opettaja Minna Rytinsalon esikoisen syntymisen kertomus Hesarissa (1.8) on taitavasti tehty narratiivinen kertomus, jossa kirjoittaminen tehdään ikään kuin salaa muilta ja aiheeksi valitaan haavoittuvan rakkauden ikiteema, kirjoittaa toimittaja.

Ammattilainen taas tietää kuinka romaani syö kuin sika ja hänellä on tapana vältellä kopioimasta muiden tekstiä muuten kuin tyylinä. Se on joko proosaa tai lyyristä, useimmilla vähän epämääräistä. Sen sijaan ammattilainen varastaa koko idean ja muokaa sen sitten itselleen sopivaksi niistä teksteistä joita hänelle lähetellään. Ja niitä tulee paljon. Vähän kuitenkin riittävän haastavia ja vaikeita. Moni kompstuukin liian vaikeaan haasteeseen ammattilaisenakin ja työ alkaa tökkiä. Jokainen kirja kun on ammattilaiselle aina uusi haaste, se ensimmäinen.

Siinä missä esikoisen tekstiä syntyi vartin pätkä siellä täällä, Jorma Hynninen jättää viereisellä sivulla hyvästejä uralleen. Pitkä ura tuo mukanaan mestarillisen tekniikan ja uskomattoman määrän julkisia esiintymisiä. Jotenkin elämää olisi jatkettava vielä senkin jälkeen kun on täyttänyt 75 vuotta. Uransa lopettanut ei vaikuta ahdistuneelta vaan pikemminkin hän on hyväntuulinen ja vapautunut, kertoo toimittaja.

Syntynyt kuva on väärä. Ahdistus iskee ensimmäisen eläkevuoden aikana. Lepokitkan voittaminen on paljon työläämpää luovan työn tekijälle kuin liikekitkan. Pysy siis liikkeellä koko ajan. Koskaan ei saa antaa periksi geeneilleen ja jättää ne vaille hoitoa.

Viipurista ja Muolaasta Sortavalaan ja samaa koillista tietä jatkaen saavumme Karhumäelle ja Sandarmohin metsiin. Hesari, toisin kuin Forssan Lehti, ei tunnelmoi siirtokarjalaisuudella vaan esittelee näkyvästi Stalinin aikaisen kuolemanleirin. Sieltä on löytynyt jotain, joka on sittemmin liitetty myös Suomen armeijan Itä-Karjalan sotavankileireihin. Suomalaiset eivät tästä Stalinin leiristä mitään tienneet. Se oli peitelty ja piilotettu täydellisesti. Näin me teemme joukkohaudoille ympäri maailmaa.

Stalinin lerit olivat julmia mutta ei suomalaistenkaan leirit lomakeskuksina itseään esitelleet. Historian professori Juri Kilin esitteli asiansa aiemmin Kaleva lehdessä ja kuvaa suomalaisten leiriä alueella yhdeksi ”maailman pahimmista”. Kuolleisuus leirillä oli toki alhaisempi kuin saksalaisilla tai neuvostoliittolaisilla leireillä, mutta korkeampi kuin vaikkapa ankarina pidetyillä japanilaisilla leireillä. Dosentti Antti Kujalan mukaan suomalaisten hallussa oli jatkosodan aikana noin 67 000 neuvostosotavankia, joista arviolta noin 22 000 kuoli. Kuolleista noin 5,5 % ampumalla, enimmäkseen laittomasti. Luku on kansainvälisesti arvioiden korkea,

Nyt tästä joukkohaudasta käydään Karjalan metsissä kiistaa. Mikä osuus ja kenelle näistä ruumiista joukkohaudoissa kuuluu, olisi hoidettava terveen tieteelliseltä perustalta, kehottaa Karjalan kansallismuseon johtaja Mihail Goldenberg. Stalinin aiheuttamissa joukkohaudoissa tiedetään olevan noin 800 suomalaisen ruumiit. Moni tuli kuolemaan tänne Yhdysvalloista, Kanadasta ja Inkerinmaalta. Huonosti valittu vaihtoehto, joita myös tänään maailmalla tehdään pilvin pimein.

Karjalaisten metsien joukkohaudat on asemoitu lehdessä rinnakkain uutisen kanssa, jossa kerrotaan Turkin armeijan istisanomisista, jotka ulottuvat myös medioihin ja etenkin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Suomalaiset eivät ole tähän yliopistoissaan reagoineet. Syynä pidetään lomia.

Kuka nyt lomillaan seuraisi maailman kriisipesäkkeitä kun loman jälkeenkin ehtii ja on sopeuduttava taas normaaliin arkeen omien lomautusten jälkeen työpaineita purkaen. Saksassa Erdoganin viodeopuhe kiellettiin samaan aikaan kun kymmenettuhannet kokoontuivat Kölnissä tukemaan Turkin presidenttiä. Paavi taas moitti samalla sivulla Puolan vierailunsa yhteydessä nuoria uneliaiksi ja älypuhelimiin liimautuneiksi idiooteiksi.

Etelä-Amerikkalainen Paavi ja jesuiittamunkki tietää mistä puhuu käytyään ensin keskitysleirillä. Etelä-Amerikassa joukkohaudat tunnnetaan liiankin hyvin. Tänään esitellään Rion joukkohautoja.

Rioista puuttuu urheiluhenki. Braslialaiset eivät oikein innostu olympialaisista. Korruptio, talouskriisi ja kehno johtaminen on Brasilian pitkäkestoista syvää lamaa keskellä miljardeja niellyttä olympiakylän ylellisyyttä. Brasilian presidentit boikotoivat kisoja yhdessä Venäjän presidentti Putinin kanssa. He ovat kisojen varmimmat voittajat jo nyt.

Olympiakylän ympäristön uuditusten yhteydessä alkoi paljastua Rion julmaa historiaa. Brasiliaan saapui aikanaan 4,9 miljoonaa afrikkalaista orjaa, joista noin puoli miljoonaa Valongon orjasataman kautta Riossa. Se pljastui joukkohautoineen kaivausten yhteydessä. Sataman läheiseen joukkohautaan oli haudattu noin 30 000 ihmistä, valtaosa nuoria ja lapsia.

Yhdsysvaltoihn orjia saapui vain kymmenesosa siitä mitä Brasiliaan, noin 400 000. Tämä on historiaa, joka haluttiin unohtaa. Orjuus päättyi vasta vuonna 1888 tai oikeammin ei oikein koskaan sellaisena kuin me sen kuvittelemme. Katolisessa maailmassa kun työ koettiin rangaituksena toisin kuin meillä protestanttisuudessa kunniallisena ja kaikkien arvostamana tapana vanheta ja siirtää tämä työn kulttuuri seuraaville sukupolville. Tämä on syytä muistaa turistien Brasiliaan mennessänne ja katoliseen maailmaan protestantteja vertallessanne Välimerellä.

Brasiliaan siis tuotiin valtavasti orjia, jotka kuolivat joko heti matkan jälkeen tai orjamarkkinoilla. Vasta nyt, kisojen aattona, Brasiliassa on alettu keskustella heidän historiastaan, orjahistoriasta.

Kaikkialla kuitenkin näkyy afrikkalainen perinne, musiikissa, uskonnossa, kielessä, ruuassa, mutta siitä on vaiettu. Vasta tällä vuosisadalla ja tuhannella alettiin puhua kiintiöistä mustille ja intiaaneille kouluissa ja yliopistoissa.

Yli puolet maan väestöstä kuitenkin määrittelee itsensä joko mustaksi tai ruskeaksi. Ilman afrikkalaisia Rio ei olisi toki se kaupunki, joka se nyt on. Agropllis strategiaa Brsiliaan rakentaessani, Brasiliaan joutui tutustumaan poikkeuksellisen syvältä historiasta, jalkauttaen itsensä samalla konkreettisesti ympäri valtavaa maata ja sen luonnonvaroihin sekä globaaliin vientiin samalla tutustuen, ei vain yliopistojen kautta, vaan myös plantaaseja ja yrityksiä haastatellen.

Valongon orjasataman kivet ovat häpeän merkki, jota on pidetty piilossa tähän päivään saakka. Kun nyt puhutaan Brasiliasta ja Etelä-Amerikasta on muistettava, miten vähän aikaa orjuudesta on ja kuinka se näkyy kaikkialla Cobacabanan rannoilla, mihin ikinä siellä menetkin.

Venäjän jääminen pois kisoista on kääntymässä sille voitoksi olkoonkin, että heidän joukkuessaan on sentään liki 300 urheilijaa. Melkoinen joukkue Suomen joukkueeseen suhteutettuna. Jolta odotamme uutta nousua pienten kansakuntien joukossa. Lajikirjo on ainakin mittava ja valvottuja öitä riittää koko kolmen viikon ajalle.

.