Forssan Lehti ja sen pääkirjoitus (28.2) tuulettaa tuttuun tapaansa perussuomalaista puoluetta ja hetkellä, jolloin puolueet hakivat viimeisiä ehdokkaitaan kuntavaaleihin. Lehti esittelee omalla levikkialueellaan tietoja levikkialueensa ulkopulisista tapahtumista, joista lehden lukija ei voi olla lainkaan varma, saati tuntea, mistä eri puolueiden väliset ja sisäiset kitkat siellä syntyvät. Varmaa on vain että Forssassa mennyt vaalikausi jakoi valtapuolueet, etenkin kaupunkia johtavan,riiteleviin kuppikuntiin ja koko kaupungin sekä sen talousalueen ajautumiseen täydelliseen umpikujaan.

Vai voiko lehden toimitus kääntää tapahtumat muka kaupunkia johtaneiden puolueiden kohdalta valoisaksi yhteistyöksi, joka lujitti samalla seutukunnan yhtenäisyyttä? Sellainen väite ei taitaisi mennä Forssan Lehden lukijan tajuntaan edes populistisena mediapulinana. Kaupungin poliittinen johto kun epäonnistui täydellisesti ja tulokset ovat olleet koko talousalueelle pelottavia, eivätkä ne näytä kovin valoisilta nytkään lukien saman päivän Minna Lintosen (sd) ja Jyrki Jokisen (kok) kirjoituksia. Niin kaukana toistaan olevat tulkinnat medialta ja suurimmilta puolueiltamme ovat pelottavaa analyysiä myös oman talousalueemme tulevaisuudesta.

Olen asunut tukijana ja ylipisto-opettajana liki kaikissa maamme maakunnissa ja seuraan edelleen niiden medioita myös aluesuunnittelun ja maantieteen emeritus professorina. Jotkut maakuntien lehdet ovat objektiivisesti maan asioita arvioivia ja viime päivinä on saanut lukea etenkin Helsingin Sanomien (26.2) kriittisiä uutisia maan eliitistä ja sen peitellystä toiminnasta, korruptiosta ja rötöstelyistä. Kirjoitukset ovat olleet erittäin dramaattisia ja paljastavia, dokumentoituja ja pelottavia koskien mm. lääkäreitä, yliopistojamme ja Suomen Akatemiaa.

Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa taas kirjoittaa, mitä perussuomalaiset ovat saaneet aikaan hallituksessa. Perussuomalaiset ovat näyttäytyneet hallituksessa etenkin maahanmuuttokriittisenä ja EU-vastaisena kurin ja järjestyksen puolueena, kirjoittaa päätoimittaja. Eikös se sellaista ennen vaaleja luvannutkin, kysyy päätoimittaja ja hakee konkreettiset esimerkit, kuinka puolue todellakin muutti maan suunnan juuri näissä tärkeimmissä teemoissa, joissa muuten olisi ajauduttu vanhaan punamultaan- tai sinipunahallitukseen. Nyt se voitiin estää ja perussuomalaisten kädenjälki näkyy siten etenkin sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuutemme lisääntymisenä ja myös EU-politikkamme on monin verroin kriittisempää kuin ennen perussuomalaisia. Suomea ei tässä voi edes verrata Ruotsiin, jonka sisäinen tilanne kauhistuttaa muitakin kuin ruotsalaisia itseään ja Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia.