Vir bonus dicendi peritius – Puhumisen taitava kunnon mies

07.08. 2023

Presidentinvaaleista on tulossa poikkeuksellisen kiinnostavat. Kiinnostavuutta lisää etenkin tieto siitä, että presidentin nimi vaihtuu, kun muuten ylivertainen Sauli Niinistö ei voi asettua enää ehdolle. Nyt pelätään eniten täysin kokematonta neitsyttä – Virgo intacta.

Näin äänestysprosentista ei kannata nyt huolestua, olkoonkin että toistaiseksi mittaukset ovat kartoittaneet vain listattujen yleistä suosiota. Toinen kiinnostava piirre näyttäisi olevan presidenttivaltainen ja parlamentaarinen hallitsemistapamme ja niiden suhde toisiinsa. Meillä kun on muistissa vielä Urho Kekkosen ajat ja poikkeuslait sekä hiljaiset porvarit. Silloin mentiin yhdistetyin voimin – Virbus unitis.

Ilmiö muistutti Yhdysvaltain tapaa ja vaikenevia republikaaneja, jossa Donald Trumpin esiintyminen on vierasta sivistysporvareitten tavalle toimia uudessa ja ärhäkässä mediayhteiskunnassamme. Siinä edetään komiikan voimin. – Vis comica.

Suomea on pidetty Yhdysvaltain itäisimpänä osavaltiona ja Yhdysvalloissa taas osavaltioita on puolensataa, joita kukaan ei oikein tunne. Eivätkä suomalaisetkaan tunne kovin hyvin omaa pientä maataan. Tässä menestymme yhdistetyin voimin – Viribus unitis.

Olemme Naton jäsenenä nyt osa Baltiaa ja Yhdysvalloissa se sotketaan Balkaniin. Tiedän tämän kokemuksesta. Samoin suomalaisten tavan tuntea maantietoa, saati maantiedettä ja historiaa. Sosiaalinen ja sosialistinen käsitteinä sotketaan nekin. Nämä pienet huolet me häädämme pois viinin avulla – Vino pellite curas.

Niinpä ehdokkaittemme on oltava tarkkana, miten asiansa esittävät. Kovin vapaasti ei auta itseään kiitellä. Viimeisin ehdokkaamme sai kokea tämän suomalaisen perisynnin seuraukset ilmoittautuessaan mukaan presidenttikisaan kaikin puolin ehdokkaista pätevimpänä. On osaamista, pätevyyttä ja rohkeuttakin, näkemystä vaikka muille jakaa. Tytöille ja pojille minä laulan. – Virginibus puerisque canto.

Yksi erityispiirre vaalien alkulämmittelyssä hämmentää politiikan ulkopuolista seuraajaa. Edellisessä hallituksessa kaikki näkyvimmät ministerit ja puoluejohtajat olivat naisia ja nyt ehdokkaiden joukosta saa naista hakea. Mitä tällainen sokeus on olevinaan? Jonkinmoinen hyvekö rahan jälkeen? – Virtus post nummos? Puhumisen taitava kunnon mies? – Vir bonus dicendi peritus?

Eikö meiltä muka löydy päteviä naisia presidentiksi? Jo pelkästään Forssasta löytyisi päteviä naisia joka puolueesta nimiä luettelematta. Ikä ei ole Yhdysvalloissa este, joten ei se voi olla este Suomessakaan. Kekkosen aikana porvarit hakivat yhteistä ehdokastaan niin ikään kovin kapeasta joukosta sotkien meilläkin ulkopuoliset vaikuttajat Baltiasta Balkaniin ja Venäjän, tuolloisen Neuvostoliiton, luonnollisina pidettyine odotuksineen. Vaalit jäivät sitten kokonaan pitämättä. Edettiin yhtäläisin voimin. – Viribus aequis. Yhdistetyin voimin. – Viribus unitis. Rakkaudesta hyveeseen – Virtutis amore.

Tämä vanha traditio on vaikeasti unohdettava. Samoin presidentin maskuliinisuus. Niinpä kun istuvan presidentin kannatus lähestyy sataa prosenttia, luontevinta olisi hakea presidenttiä nyt sieltä suunnalta mutta puolisoa muistaen. Hänhän tuntee viran hoidon jo yli vuosikymmenen ajalta ja on väitellyt tohtoriksi puolueistamme. Sellainen teko kukoistaa ikuisuuteen. – Viret in aeternum.

Kun hän on esiintyjänäkin miehiä sanavalmiimpi ja kirjailijanakin tunnettu, hän muistuttaa jotain aiempaa edeltäjäänsäkin, tosin ilman kaljua päälakea. Hänen valinnassaan ei vaadittaisi Kekkosen ajan poikkeuslakeja ja samalla istuvan presidentin taidot olisivat varmasti edelleen käytössä. Takana olisi suurempi voima. – Vis maior. Lain voima. – Vis legis. Puhumisen voima. – Vis dicendi.

Muita päteviä naisia ehdokkaiksi voisi luetella joka puolueesta pilvin pimein. Jos taustalla on Putinin pelko, silloin unohtuu kuinka tutkijat pitävät hänen henkilöönsä liittyvää ilmiötä paljon vähäisempänä kuin taustalla olevat ja myös omista kirjoistanikin tutut Venäjän historia ja kasvatus, ei yhteen henkilöön liitettävä elämöinti. Yleinen tapa. – Vita communis.

Sama pätee omiin vaaleihimme, presidentinvaaleihinkin. Henkilöpalvonnassa me valitsisimme luontevasti vaikkapa jonkun Putina muistuttavan, kuten Rasputin, Remputin, Vemputin tai vaikka Rimputin. Ei näin pidä menetellä. Eläköön tasavalta. – Vivat respublica! Elä, kasva ja kukoista! – Vivas, crescas, floreas!

Kyse ei ole kuitenkaan henkilöstä, sopivan ihmistyypin persoonallisuudesta tai kieli- ja lukutaidosta, lukion matematiikasta, reaalikokeesta, vaan instituutiostamme ja nyt sen edustavuudestakin. Tahtovana ja mahtavana. – Volens et valens. Haluten ja kyeten – Volens et potens.

Sama pätee luetun ymmärtämiseen. Me tulkitsemme kaikki hyvin eri tavalla lukemamme. Me valitsemme vaaleissa henkilön edustamaan instituutiota ja tätä instituutiota tutkinut tohtori on poikkeuksellisen pätevä sen hoitajaksi seuraten myös sen hoitoa lähempää kuin kukaan toinen viimeiset yli kymmenen vuotta. Se että hän on nainen, on myös juuri nyt kansallinen etumme. Mehän muistamme naisen pääministerinämme ja hänen globaalin suosionsakin. Sielun eloisan voiman. – Vivida vis animi. Mitä nyt mediamme esitteli myös ruumiin halutikin. – Voluptates corporis.

Kun nyt kuitenkin päätynemme perinteiseen vaaliin, jossa meitä edustavat tietoa, taitoa ja rohkeutta sekä visionääristä näkemystä hankkineet tietäjämme, ukkosmyrskyn odottaessa tuloaan ja vaatien meitä muistamaan lataamaan kännykkämme ajoissa ennen sähkön mahdollista katoamista robotiikan ja tekoälyn maailmastamme. Muistuttaen taivaallisesta äänestä. – Vox caelestis.

Algoritmit kun tarvitsevat toimiakseen nekin muutakin kuin meitä parempaa laskupäätä ja muutenkin sujuvampaa lukutaitoa tehtävistään suoriutuakseen. Se on kuin oman aikamme enkelin ääni – Vox angelica.

Algoritmien vertailu keittokiroihin on ihan paikallaan, olettaen että kirja on kirjoitettu sähköiseen asuun ja avautuu meille valmistaen kunnon ateriankin. Se miten se käytännössä hoituu, on kokonaan eri asia eikä sellaisella pidä vaivata päätään. Elämä on laiffii, lainaten takavuosien neroudestaan tunnettua mäkihyppääjää ja hänen aforismejaan avaten. Uuno Turhapuro presidenttinä oli hänkin suomalaisena mallina monen rakastama. Joko Jumalan ääni (Vox Dei) tai sitten paholaisen (Vox diapoli).

Totta on sekin, että erikoistieteitä opiskelleilla on omasta asiastaan muita enemmän tietoa ja puuseppää aina tarvitaan, jos elää kuolla aiotaan. Toimittaja tietää yhä vähemmän yhä enemmästä ja tieteilijä yhä enemmän yhä vähemmästä. Visionääri ja innovaattori ovat erilaisia ihmisiä hekin jne. jne. Kansan ääni on kuitenkin Jumalan ääni. Vox populi, vox Dei. Tai sitten paholaisen. Vox diapoli.

On rohkeita ja jopa uhkarohkeitakin. Presidentin virka on taas institutionaalinen ja muistuttaa meillä yhä enemmän Paavin virkaa. Kuninkaallinen loisto vain puuttuu. EU:n ja Naton jäsenyyden jälkeen olemme osa liittovaltiota ja sen asevoimiakin. Jos kansa haluaa tulla petetyksi, petettäköön siis. Vulgus vult decipi, ergo dicipiatur.

Kuntien tehtävätkin ovat siirtyneet nekin valtaosin jo maakunnille, ja kunnanjohtajan tehtävä on kunnanvaakunan kiillotus. On kuntia, joissa ei enää synny yhtään lasta. Näillä mennään ja algoritmien opeilla kohti uusia seikkailuja. Robotiikka ja tekoäly hoitakoot loput. Jäljelle jää ääni ja sen lisäksi ei mitään – Vox et praeterea nihil.

Ukkosmyrskyä varten annetaan viimeiset ohjeet viikkoa ennen salamointia. Hyvä kun neuvotaan pysymään poissa järveltä ja varautumaan myrskyn tuhoilta. Jos nyt vaikka sähköt menisivät hetkeksi poikki. Lataa nyt kuitenkin kännykkäsi. Jos vahinkoja syntyy, vakuutusyhtiön vastauksenhan sinä jo tiedätkin. Se on kuin salainen puhe. – Vox clandestina. Jumalan ääni. – Vox Dei. Paholisen ääni. – Vox diapoli. Ihmisen ääni – Vox humana. Ja lopulta latinan kieli. – Vox Latina.