Perussuomalaisten kannatus on nyt yli keskustan ja vasemmiston yhteisen kannatuksen. Kakkosena majaileva kokoomus on sekin liki viis prosenttiyksikköä perussuomalaisten jäljessä. Demarit tulee kolmantena menettäen koko ajan kannatustaan. Ja hallitustaival on vasta alussa.

Vastaavaa kannatuksen rajua nousua ei ole maassamme aikoihin nähty. Lyhyessä ajassa kannatus on kaksinkertaistunut. Demokraattisessa läntisessä sivistysvaltiossa sellaista on mahdoton sivuuttaa.

Suomeen on tulossa yksi suuri valtapuolue ja muut ovat pieniä tai enintään keskisuuria. Suuren pitäminen oppositiossa on pienten yhteispelissä demokratiavajetta vaarallisempi ilmiö. Siihen puuttuvat jo muutkin kuin Unkarin kaltaiset valtiot.

Täytyy muistaa, että näiden lukujen takana on Suomen kansalaisia. Ja että kasvua on jatkunut kohta vuosikymmen eikä sitä voitu pysäyttää edes jakamalla puolue kahtia. Keskustan katoaminen rinnan demareitten kanssa pienpuolueiden joukkoon ei ole perinteistä kausivaihtelua. Sehän on ajallemme tyypillinen piirre, jossa samaan aikaan myös vihreät ohittavat entisen keskustan, myöhemmin myös demarit ja on nousemassa kakkospuolueeksemme.

Näin vanhat perinnepuolueemme ovat katoamassa. Samoin näiden edustama poliittinen hajanaisuus ja linjattomuus. Viiden puolueen yhteinen linjattomuus ja omituinen hallitusohjelma täynnä sirpalepolitiikkaa.

Jokaiselle jotakin, muillekin hiukan. Siinä jakajan käteen jää lopulta luu. Ja sen luun kantaja on juuri suomalainen veronmaksaja. Oli hän sitten duunari, yrittäjä, nuori koulutettava tai ikäihminen.

Kansalaiset ovat valitsemassa jatkossa yhä selvemmin kahden vaihtoehdon välillä: joko vihreät tai perussuomalaiset Suomesta se nähtynä. Valtaosa näyttäisi päätyvän perussuomalaisiin. Se kun on näistä vaihtoehdoista lähinnä suomalaiskansallisin ja siten turvallisempi vaihtoehto kaksinapaiseksi myös Suomessa muuttuvassa maailmankuvassamme ja arvomaailmassa. Yhdysvallat oli tähän varautunut jo kauan ennen meitä.

Perinnepuolueet ovat katoamassa luonnollista tietä. Ne ovat tehtävänsä tehneet valtapuolueinamme. Globaali maailma ja Eurooppa ei sellaisia kaipaa. Se ei reaaliaikaisena tunnista muuta kuin joko tahi napinpainajan. Olet joko sormi vihreällä tai punaisella napilla.

Olet digiajan sähkön kulkua ja sen kieltä, on tai off -ajassa elävä kansalainen. Vai kuvitteleeko joku että tämä sähköinen digiaika ja sen kieli on ohimenevä ilmiömme?

Palaamme takaisin agraarin tai jälkiteollisen yhteiskunnan ilmiöihimme ja unohdamme tietokoneen taskussamme? Että maalaisliitto ja kommunistit, seitsemän sortin sosialistit ja kielipuolueet, uskontopuolueet jne. tekevät paluun?

Unohtavat digiajan kielen ja sen on ja off reaaliaikaisen maailmamme sosiaalisen median ainoana kielenämme ja tapana tiedottaa, ajatella, nähdä unensakin. Siinä missä koko universumi kielenämme toimii.

Suomessa nämä vaihtoehdot on nimetty riittävän kuvaavalla tavalla; joko perussuomalainen tai vihreä. Jompaa kumpaa nappia painat. Ilmastomuutos on loistava esimerkki siitä, mistä on kysymys.

Molemmat ymmärtävät kyllä, mistä on kyse ja miten myös luonnonlait toimivat, ei vain ihmistieteet politiikkaa sotkemassa ja valtaa jakamassa. Kyse kun on suuremmista ja vakavammista asioista sekä niiden oivaltamisesta osana ihmisoikeuksiamme. Pohdimme niitä nyt ensimmäisen kerran samaan reaaliaikaiseen tapaan ja ymmärtäen, mistä on kysymys.