Ylihuomenna ovat kuntavaalit, palmusunnuntaina. Se on samalla Mikael Agricolan päivä. Itselleni kuitenkin etenkin äitini poismenon muistopäivä. Maksim Gorki kirjoitti kuinka vain äidit ajattelevat tulevaisuutta – sillä he synnyttävät sen lapsissaan. Samalla lapset ovat ankkureita, jotka pitävät äidin kiinni elämässä, ymmärsi jo Sofoklees aikanaan. Viisas äiti on alituisesti saatavilla olematta aina läsnä.

Siellä paratiisi missä äiti ja lapset kirjoittaa Koraani. Jumala ei voi olla läsnä kaikkialla – siksi hän loi äidin, tajusi Sigmund Freud. Jos nämä muistaa lapsiystävällinen Forssa alkaa palauttaa rapautunutta valtaa takaisin valtuustolleen ja valtuusto ei ole paikallisen median saati virkamiesten heiteltävänä.

Se ei myöskään kadota valtaansa ylikansallisille tai kansallisille vallankäyttäjille. Valta on taas usein arvovaltaa ja jos se rapautetaan normittomalla ja moraalittomalla elämällä, pelillä ja vehkeilyllä, rikoksilla, silloin valtuuston työskentelyä aletaan halveksia ja pilkata.

Sen vallan horjuttajia alkaa löytyä paikallisen valemedian jokaisen kolumnistin työnä tarkoituksena juuri rapauttaa valtuuston käyttämää valtaa Forssan kaupungissa. Äänestäjän työnä on varoa ettei tätä rapauttamista voida Forssassa enää jatkaa. Näin jokainen ääni on arvoääni jolla tuetaan myös valtuuston arvovaltaa jatkuvassa kilpailussa vallasta.

Valtuusto ja valtuutettu, joka käyttää perustuslain hänelle suomaa valtaa ja samalla arvovaltaa, voi saada ihmeitä aikaan oman kuntansa alueella. Ole siis tarkkana kenelle äänesi Palmusunnuntaina annat. Forssaa kun vaivaa moraalivaje jo vuosikymmenten takaa hankittuna rasitteena. Se on nyt korjattava vaaleissa.

Perussuomalaiset tunnetaan taas kansanliikkeenä joka arvostaa kieltään. Agricolan päivä kertoo normeista ja moraalista jotka rakentuvat kansallisen kulttuurin ja kielen varaan. Sillä me viestitämme, se on tunnekielemme, ajatustemme ja uniemme lähde. Se erottaa meidät muusta luomakunnasta. Lönnrot ja Kalevala lisäsi tätä syvyyttä yhdistäen samalla kaksi kansaa ja kieltä toisiinsa. Sitä työtä on syytä arvostaa, ei pilkata syvintä identiteettiämme suomalaisina. Se kun rapauttaa taas kansallisen normistomme ja moraalin. Tekee siitä pilkattavan. Sitä myyräntyötä ei pidä hyväksyä kenenkään suomalaisen.

Olemme paljon vanhempia kuin vuosisadan ikäisiä. DNA-tutkimus osoittaa meidän olevan hyvin eri suunnilta saapuneita ja kieli sekä sen sukulaisuus ei kerro siitä paljoakaan. Tärkein suunta näyttäisi kuitenkin olevan yllättäen Etelä-Venäjän aroilla ja Ukrainan suunnalla. Jääkausi, tuo ajan lämpötaskut sekä hevosen kesyttäminen ratsuksi oli tuon ilmiön taustalla.

Palmusunnuntai muistuttaa taas meitä kristillisestä ja luterilaisesta taustastamme. Jouduimme lopulta kahden kulttuurin väliin ja kielellä yhdistimme ne toisiinsa. Se oli merkittävä poliittinen teko jossa kieli oli politiikan väline. Syntyi yksi kansa Itämereltä aina Jäämeren rannoille saakka. Lounais-Häme rakensi oman jäätiensäkin ensimmäisen maailmansodan sulkiessa rannikkomme satamat. Forssa oli silloin vallan muuta kuin tänään ja Jäämerentie kulki Norjan kautta kysymättä heiltä siihen lupaa. Puuvilla kulki osin porojen tuomana pumpulienkeleitten käyttöön Forssaan.

Historiamme tulisi kirjata uudelleen korjaten se vastaamaan tämän päivän tieteen antamia tuloksia. Tämä pätee monen muunkin kansakunnan kohdalla, ei vain Suomen ja Forssan historiaa pohtiessamme. Oma työni satavuotiaan Suomen kunniaksi on kotisivultani (www. clusterart.org) saatavilla: “Finland’s big year 2017 – Suomi 100. Sata esseetä sadasta teoksesta.” Kirja kun on sadas monografinen työni samalla. Oikein hyviä lukuhetkiä. Kirja on saatavilla jatkossa myös juhlakirjan asuun toimitettuna.