By Matti LuostarinenOn 08 Aug, 2019 0 Comments

Asiantuntijan kolumnit ja kirjoitukset erottuvat medioissamme selvästi toimittajien kolumneista. Toimittajan kolumnit eivät eroa mitenkään tavallisen kansan mielipidesivujen kirjoituksistamme. Miksi viihteellisiä mielipiteitä tai provokatiivisia kirjoituksia on alettu pitää uutisina? Mikä ero on valeuutisella ja toimittajan mielipiteellä? Lehden linjahan voi olla aidon konservatiivinen tai liberaali, talousoikealla tai -vasemmalla. Takavuosina lehti kertoi myös VÄRINSÄ toimittajineen. Miksi sitä nyt on peiteltävä? Sehän on juuri syy sille, miksi mediat ja koko poliittinen järjestelmämme meni syvään kriisiin. Toimittajien ylläpitämät blogit alkoivat saada, sosiaalisen median tapaan, reippaita kommenttejakin, perusteltuja. Näin kaikki alkoi olla pelkkää tuulella kulkevaa mielipidettä.

Asiantuntijan kolumnit ja kirjoitukset erottuvat medioissamme selvästi toimittajien kolumneista. Toimittajan kolumnit puolestaan eivät eroa mitenkään tavallisen kansan mielipidesivujen kirjoituksistamme. Miksi viihteellisiä mielipiteitä tai provokatiivisia kirjoituksia on alettu pitää uutisina? Mikä ero on valeuutisella ja toimittajan mielipiteellä? Lehden linjahan voi olla aidon konservatiivinen tai liberaali, talousoikealla tai -vasemmalla. Takavuosina lehti kertoi myös VÄRINSÄ toimittajineen. Miksi sitä nyt on peiteltävä? Haetaan vain uusia avauksia ja etsitään muista poikkeavaa uutta näkökulmaa, jossa tylsänä tulkittu totuus vaihtuu takavuosien Veikko Ennalalta Hymy -lehdestä opittuun journalismiin.

Seutusanomat (8.8.1019) kirjoittaa, kuinka sukuni on omistanut aiemmin Savonlinnassa ilmestyneen Itä-Savon. Uutinen pitää paikkansa. Lehti siirtyi digiaikaan 1980-luvun alkupuolella ensimmäisenä Suomessa ja myytiin Toppisten suvulle. Helsingin Sanomat vuosikymmeniä myöhemmin. Heille ilmiö oli naurettava tuo ajan tuotteena. Hehän sen tiesivät ja tietävät myös tämän päivän lehdessään Sampoa ja Nordeaa esitellen. Sijoittajalle pankin osakkeen arvo kertoo kyllä kaiken selittelemättä turhia. Aiemmin sama koettiin KOP:n ja SYP:n osakkeilla pelaten. Kehnosti kävi. Muiden varoilla ei tulisi pelata vastuuttomasti. Kirkkoveneessä oli lastia, jota viikinkien venekään ei voinut kantaa.

Itse työskentelin kuitenkin tuolloin, noina vuosinamme, Oulun yliopistossa maantieteen laitoksessa, jonka tilat olivat Kalevan kirjapainon talossa kahdessa eri kerroksessa. Tapasin toimittajia päivittäin, mutta myös kirjapainohenkilökuntaa, myös ja etenkin viikonloppuisin. Se oli hyvää aikaa, jolloin keskittyä opetuksesta omaan tutkijan työhönsä.

Insinöörinä Kalevan lehtitalossa, puolen Suomen pääkaupungissa Oulussa, toimi lähellä keskustaa vaikuttanut ja myöhemmin kirjailijana tunnettu ja myös kirjailijaliitossa vaikuttanut Antti Tuuri. Päätoimittajana taas kansallisestikin arvostettu ja palkittu Teuvo Mällinen.

Hänen kansaan jouduin eniten tekemisiin, mutta totta kai päätyöni oli yliopistossa ja sen etenkin aluesuunnittelijoita kouluttaneessa suunnittelumaantieteen linjalla. Kirjoitin toki päivittäin myös maakuntalehtiin, en vain Kalevaan. Tässä lehti kirjoittaa oikein lyhyessä artikkelissaan. Ei lähde kieltämään Forssan kirjastonhoitajan tapaan minun olleen jossain vallan muualla, tai vallan kateissa.

Toki vastaavassa työssä oli toiminut myös äitini nuoruusvuosinaan Kuopiossa. Tärkein tieto tiedottamisen näkökulmasta olisi ollut kertoa, kuinka samaan aikaan olin myös Turun yliopistossa ja siellä samassa laitoksessa, jonka aikanaan perusti forssalainen, myös Forssan Lehden perustanut mediapersoona Aaltonen. Hänen vaikutuksensa Lounais-Hämeen talousalueen syntyyn oli lehden ansioita. Historiaa ei voi muuksi muuttaa. Aaltosen merkitys on ollut Forssassa ja myös Turussa poikkeuksellinen.

Aaltoselle väitteli tohtoriksi useita nimekkäitä sosiologeja ja heidän joukossaan myös yhteiskunnallisia vaikuttajia, kuten presidentti Mauno Koivisto. Omaan tohtorinkaronkkaani Koivisto ei enää jaksanut osallistua. Lentopallokin oli saanut jäädä nuoremmille.

Koiviston tausta oli taas hyvin erilainen kuin omani. Isoisäni isoisä oli hukkunut kirkkoveneineen tai viikinkiveneineen purjekuntansa kanssa Kallaveteen juhannuspäivänä 1850 ja mukana meni koko liki 5000 hehtaarin maatilan ylläpitäjät ja veronsa luostarilaitokselle maksaneet hyvin monien eri ammattien osaajat.

Purjekuntaan kun sai airon paikan joko maksamalla tai omalla työllään. Miehet olivat hekin hyvin varustautuneita ja veneitä ei tehty kirkkoreissuja varten. Yhteenottoja tapahtui ja veneitä katosi muuallekin kuin Savoon, Hämeeseen ja Pohjanmaalle. Antti Tuuri on kirjoittanut noista ajoista ansiokkaasti. Kirja “Fibula, Fabula, Fact – The Viking Age in Finland” Joonas Aholan toimittamana ja ammattinsa osaavien tiedemiesten kirjoittamana kertoo, mistä oli kyse.

Se, että Olli Luostarinen pelastui nuorena poikana onnettomuudesta, kävellen naisten mukana kirkolta kohti Lapinlahtea, on historiaa, jolla ei sovi spekuloida. Pienikin muutos siellä ja olisimme jääneet syntymättä, sukujuhlat vuosittain Lapinlahdella pitämättä.

Hänen, Olli Luostarisen tuleva vaimo, Maria Mykkänen oli taas Maaningalla syntyneen kapteeni Tavastin tyttären tytär ja hänen äitinsä juuret ulottuivat pappissukujen Bergin ja Ståhlbergin kautta Iisak Pihlmaniin. Hän taas toimi pyhien kielten ja retoriikan professorina Helsingin yliopistossa ja oli myös ehdolla ensimmäiseksi piispaksemme.

Hän ei tehtävää huolinut. Hyvä niin. Huonosti kävi Henrik piispalle suomalaisten kanssa Köyliönjärven jäällä. Häme, Tavastland, taas sai nimensäkin käsitteestä ja nimestä Tavast. Niiinpä kun kuljen Hämeessä olen samalla tavalla kotonani kuin Savossa tai Karjalassa, Oulussa, jota moni savolainen pitää pääkaupunkinaan. Niin paljon sinne savolaisia aikanaan siirretiin.

Isoisäni taas toimi Enso Gutzeitin johdossa, hänen veljensä Onni metsäneuvoksena Ahlströmillä, eikä hänellä ollut mitään tekemistä medioitten kanssa muuten kuin toimittaen niille paperin ja liki sadan eri agentuurin kautta ympäri maailmaa. Sukuni osalta minulle esitettyyn usein kysymyksiä, jotka ovat spekulatiivisia. Historian tutkija ei saa spekuloida. Niin houkuttelevaa kun se onkin. Meillä ei voi olla rinnakkaisia historioita.

Ylä-Savo sai ensimmäiset Ayrshire lehmänsä Gutzeitin navetasta isäni hakemana sotien aikaan Imatralta. Nupolehmäkulttuuri pani hanttiin, kuten olettaa sopii suomalaisessa tuon ajan Osuuspankissa. Siitä sai alkunsa kuitenkin savolaisten “nokia”. Niin tuottava tämä skottilainen nauta oli verrattuna suomenkarjaan.

Elettiin kylien suurta aikaa ja itseriittoisesti. Lapsia oli sodan jälkeen paljon ja maaseutupitäjät suuria. Toisin on nyt ja kohta koetellaan miten hallitus nostaa ruokamme hintaa.

Tätä pohtii myös eläkkeellä kolumnejaan kirjoitteleva valtion budjetin laadinnan uskottavin ammattilaisemme, Erkki Virtanen, Forssan Lehden (FL 8.8) kolumnissaan. Samoin sitä, miten paljon ammattinsa osaavilla virkamiehille riittää töitä ja ylimäärästä puuhaa, opastaessaan hallituksen noin sataa ministereiden työtä tukevaa avustajaa sillä, mistä nyt on oikein kysymys budjettia rakenneltaessa.

Siinä ei minkään maailman kirkko- tai viikinkivene auta, kun painoa on enemmän kuin mitä veneen kantavuus syksyn budjettimyrskyssä edellyttäisi. Tulevaisuusinvestointeja varten kun on tehtävä myös vastaava määrä ylimääräisiä tulojakin. Virtanen on havainnut myös, kuinka kevään korvalla kiireellä tehty ja perustuslain mutkia oikonut tiedotuslainsäädäntömme oli sekin hätävarjelun liioittelua.

Mikään valtio kun ei uhkaa vaaliemme tulosta. He eivät halua vaikuttaa vaaliemme tulokseen mistään hinnasta. Me kun osaamme sotkea asiamme ihan itse ilman ulkopuolista avustustakin.

Jälkikäteen vahingossa syntyeitä ilmiöitä on vain kiintoisaa avata lähtemättä niitä fiktiivisesti muuttelemaan. Suomalaiset kun osaavat tehdä sellaista faktaa, joka ylittää vilkkaimmankin mielikuvituksen tehdä itselleen ja kansakunnalle kiusaa ja vielä sen itsensä vaaleissa näitä tuloksia hakien ja onnettomuuksia onkien.