On 15 Apr, 2022

Mytomania – sairaalloinen valahtelu. Osa 2.

31.03.2011/ 15.04.2022

Onko myyntitykin puhe tai toisen ihmisen imartelu muunneltuna totuutena valhetta? Onko oma kansakuntamme erityisen rehellinen vai haluammeko vain pettää itseämme? Hyväksymmekö poliitikon puheen potaskana paremmin silloin, kun kyseessä on oman puolueemme edustaja? Pyrkivätkö kaikki elolliset olennot tavalla tai toisella naruttamaan toisiaan? Onko valehtelu eloon jäämisen ja evoluution tuote ja pitäisikö sitä pikemminkin suosia, kuin karsia niin lisääntymisen kuin kilpailun kiihkeässä kilvassa?

Miksi meitä opastetaan näyttelemään työpaikkahaastatteluissa ja mainostamaan itseämme liioitellusti vaalien yhteydessä? Periikö rehellisyys vielä maan vai valehtelemmeko jopa kasanviisauksissamme? Jos rikkain kymmenesosa kansakunnasta omistaa 90 %, voiko demokratia toteutua, kun köyhin ei omista prosenttiakaan? Onko huhtikuun ensimmäinen tarkoitettu patologisten valehtelijoiden, mytomaanikkojen, päiväksi? Millainen on maailmasotiin ja mielettömyyksiin maailman johtanut mieleltään sairas mytomaanikko? Voiko hän mitään oman kansakuntansa kulttuurille ja olemalla sen media- ja tiedeyhteisön tuote jo lapsesta alkaen?

Voisiko tekoäly johtaa myös ilmiöön, jonka tuloksena on täysin vastuuton ja sieluton maailma? Tekoälyjärjestelmät kun on luoto skaalautuviksi, eli niiden ei ole tarvis pohdiskella jokaista päätöstään erikseen. Järjestelmä voi käsitellä miljoonia päätöksiä yhtä nopeasti kuin käsittelisi yhtä kysymystä, liittymistä vaikkapa Natoon. Tekoäly on rakennettu tavalla, jossa emme ymmärrä aina niiden järjen juoksua. Jos sellaista vaatisimme, niiden tulokset alkaisivat heiketä oleellisesti. Ne kun alkaisivat muistuttaa omia pohdintojamme, usein kieroutuneitakin.

Sen sijaan vaikea psykopaatti tai mytomaanikko tekemässä yksin päätöksiä, jotka johtavat vaikkapa valvottujen asejärjestelmien käyttöön, on hirvittävä yhdistelmä. Näin silloinkin, kun mukana olisi joukko hänelle vahvasti tukensa antavia kritiikittömiä ja hänestä riippuvia vaikkapa mittavan valtion tai organisaation vallankäyttäjiä. Sellaisessa ympäristössä on helvetti hetkessä irti oman aikamme teknologiaa käyttäen.

Tiede muokkaa arkeamme

Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka tiede on muuttanut jo aikapäivä koko ympäristömme ja vain siksi että joku on tutkinut aihetta. Jo pienet lapset tarkastelevat maailmaa matemaattisesti ja digiajan välinein. He oppivat tunnistamaan lukumääriä, uusia kieliä jo ennen kouluikää. Toki heidän välillään on eroja spontaaniin oppimiseen. Mutta niin on heidän vanhempiensakin välillä. Tutkijat kehittävä koko ajan leikkiin ja lasten yhteiseen toimintaan sopivia menetelmiä, jotka herättelevät lapsissa jo päiväkodeissa matemaattista kieltä ja havainnointia.

Myös kielen oppiminen, jo mikä, on tätä samaa vuorovaikutusta lapsen maailman kanssa. Samalla myös politiikan käytäntöjä uudistaen huomio kiinnitetään pitkän aikavälin muutoksiin. Jos lapset eivät ole siinä mukana, vanhempien teoilla ei ole mitään merkitystä.

Ilmastomuutoksen kohdalla on oltava oikeudenmukaisuutta, luotettavaa tietoa ja elinkaaritutkimusta, ei vain vihaisia puheenvuoroja ja suoraa valehtelua ikääntyvien ihmisten ja mytomaanikkojen jakamaa sekä kiertotalouden romuttavaa salaliittoteoriaa sekä vihaista aggressiota, jossa korkeakoulujen tuomaa dynaamisuutta kampitetaan myös hybridi- ja kyberiskuilla käyden jatkuvaa sotaa myös yliopistojen kampusalueille tunkeutuen.

Osaamme toki tämän kulttuurin itsekin eikä siihen aina tarvita rajan takaa tuotavaa rikollista vaikuttamista ja häirintää. Olkoonkin että idästä tulevat opit ovat olleet usein syynä joutumiseen ulos niin huippu-urheilun yhteisistä kisoista kuin tieteen ja taiteenkin länsimaisesta sivistyksestä. Mytomaanisella yhteiskunnalla ovat erilaiset arvot ja keinot niiden saavuttamiseen ja ne leviävät siinä missä läntisen kulttuurin tuotteetkin.

Pyrin etenemään edelleen esimerkkien kautta lähimenneisyydestämme niitä hakien. Se ei ole vaikeaa. Pikemminkin minulla on runsauden pulaa näistä aineistoistamme. Olen kirjoittanut niistä tuhansia artikkeleitani. Kymmeniä kirjoja. Tiedän että ne ärsyttävät.

Ruokkiiko yhteiskunta valehtelua?

Suomalainen urheilija ja hänen valmentajansa, koko lajiliitto tai keskeinen osa sen vaikuttajia on jäänyt kiinni dopingista. Ei toki aineiden käytöstä niinkään kuin valehtelemisesta oikeudessa. Esimerkki on harmiton mutta todellinen. He peräänkuuluttivat kunniaansa STT:n moittiessa heitä dopingin käytöstä Lahden kisoissa.

Se on hyvin suomalainen tapa silloin, kun patologinen tyhjänpuhuja ja vilpillinen ihminen jää kiinni rötöksistään ja media siitä moittii. Urheilijoiden ohella tällaisia ovat etenkin poliitikot ja heitä seuraava urheiluhullu nationalistinen kansa, vedonlyöjät ja äänestäjät, Suomen Kuvalehteä (SK13) lainaten ja samalla ihmisiä, jotka eivät tiedä johtaako heitä Maalaisliitto vai ”Lipyan” liike.

Tällaisia tapauksia varten Suomen laki on erikseen kirjannut ihmiset, joilla on lupa valehdella ja kenen tulisi pysyä totuudessa. Kari Pekka Kyrö saa valehdella, koska hän on jo kerran tuomittu tuosta rötöksestä. Syytetty saa valehdella niin ikään mielin määrin ja sanomisiaan saa varoa myös, jos on vaarassa joutua osaksi syytettyjä tai ainakin sellaiseen uhkaa joutua joku sukulainen. Kyse on ihmisen maailmasta, sen kulttuurista, sosiaalisesta muistista ja pääomastamme. Tapaamme sitä myös runsain mitoin rajojemme takaa. Sitä osataan jopa varoa ja etsiä turvaa vaikkapa Natosta. Eivät kaikki siihenkään luota, jolloin turvautuminen omiin voimiin, ehkä ruotsalaisiin sen rinnalla, on sekin mahdollista mutta ei enää 2020-luvulla ja tulevaisuudessa uskottavaa.

Tietokone ja sen tekoäly ei toimi näin. Tekoäly ei toimi lainkaan kuten ihmismieli. Se on hyvä tietää silloin, kun kirjoitat roboteille. Ja nyt minä teen niin päivittäin.

En siis vaikkapa naistenlehtiin tai miestenlehtiin, maakuntalehtiin, kuten nuorempana, tai sitten sosiaalisen median kirjoittelijoille, amatööreille. Siinä on valtava ero eikä meillä ole enää nykyisin varaa haaskata niitä ominaisuuksia, joita tekoäly edustaa olematta mytomaaninen Vladimir Putin Venäjällä tai Josef Stalin, Adolf Hitler jne. palaten vuosisatojen takaiseen venäläiseen tai saksalaiseen kulttuuriin ja sen historiaan, eurooppalaisten käymiin julmiin sotiimme, joissa Suomi on ollut enintään vaihtorahana.

Kun vilpillisessä mutta harmittomassa urheilumaailman jutussa myös toimittajat ovat saaneet jo rangaistuksia, käräjillä istuu nyt periaatteessa hiljaista porukkaa hyvin suomalaiseen tapaan tai lautamiehet joutuvat tulkitsemaan kuulemaansa luottaen vain jutun ulkopuolisiin asiantuntijoihin. Näin tekoäly ei menettele. Ja se on kieltä, jota jatkossa ja jo nyt luemme ja opiskelemme, sille kielelle juttumme osoitamme.

Poissa on se aika, jolloin käydään hämäläisten käräjiä tai puhutaan kuin savolaiset, väärän puun takaa. Tekoälystä piittaamatta, siitä mitään ymmärtämättä, Suomen laki on syntynyt kuten kielemmekin. Joko siinä on jotain idästä tullutta tai se on saanut alkunsa lännestä. Valehteluun on varauduttu ja vaikeneminen on sallittu, Raamattua on käytetty muistaen, kuinka kansa ei ole sitä aina loppuun saakka lukenut.

Aprikoimme yhdessä gallupeja tehden, miten asennoitua Putinin Venäjään ja Natoon. Entäpä jo sen tekisivät tekoälyn robotit arvioiden samalla miten viisasta on rakentaa mannertenvälisiä ohjuksia ja ydinräjähteitä, joita ei voi käyttää ellei käyttäjä ole psykopaatti ja mieleltään hyvin sairas ihminen tai tekoälylle sattunut kohtalokas virhe.

Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää, kun se on kerran valloitettu

Tänään me keskustelemme Natosta, Ukrainasta ja Venäjästä, eilen vielä pandemiasta, poikkeuslaista ja rokotteista. Oikeammin pandemia on unohtunut, vaikka kuolemantapauksia on tälle vuodelle enemmän kuin edelliselle. Rokotukset loppuivat kuin seinään sekä aiemmin hätäänsä valitelleet ja kärsineet sairaalapaikkamme ja hoitajien uhrautumiset unohtuivat uhrin muuttuessa hetkessä lakkokenraaleiden marssiksi. Ja juuri kun pandemia oli muuttunut monin verron vaikeammaksi.

Etenkin erialisiin salaliittoihin rokotteiden kohdalla taipuvaiset ovat nyt tukemassa myös Putinin kaltaisen ihmisen toimintaa ja varottavat suomalaisia liittymästä Natoon. Nato on salaliitto, mutta ei toki Putin Ukrainassa ihmisiä surmaten näiden mytomaanikkojen kieltä lukien.

Helsingin Sanomat julkaisee jopa Neuvostoliittoa käsittelevän teemavihkosen (nro 2/2022) kertoen imperiumin tarinaa Leninistä Gorbatšoviin, Koiviston opista kuinka Venäjän idea ei koskaan muutu, esittelee emämaastaan irronneet lukuisat neuvostotasavallat sekä Sofi Oksasesta Henrik Meinanderiin ulottuvat ja lukuisat itäisen maan viisaat miehet ja naiset, sen sydämestään ja sielustaan saakka tuntevat tietäjämme.

Pääosa ihmisistä pelaa tunteella myös vaaleissa ja vain pieni osa käyttää järkeään. Raamatun, normien tai moraalin käyttö oikeudessa ei vaikuta mytomaanikkoon, vain moraalisesti käyttäytyvään ihmiseen. Näin rehellinen ihminen on moraalinsa kanssa vaikeuksissa rikollisen psykopaatin ja mytomaanikon rinnalla.

Älykäs mytomaanikko on oikeudessa kuin kala vedessä oli hänen roolinsa siellä mikä tahansa. Sama pätee mielensä pahoittaneeseen menneen maailman keisariin, yksin pitkän pöytänsä ääreen unohdettuun Putiniin ja meihin pienempii ihmisiin sosiaalisen median sivuilla totuuksia laukoen mutta samalla keisaria kuunnelleen. Hän on suosituin venäläinen sitten Stalinin jälkeen venäläisiltä tätä kysyen. Vuosituhannen vaihtuessa tätä kysyttiinkin. Suomessa kärkeen pääsivät Mannerheimin rinnalle Kekkonen ja marttyyripresidenttimme Risto Ryti. Sota ja kylmä sota asetti tärkeimmät suomalaiset järjestykseen. Stalinin työ jatkajana Putin alkaa olla uskottavin venäläisille.

Se että tekniikka ja tiede tuottavat koko ajan uutta ja ihmeellistä, ei muuta meitä ihmisiä miksikään. Miekan sijaan käytämme kiväärejä, kiväärien sijaan ohjuksia, hybridi- ja kybermaailma ovat myös vahingonteon ja psykopaatin välineitä. Mytomaanikko on poikkeuksellisen älykäs peluri.

Urheilu ja sen rikolliset tulokset ovat osa tätä mytomaanikkojen elämää

Nyt sitten poliisi on tutkinut asian ja syyttäjä vaatii rikoksesta epäillyille vankeusrangaistusta. Mukana ovat omissa rooleissaan niin asianomistajat, todistajat kuin kuultavatkin. Todistajat ja asianomistajat eivät saa kuulusteluissa valehdella. Perätön lausuma viranomaismenettelyssä voi johtaa sakkoihin tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Patologista valehtelijaa tällainen ei mitenkään häiritse. Kyseessä kun on sairaus. Sairautta tulisi hoitaa, ei niinkään yrittää saada osaksi hallinnollista koneistoa ja sen vallanjakoa, viedä värisokealta oikeus maalata tummia taulujaan. Jos enemmistö on värisokeita, tummien taulujen määrä alkaa kasvaa. Mytomaanikon ympärillä on suuri joukko myötäilijöitä ja hänen valtansa on lopulta liki rajaton.

Kasainvälinen taloudellinen rikollisuus tekee tuloaan urheiluumme jalkapallon kautta ja se tarkoittaa paljon dramaattisempaa kuin “mitätöntä” dopingia Lahdessa hiihtourheilumme tuomisina, riitaa siitä, oliko media oikeassa ja lajiliiton edustajat valehtelivat peittäessään rötöksiään. Vladimir Putin tuntee tämän koneiston siinä missä Stalin tai Hitler aikanaan ja Adolf kirjoittaessaan kirjaansa ”Kamppailuni”. Hän oli mukava mies ja rakasti taidettakin. Ei olisi omin käsin tappanut kissapoikastakaan.

Käsitteet “saunasopimus”, “karpaasit”, “dopingretket” ja aiemmin talonmies Nyrösen piikit ovat jo osa kansallista tarinankerronnan sosiaalista pääomaamme ja se rikastuu koko ajan uusilla “saastuneen” 1970-luvun, 1980-luvun, 1990-luvun urheilumme paljastuksilla. Seuraava vuosikymmen odottaa jo tuloaan ja 1990-luvun voisi jo unohtaa.

Jos vuosikymmen oli vailla suurta menetystä, tuskin siellä on ollut merkityksellistä vilppiäkään. Ketä kiinnostaa vilppi, johon ovat osallistuneet kansallisen tason urheilijat tai pelkät harrastelijatkin? Kun rötös on toisen maailmansodan kaltainen, se ei ole enää rikos lainkaan. Se muuttuu sankareitten teoksi ja sellaista hakevat suuret päälliköt, joiden nimiin me vannomme vielä tänäänkin taantuen 1900-luvun alkuun.

Huutokauppa hoitajista yltyy – Suomen jäsenyys Natossa laajentaa Naton ja Venäjän konfliktia

Ukraina ja Venäjä tunnetaan leipäviljastaan, kolhooseistaan. Toki myös ukrainalainen divisioona miehiä motitettuna talvisodassamme käyttäen siinä myös viikinkiaikana jo osaamaamme taitavaa tapaa päästää vihollinen syvälle saarista ja järvistä maatamme, talvella hankien peittämää ja pakkasen puremaa helvettiä. Sinne motitettuina jäivät niin norjalaisen viikingin kuin venäläisen ukrainalaiset joukotkit.

Suomalaiset ovat toki valmiita karsimaan elintasostaan hetkeksi, jos suuremmat asiat ovat uhattuna. Kun Ukraina nyt kerran puolustaa itsenäisyyttään ja länsi demokratiaansa Putinin kaltaisen vanhan imperiumin tarinaa valvovan on väistyttävä. Suomalaiset ovat oppineet tekemään myös kokonaisremontteja, jos vanhassa mallissa on selvä valuvika.

On huolehdittava siitä, että omalla ruuantuotannolla on myös uskottava tulevaisuus. Siinä itselleen ei voi valehdella jolloin mytomaanikot puheineen ja kirjoituksineen saavat väistyä. Sota kun rikkaassakin maassa muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Koivistoa, Sofi Oksasia ja itänaapurin tuntijoita kuunnelleen mieleen tulevat myös jo aikaisemmin tekemättä jääneet työtkin. Fossiilisista polttoaineista pitää joka tapauksessa irtautua, vaikka kriisin aikana kehitys hieman hidastuukin, ruuan tuotanto on taas kerran varmistettava, varastot hoidettava nekin ajantasaisiksi, turvallisuus ja yhteiskunnan vakaus ei saa horjua mytomaanikkojen, hulluksi muuttuneiden kansanjohtajien ja populististen suuruuden hullujen mytomaanikkojen tietä hetken kulkiessamme.

Entäpä kun tulee mahdottomaksi uskoa koko kilpaurheilun olemassaoloon silloin, kun kyseessä ovat valtaisat rahasummat ja niiden siirtely osana huippu-urheilua, sen vedonlyöntiä? Hyväksymmekö huijauksen osana yhteiskuntaa ja kilpaurheilun sen osana?

Miten sellaisen voisi kitkeä pois, jossa rajaheiton suorittava urheilija voi olla osa kansainvälistä rikollisuutta, siihen mukaan jopa painostettuna. Takavuosina pesäpalloilijamme osasivat sen toki kotimaassaankin ja taustalla olivat suuret joukot ihan rehellisiä suomalasia vedonlyöjiä sukulaisineen. Ei toki värillisiä Rovaniemelle hankittuja alipalkattuja palloilijoita.

Kaikki alkaa pienestä rötöstelystä – saivareena tapettavasta

Poliitikko salaa saaneensa taloudellista tukea vaalityössään. Lainsäätäjälle perusteluksi kelpaa vaikkapa se, ettei rikoksesta ole määrätty mitään seuraamusta. Se on kohtuullisen pieni rike verrattuna sellaiseen rakenteelliseen “maan tapaan”, jossa puolueitten on erotuttava toisistaan antaessaan katteettomia lupauksia, joista tuleva hallitus ei edes päätä, saati kykene yksin mutkikkaasti verkottuvassa maailmassa, tekemättä kompromisseja ja konsensus politiikkaa.

Pitäisikö silloin koko poliittinen järjestelmä muuttaa, vai antaa sen edelleen ruokkia järjestelmää, jossa muunnellun totuuden esittäminen on politiikassa hyväksytty ja ymmärretty osa joko kansallista maan tapaa tai jopa kansainvälistä käsitettä “politics”?

Miten yksi henkilö puoluejohdossa voi mennä lupaaman tai sitoutumaan tuhansien tai miljoonien tekemisistä? Huijaako hän meitä käyttäen käsitettä “me” tai “puolue” ja hyväksymmekö sen osana kuvitteellista käsitettä “demokratia”?

Pitäisikö sellaisia järjestelmiä yhteiskunnassa vältellä, jotka houkuttelevat kansalaisia toimimaan epärehellisesti tai pohtimaan sepitteellisiä tarinoita ja niiden käyttöä osana menestymistä joko työssä tai harrastuksissaan? Korkeakoulujen jo käyttämä matemaattinen kielemme, sen digiajan nopeus, ei hyväksy tätä ikivanhaa mytomaanikkojen kieltämme.

Yhteiskunnan hybridi kouristelee aikansa mutta ei yli useamman sukupolven. Ajan ja paikan tieteet ovat jo muuttuneet ja GIS korvaa kartan autossamme, se on sateliittien ohjaama. Tiede tuo dynaamisuutta, jota lapsemme soveltavat uudessa elinympäristössään. Se on hyväksyttävä paradigmaisena, maailmankuvat muuttavana tietonamme ja tapanamme elää ja vanheta. Satlinin, Putinin, ja Kekkosen opit ovat vanhentuneet auttamatta.

Vai olisiko sepitteellistä tarinan kerrontaa ja valehtelua ruokittava ja uskottava sen kuuluvan kansalliseen menestystarinaamme osana opportunismia ja kyynisen ihmisen elämää, mytomaniaa?

Itsepetos ja suggestio

Jatkuva epäluulossa eläminen on raskasta ja itsepetos kuuluu psyyken puolustusmekanismeihimme. Joskus on järkevämpää ja helpompaa luottaa kuin olla koko ajan epäluuloinen. Huijari käyttää hyväkseen suggestioalttiuttamme, joka sekin on evoluutiomme tuote. Siihen ei toki tarvita tivolin silmänkääntäjää. Joukossamme on manipuloivia ja suggestiivisen johtamisen hallitsevia karismaattisia ihmisiä koko ajan. Me jopa arvostamme heitä ja heidän kykyjään.

Tiede muokkaa ja muovaa kuitenkin todellista maailmankuvaamme ja sen arkea. Emme useinkaan huomaa kuinka meille tänään arkiset asiat ovat syntyneet siksi, että joku on tutkinut aihetta. Digiaika on täynnä koko ajan uusiutuvaa tietoa ja tekoälyn tuotetta. Sen kielen oppiminen on tieteistä vaativinta haettaessa samalla vuorovaikutusta vanhan maailman kanssa.

Putin elää ikivanhassa ajassa ja siitä Euroopan vilja-aitta Ukrainassa kärsii. Se on ohimenevä ilmiö ja Ukrainaa on autettava. Näinhän meillä myös tehdäänkin. Otetaan etäisyyttä Putinin maailmaan, ikivanha maailmankuvan kouristeluun.

Monet tekoälyjärjestelmät ovat vaikkapa syrjiviä tai ekosysteemi ei ole oikein viimeisen päälle ekologinen. Lisäksi etenkin ymmärrettävyys asettaa tekoälylle rajoituksia. Silloinkin kun ymmärryksemme ulkopuolella liikkuva äly tuottaisi parempia tuloksia.

Euroopassa tekoälyn kehitys ja hyödyntäminen nojaa eurooppalaisiin perusarvioihin, kuten vaikkapa yksityisyyden kunnioittamiseen. Näin ei kuitenkaan ole välttämättä kaikissa Euroopan ulkopuolisissa kulttuureissamme. Syntyy Ukrainan sodassa kokemiamme ongelmia, jossa vuosisatoja sitten syntynyt venäläinen moraali ja normisto törmää läntiseen ja eurooppalaiseen. Yhtä hyvin se olisi voinut olla vaikkapa kiinalainen. Emme välttämättä kehitä tiedettämme ja tekoälyä samoilla moraalisilla säännöillä.

Vastuullinen tekoäly ja yritysten bisnesmallit – digiaika ja yksityisyyden suojamme

Lajin sisäiseen laumahenkeen on kuulunut totella epäröimättä johtajaa, ja tätä ominaisuutta hierarkkiset rakenteet käyttävät hallinnossa siinä missä alamaisiaan nöyryyttävä despootti tai pelkkä poliittinen huijari. Urheilija on osa nationalismia ja oman joukkueen pelaaja voi vähän murjoakin “vihollisen” pelaajaa kiekkokaukalossa. Se kuuluu lajin luonteeseen ja kamppailu-urheilussa se näkyy tyrmäysvoittoina.

Mediassa gonzo -journalismi tarkoittaa siirtymistä pääasiasta sivupoluille. Kun yhteiskuntamme alkoi siirtyä mediayhteiskunnaksi, jossa uusi media ja sen mukana kaikki elämämme osa-alueet alkoivat olla reaaliaikaista ja vuorovaikutteista psykologiaa ja sen sosiaalisia ja taloudellisia vaikuttajia, meitä alettiin siirtää pois yhä näkyvämmin pääasioista sivupoluille. Tämä ilmiö ei voi olla pysyvä hybridinä. Tekoälyn yleistyminen kun oikaisee oman virheemme.

Tähän pyrittiin runsaalla tiedon välityksellä, kilpailevalla puhetulvalla, runsaalla toistolla ja tunteenomaisella suggestiolla, viihteellisellä liioittelulla. Suoraa sanomaa välteltiin ja annettiin vastaanottajan täydentää vihjailuin esitettyä puolitotuutta. Poliittinen populismia sai tästä sytykkeensä. Ei se toki pysyvä ole edes Ranskassa. Putinin kaltainen kone ymmärtää tämän ja istuttaa ranskalaista presidenttiä puoli päivää pitkän pöytänsä viihdyttääjänä.

Kiusaamisen ja ahdistuksen lisääntyminen oli juuri tätä vihjailun ja juorujen maailmaa, jossa parhaiten viihtyi ja eli mytomaanikko psykopaatti, sepitteellisiä tarinoita lasketteleva patologinen valehtelija. Yhteiskunta alkoi ihailla sellaisia ominaisuuksia, joita aiemmin vieroksuttiin tai paheksuttiin. Siinä kun oli huonon shakkipelin aineksia ja tätä Venäjällä rakastettiin.

Entäpä jos tekoälymme seuraa sellaisia malleja, joiden taustalla on moraalittomien mytomaanikkojen maailmankuva ja moraali? Voisiko näin kasautuva tieto lisätä konfliktien riksiä ja joko näin on päässyt käymään, syrjintä onkin tekoälyn tuotetta ja sodan sen seurausta?

Ihminen on valehteleva eläin, ei kone

Ihminen on valehteleva eläin. Puhumme jatkuvasti muunneltua totuutta ja manipuloimme ympäristöämme. Joukossamme liikkuu vippaskonsteilla uransa rakentaneita ja varallisuutensa hankkineita ihmisiä, sosiaalisia selviytyjiä käyttäen hämärää ilmaisua tai kapulakieltä tarkoituksena selvitä poliitikkona tai virkamiehenä väistellen näin totuutta viran puolesta tai sitä edes kunnolla tuntematta. Takavuoisen puppusanageneraattorit ovat palanneet hekin medioittemme kuultaviksi.

Globalisaatio ja uusi vaikeaselkoinen maailma lisäsi tätä turhan puheen ja byrokratian tulvaa, jossa kuka tahansa saattoi esiintyä asiantuntijana. Joukkoomme alkoi tulla yhä enemmän ihmisiä, joiden sanoihin ei enää voinutkaan luottaa. Heitä alkoi tavata myös siellä missä kehiteltiin tekoälyä. He jopa menestyivät siellä muita paremmin. Heillä kun ei ollut sellaisia moraalisia ja eettisiä esteitä, kuten ei myöskään myös eettistä ja moraalista ymmärrettävyyttä vaativilla laitteillamme, tekoälyn kielellä.

Uudessa globalisaatiossa oma kulttuurimme ja sen vaikutelmiin perustuva mutkikas hallintojärjestelmä suorastaan ruokkivat valehtelua. Jopa tutkijat ja tieteen tekijät alkoivat puhua “vaikutelmistaan” ja plagioida juttunsa muilta kilpaa muun median ja tiedon tuottamisen kanssa.

Globaali kilpailu oli liki sama asia kuin lupa valehdella, käyttää vilppiä ja esiintyä narsistisesti siitä jopa ylpeillen. Joku esitteli tuon ylpeytensä ylimielisyytenä. Syntyi uusi eliitti, jolla ei ollut vanhan eliitin pitkää monisukupolvista taustaa takanaan. Rehellisyys ei ollut enää eliittiin liitetty hyve. Aiemmin tiede ja urheilu olivat olleet juuri eliitin harrastamia asioita nekin. Mutta ei nyt enää, päinvastoin.

Yhteiskunta alkoi palkita vilppiä, kuten urheilijan kohdalla, joka otti riskin puolestamme tukien kansallista itsetuntomme heikkoa kohtaa, omaa heikkoa itsetuntoamme. Media teki lööppinsä näistä sankaritarinoista. Urheilija tuli siten palkituksi osana yhteistä tapaamme ummistaa silmämme rötöksiltä, joita sankaritarina edellytti.

Näin parhaiten alkoivat menestyä moraaliltaan arveluttavimmat narsistit tai mytomaanikot valehtelijat lisääntyivät myös malleineen tieteen piirissä ja tutkijoinamme, tekokielen kehittäjinä ja Putin kaltainen henkilö kansanjohtajana.

Globalisaatio ja monikulttuurisuus ruokkivat tätä ilmiötä oman kulttuurimme heikkojen kohtien kautta ja juuri niitä hyödyntäen. Juuri näin syntyy slummi mutta samaan aikaan myös sota, joka selittyi juuri mielenvikaisena tuotteena ja samalla sadismina.

Vielä hetki takaperin urheilija oli ylimystön edustaja ja lajin harrastus perustui juuri rehellisyyteen, ylimystön ja eliitin joutavaan aristokraattiseen ajanviettoon. Näin oli myös tieteen ja sen laboratorioiden syntyessä. Nyt me hyväksymme siinä vilpin, mutta emme oikein siitä kiinni jäämistä. Ymmärrämme toki, miksi näin on päässyt käymään, olemme kaksinaismoralisteja.

Sama koskee politiikkaa, jossa oma puolue ja etu edellyttävät vilppiä ja tapaamme ylläpitää yhden kuppikunnan mukanaan tuomia etuuksia ja privilegioita, vedoten jopa ”maan tapaan”. Siinä demokratia on rapautunut ja vanhat puolueinstituutiot aatteineen muuttuneet markettoriksi. Emme enää tiedä onko kyseessä Maalaisliitto vaiko ”Lipyanliitto”.

Kateus ja yhteisöllisyys

Suomi on maa, jossa korostetaan rehellisyyttä, valehtelemme itsellemme. Joukossamme on jopa patologisia valehtelijoita, jotka ovat valmiina kertomaan mitä tahansa keksittyjä tarinoita ja sepitteellisiä valheita päästäkseen päämääräänsä.

He eivät myöskään välitä, mitä muut ihmiset ja yhteisö heistä ajattelee silloin, kun lopulta jäävät kiinni ja alkavat hakea sopivaa syntipukkia. Maan palkituin poliisi jäi lopulta kiinni huumekartellien osaavimpana johtajana.

Kun yhteisöä ei enää ole, ei ole myöskään paheksujaa. Lipyanliitossa kaikki on lopulta sallittua, jos oma etu niin vaatii, ja sen kykenee myös kaksinaismoraalisesti perustelemaan ja asein oikeaksi osoittamaan.

Niinpä kysymmekin, onko Putin tullut hulluksi, ja jos on, se on murheellinen ja kauhea asia. Sen sijaan, jos hän ei ole tullut hulluksi, se on vielä monin verroin murheellisempi ja kauhea asia.

Oikeammin mytomaanikko on jopa hyvillään vilppinsä tuomasta pienestä maineen lisästä osana vilpilliseksi muuttuneen yhteiskunnan tapaa palkita oman oletetun yhteisönsä edustajaa, Putinin tapauksessa harvoja vauraita oligarkkeja. Ilman heitä ja heidän tukeaan Putinin kaltainen ei voisi menestyä Venäjän kaltaisessa tsaristisessa kulttuurissa.

Mytomaanikko pettää lupauksensa yhteisölleen vain silloin, kun hän epäonnistuu tehtävässään hankkia valtaa tai voittoja kuvitteelliselle yhteisölleen, jollaiseksi hän esittää vuosisataisen historian ja muistuttaa saduista ja shakkipeleistä tunnettua tarustoa, menneen maailman historiaa muutettuna digiajan kulttuuriin ja tekoälyn aseisiin. Näin niitä ei hallitse enää kukaan, saati moraaliltaan uskottava ihminen ja hänen kulttuurinsa. Hybridiyhteiskunnan normisto ja moraali ovat siten uuden valtiaan menestyksen edellytys.

Oleellista on, että vilppi palvelee omaa yhteisöä, omaa päämäärää, kateutta, jonka kohde on joku muu koettu kilpaileva yhteisö ja sen päämäärät. Näin kateus näyttäytyy yhteiskunnallisissa päämäärissä ja vilppi sekä valhe muuttuu osaksi hyväksyttyä toimintaa, sitä jopa palkiten.

Vasemmisto vetoaa ihmisten kateuteen, oikeisto maalailee niiden mahdollisuuksiin ja vilpillinen kateus ruokkii patologista valehtelijaa ja vallan tavoittelijaa, mytomaanikkoa ihmistä ja lopulta tekoälyä myös aseiden julmana käyttäjänä.

Häiriintyneen valehtelijan yhteiskunta

Hiihtäjä voi tehdä jopa eräänlaisen “veljesvalan” ja allekirjoittaa sen ottaen vilpistä tulevan “häpeän” itselleen ja samalla miljoonan lunnaat. Sama koskee poliitikkoa, jonka syrjähypyt ja huijaus ovat osa hänen hyväksyttyä uraansa auervaaralaisena seikkailijana.

Tähteys Suomessa syntyy usein juuri vilpillisen “renttuilun” kautta ja johtaa näkyvimpään menestykseen osana “maan tapaa”. Sen näyttely on kansakunnan suurinta huvia ja “turhapuromaista” elämän oivaltamista “mattinykäysmäisessä” kulttuurissamme.

Miksi juuri Matti Nykänen olisi säilynyt julkisuudessa ja lööppien kuninkaana? Miksi muuten seuraisimme juuri Vesa-Matti Loiria parodioiden elämäämme Uuno Turhapurona? Mikä näissä psykopaateissa kansakuntien johtajissa meitä kiehtoo? Onko heissä jotain muuta yhteistä kuin psykopaatin ja mytomaanikon maine sekä tuntemamme maailman palot, maailmansodat ja niiden julmuudet? Entäpä kun tämä maailma siirretään tekoälyyn ja sen käyttämin aseisiin?

Patologinen valehtelija ei osaa asettua toisen asemaan ja on tunne-elämältään häiriintynyt psykopaatti. Joskus lain koura kouraisee ja koko järjestelmä vaikuttaa epäilyttävältä, kuten hiihtäjäsuuruuksiemme kohdalla takavuosilta. Sama koski menneen vaalikauden poliitikkojamme, jossa koko järjestelmä sai kolhuja tavan takaa. Lopulta meillä on vuosikymmenen aikana kymmenen hallitustakin. Hybridiyhteiskuntamme alkoi kouristella ja tuo vuosikymmen oli menetetty.

Valmistaudumme juuri nyt tuon pyykin jälkipesuun pohtien samalla uutta myös institutionaalisesti toimivampaa sekä fossiilisten puolueittemme “päivitystä” että hallituskoalitioittemme järkevyyttä demokratiamme näkökulmasta, jossa sama puolue ei voi olla sekä konservatiivinen Maalaisliitto, että EU:n sisällä liberaali Lipyanliitto. Tämä sama koskee koko puolueinstituutiotamme ja naapuriamme idässä. Mittakaava on vain toinen.

Ikivanhat ja aatteettomat puolueemme menevät vaaleihin, joko sammutetuin lyhdyin, tai kertomatta äänestäjille, mikä on se hallituspohja ja sen ohjelma, jota nämä edustaisivat? Menemme vaaleihin riidellen liittyäkö Natoon ja onko idässä ehkä jotenkin uskottavampi toimija kuin lännessä aseineen, joita molemmat pelkäävät. Näin ainut mikä toimii, on pelko aseenamme, sen leviäminen maailmanpaloksi. Näin Putinkin toimii ja hänen edeltäjänsä Venäjällä.

Tutkimusten mukaan me pidämme omaa poliittista järjestelmäämme äänestäjinä jo nyt mutkikkaana, ja se muistuttaa pikemminkin Itä- kuin Länsi-Euroopan käytäntöjä. Se suorastaan ruokkii sellaista peliä, jossa yhteiskunnallinen päätöksenteko hämärtyy muutenkin mutkikkaammaksi käyvässä globaalissa maailmassamme.

Sellainen vieraannuttaa nuoria ja tekee politiikasta “hämärää” ja vain siihen erityisesti vihkiytyneen “eliitin” puuhastelua osana omaa mediaansa, tutkijoita ja politiikan asiantuntijoita, maan tapaa ja marinadia. Tekoäly on meille täysin vieras ja tuntematon myös käsitteenä ja kielenämme. Kuitenkin tiede ja tutkimus perustuu sen käyttöön. Yhteiskuntamme koneistot toimivat sitä käyttäen. Lottovoittajat selviävät sekunnin sadasosissa. Näin rinnakkain elää kaksi täysin erilaista maailmaa, hybridiä.

Suomi monipuoluejärjestelmänä poikkeaa muusta maailmasta ja puolueemme ovat puoluejohtajansa oloisia ja tuovat nyt esille negatiivisia “kynnyskysymyksiä”, jotka sulkisivat ne pois hallituksesta. Tällainen ruokkii jälleen vilpillistä tapaa jättää kertomatta, kuinka vaalien jälkeen on rakennettava joka tapauksessa uusi monipuoluehallitus, jossa kompromissit ja konsensus johtavat omista vaatimuksista tinkimiseen, ja lopulta kaikki haluavat olla mukana hallituksessa.

Oppositio ei mahdollista suurten enemmistöhallitusten aikana vaikuttamista sieltä käsin, ja pyhistä omista lupauksista, kynnyskysymyksistä, on tingittävä. Monet niistä ovat lisäksi muualla kuin yksin hallituksessa tehtäviä ratkaisuja ja poliitikkomme liioittelevat huijarin tapaan valtaansa. He eivät ole tekemisissä tieteen ja tutkimuksen, tekoälyn kehittämisen kanssa ja harva on siitä perillä edes aakkosten verran.

Me emme kerro rehellisesti millaisia hallitusvaihtoehtoja ohjelmineen meillä olisi käytettävissä. Käytännössä niitä ei voi olla kuin kaksi. Toinen niistä jää oppositioon. Tämä ruokkiin pelin politiikkaa, patologista valehtelua ja tarinan kerrontaa, äänestäjän huijaamista välillisessä demokratiassa. Putin toimii tässä ympäristössä, hybridissä.

Elämme huijareiden aikaa

Kun jokin ihminen tai asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei käytännössä yleensä olekaan totta. Jos joku ryhmä tai ihminen jää tästä valheesta kiinni, hän on ollut huono valehtelija. Usein kyseessä on silloin sanomatta jättäminen, jolloin valhe on vain peiteltyä ja usein “maan tavan” hyväksikäyttöä. Edellisen vaalikauden aikana tästä tuli hankala tapa vältellä vastauksia. Kun se on toistunut vuosikymmeniä, syntyy vaikutelma patologisesta toimintakulttuurista ja jossain vaiheessa siihen haetaan korjausta. Tästä myös Suomessa on alettu puhua, kyseenalaistaen vaikka kansalliset “maan tapamme” ja rehellisyytemme sekä korruptiosta vapaa maamme.

Tietämättömyys ja tiedon tai tietämättömyyden puute, ei toki ole valehtelemista. Sen sijaan ajan henkeen kuuluu korostaa tietoa ja taitoja, joista ei ole dokumentteja ja joita ei ole oikeasti olemassakaan. Yksilöllisyyden ja idols-ihmisten maailmassa on entistä hyväksyttävämpää korostaa taitoja, vaikkei näille olisikaan mitään katetta.

Lauermaa ja Walamies korostavat tällaista yhteiskunnallista ja sosiaalista valehtelemisen taipumusta, jossa huijaamisen taiteesta on tehty salonkikelpoista. Totuuden peittelystä on tehty hyväksyttävää ja siinä menestyy parhaiten mytomaanikko. Edes kehon kieli ei paljasta kuinka hän peittelee valheitaan. Hän ei tiedä tekevänsä väärin tai olevansa normien ja moraalin rajojen väärällä puolella. Näin kulttuuri alkaa slummiutua.

Naurettava eliitti

Pertti “Spede” Pasanen teki siitä taas huumoria, nauraen eliitin tavalle nostaa näkyville kykyjä, jotka eivät ole erityisen merkittäviä tai “turhapurot” käyttivät vilppiä. Keskiluokkaistuva yhteiskunta on käyttänyt tätä huumoria runsaasti ja hyväksynyt sitä kautta naurun itselleen ja osana yhteiskuntaluokkien välistä kateutta.

Sodan jälkeisessä Ranskassa ja Britanniassa, myöhemmin Hollywood -maailmassa, tämä komiikka oli suurta muotia ja se on rantautunut nyt myös uudelleen naurettavaksi. Samoilla ilmiöillä on taipumusta toistua sukupolvesta toiseen ja juuri osana plagioida vanhemman kulttuurin “valheita“.

Hybridi teki vain näistä valheista vaarallisia ja Putinin kaltainen henkilö kykeni yhdistämään sen kansakunnan sosiaaliseen pääomaan ja muistiin sekä sellaisiin visioihin, näkyihin, jotka olivat vuosisatojen takaa venäläistä kuvitteellista kulttuuria. Oikeammin usein köyhyyttä ja kärsimystä.

Aina sille ei osata uudessa kulttuurissa nauraa ja ne muuttuvat todeksi. Nettimaailma ja sosiaalinen media on väline, jossa tällaista tapahtuu koko ajan huomaamattamme. Koomiseksi tarkoitettu ilmiö yhtäällä muuttuu toisessa kulttuurissa draamaksi, jopa tragediaksi.

“Peltipoliisin” huijaaminen on luvallista siinä missä liioittelu vakuutusyhtiölle vahingoista, todistavat tutkimukset. Suomalainen vilpillisyys on yhtä yleistä kuin missä tahansa kulttuurissa, olkoonkin että pidämme muita kansakuntia meitä vilpillisempinä. Näin tekevät toki muutkin kohdallaan. Tuoreen uutisen mukaan joka viides rikos Helsingissä on ulkomaisten tekemiä.

Pidämme sitä uutisena ja se vahvistaa ennakkoluulojamme, rasismia. Lauerman mukaan kuitenkin myös suomalaiset ääriliikkeet, testamentinteettäjät ja kirousten poistajat pyrkivät lietsomaan pelkoa, epävarmuutta, uhan aavistusta ja perusteetonta syyllisyydentuntoa.

Ruokkimalla salaisia pelkoja ja toiveita, kiitollisuudentuntoa, suomalainen patologinen valehtelija on parhaimmillaan niin kotona, työpaikalla kuin urheilukentällä valmentajana, opettajana koulussa, esimiehenä linjajohdossa.

Kateuden kavaluus on asiansa osaavan poliitikon ja huijarin, työpaikkakiusaajien ja kenen tahansa tuon taudin tuntevan parhaita työkalupakin välineitä, oli kansakunta ja sen ahneus mistä tahansa maailmankolkasta. Omat instituutiot ja hyvä hallinto, politiikka, ei vain saa sitä ruokkia. On haettava vastausta siihen, miten vastuullinen tekoäly on sisällytettävä julkishallinnon ja yritysten yhteiseen malliin.