Ensimmäinen väitöskirjani käsitteli juuriamme, spatiaalista identiteettiämme. Se liittyi koskisotiimme ja altaiden alta muuttaneisiin. Se on eri asia kuin muuttaa maasta toiseen siirtolaisena tai maalta kaupunkiin tavoitemuuttajana työn perässä. Veden alle ei palata. Sompion altaiden kaltaisia ja paljon suurempia maailmalla on satoja. Afrikassa Volta ja Kariba suurimpia. Veden alle jäi koko kulttuuri, sisäinen minä ja henget. Vainajien kodit ja elävien uskonnot, maailmankuva jota sukupolvet olivat vaalineet. Moni ei siitä selvinnyt hengissä.

Tiesitkö että Helsingin arkkitehteja olivatkin rakennusmestarit? Miksi suomalaiset juovat kuksasta ja antavat huijata itseään jonottamaan muoviämpäreitä? Kaikki alkaa aina pienistä jutuista ja lopulta päädymme pääuomaan kootessamme tidettä tutkimuksistamme. Kaikki päättyy lopulta aina mereen. Luonnontieteitä ja sen lakeja tunteva ei teen luonnon kanssa kompromisseja. Se tietää aina huonoa lopputulosta lastemme korjattavaksi.

Entä mitä sinä tiedät itsestäsi sellaista jota Google, Amazon tai Fb eivät tiedä? Tietävätkö ulkopuoliset robotit meistä paljon enemmän kuin mitä me itse ikinä tiedämme? Olisiko kohtuullista, jos meille jaettaisiin tietoja siitä, ketä me olemme ja mitä teemme tehdessämme vuorokauden aikana yli 60 000 päätöstä ja pääosin kaoottisella tavalla poukkoillen.

Olisiko jo aika saada roboteilta tietoa, keitä tai mitä olemme ja miltä me näytämme sellaisen kokemana, joka tuntee meidät ja osaa myös analysoida?

Ei tähdistä ennustaen vaan seuraten meitä läheltä, kuten kirjoitin aikanaan kirjaani Arctic Babylon, jos nyt muistat tai olet lukenut sen loppuun saakka. Voit avata sen myös ilmaiseksi kotisivultani www.clusterart.org tai käyttäen takavuosina salasanaa “sisältö”. Salasanat avaava nörtti oppi tämän sinua ennen. Innovaatio ja sen leviäminen, diffuusio, eteni heidän avullaan ja minun sitä seuraten myös yöni valvoen. On tunnettava myös nämä henkilöt, jotka sytyttävät valon, eivät vain toimi muiden sytyttämässä valossa. Tieto kun levisi valon nopeudella, reaaliaikaisesti.

Silloin sen avasivat vain nyt valtaa käyttävät nörtit. Kohta myös kympin tytöt. Olettaen, että olen ollut kaiken aikaa oikeassa. Miksi käyttää poliittista valtaa, kun valta on valunut kokonaan muualle?

Perussuomalaisista äänestäjistä on pilailtu ja puhuttu ties mitä. Toimittaja Aurora Rämö avaa Suomen Kuvalehdessä uusimpia tutkimuksia edellisten vaalien äänestäjistämme. Tätä edellisissä vaaleissa perussuomalaiset oli suosituin puolue vain pelkän peruskoulun käyneiden keskuudessa.

Vaan eipä ole enää. Edelle menee oppimattomien kohdalla neljä puoluetta ja mukana myös kokoomus. Eikä puolue ole “setämiestenkään” suosituin likimainkaan. Ikäihmiset äänestävät etenkin perinnepuolueista demareita. Ero miesten ja naisten välillä on räjähtänyt, kuvaa Rämö tutkimusta.

Perussuomalaiset ovat alle 55 -vuotiaitten ja hyvin koulutettujen ykköspuolue ja he ovat pääosin miehiä. Kaikista suomalaista 27 % miehistä äänesti persuja ja naisista 10 %. Sen jälkeen ero muihin puolueisiin on vain kasvanut. Mistä tämä ilmiö mahtaisi kummuta? Oireiden kuvaaminen kun ei kerro syistä sen enempää. Mediat valittelevat vain omia oireitaan tuskaillen.

Valtaosa meistä kuuluu edelleen keskustaoikeistoon. Olemme hieman liberaalimpia kuin aiemmin. Se selittää myös lisää keskustan alamäkeä. Toisaalta vasemmistoliiton äänestäjät ovat entistä enemmän vasemmalla ja perussuomalaisten oikealla. Ääripäät loittonevat toisistaan.

Vihreitten “setämiehet” ovat hekin jäämässä jyrän alle. Käykö Pekka Haavistolle ulkoministeriössä, kuten Timo Soinille, kysyy Matti Simula Suomen Kuvalehden pakinassaan. Museoidaan mies ulkoministeriöön.

Vihreät nuoret äimistelevät, vieläkö Satu Hassi (68) tai Heidi Hautala (63) elävät. Koijärveläisyys Forssasta alkaneene taitaa olla yhtä hankala paikka Sudanissa saakka käyneelle “professori” Haavistolle, kuin Forssan kokous demareille ja työväentalon talkoohenkiselle porukalle sirppiliiterin naapurissa. Sirppiliiterin ylläpito ei enää sosialisteilta onnistu.

Simulan maalaamat pirteät vanhukset eivät ole oikein tästä ajastamme ja Antti Rinteellä on aika avata silmänsä myös muille ikäryhmille kuin vappusatasen odottajille. Nörtit ja kympin tytöt eivät ole perinnepuolueitten saavutettavissa. He haluavat käyttää valtaa, joka on uskottavaa. Ei setämiesten sepitteellinen tarinamme tai mummojen puheita, juorujamme. Niissä kun harvoin puhutaan ihmisen hyveistä.

Forssassa museoliikettä vetää menneen maailman jääkiekkovalmentaja ja “teatterineuvos” Alpo Suhonen, suojellen maailman kauneimmaksi mainostamaansa, maapohjaista ja varastorakennukseksi aikoja jäänyttä, nuorten taiteilijoitten töhrimää makasiinirakennusta. Vertaa sitä Rooman colosseumiin. Sopii menneen maailman kiekkovalmentajalle kulttuuripuolen toimijana ja ohjaajana. Uskottavuus puuttuu.

Valtuuston puheenjohtaja, keskustasta aikanaan kokoomukseen loikannut Mika Penttilä luonnehtii samaista rakennusta maailman rumimmaksi. Nykyisessä kunnossaan olisin kyllä itse taipuvainen näkemään rakennuksen Penttilän silmin, enkä vertaisi sitä Rooman keisarikunnan komeuteen edes korjattuna ja kohennettuna forssalaisten uusimmaksi monitoimitaloksemme. Yksi sellainen kyllä riittää ja lapsille tarkoitettuna.

Niin kehnoon kuntoon ovat museoviraston suojelemat rakennukset, myös kartanomiljööt, ajautumassa muuallakin maassamme, ilman maaseudun ja seutukaupunkien saamaa rahoitusta myös paljon vauraampien metropolien jugendtyylisten ja rakennusmestareitten aikanaan pystyttämien metropoliemme rinnalla, jokilaaksojemme kulttuuriympäristöä näin kohentaen.

Loimijoki-ohjelmamme oli sentään aikanaan Euroopan yhteinen, palkittu ohjelmamme, ja saimme sillä jotain aikaankin Loimijoelta tuo ohjelma kooten ja myös vetäen, maailmalle se levittäen yhteisenä verkostonamme, “European Rivers Network” ja “Sustainable development China”. Palkinnotkin tulivat maailmalta, ei toki Suomesta. Samoin rahoitus.

Kun täyttää 68 vuotta, nämä tehtävät on jätettävä nuoremmille leijonillemme koskisotineen. Aloittakaa siitä mihin me lopetimme. Myös tieteessä ja taiteessa, niiden yhdistämisessä ja sovelluksissa. Jos arkkitehti ei hoida niin rakennusmestari hoitakoon. Helsinki on rakennettu sekin näillä ohjein.

Tiesitkö todella kuinka Helsingin rakentajia olivat lopulta rakennusmestarit ja duunarit, jotka myös osasivat. Jugend Helsinki on sellaisten rakennusmestareitten piirtämää kuin Juho Rinne, Vilho Lekman, O.E. Koskinen, Emil Svensson, Gustaf Wilhelm Nyberg, Oskar Helenius jne. Pelkästään rakennusmestari Heikki Kaartinen suunnitteli reilussa vuosikymmenessä yli 50 asuntoa ja rakennusta. Kertoo tämän päivän Suomen Kuvalehti ja Tero Miettinen. Marjo Tynkkynen on ottanut upeat kuvat.

Jos historian tiedot ovat vähän hukassa, niin mitä me tiedämme tästä hetkestä ja sen todellisuudestamme? Entä kuinka paljon sinusta tietävät Google, Apple, Amazon jne. Paljon enemmän kuin omat vanhempasi tai sinä itse.

Oikeustieteen opiskelija Max Schram havahtui, kun hän huomasi, että hänestä on kerätty pelkästään Fb:n toimesta 1200 liuskan verran tietoja. Arvaapa paljonko minusta tai sinusta? Suomen Kuvalehden pääkirjoitus on tänään oikeasta asiasta. Ilmiö on enemmän kuin pelottava.

Palvelut paranevat, jos paranevat, mutta yksityisyys on mennyttä. Älypuhelin kun nauhoittaa kaikki liikkeemme ja puheemmekin, kohta ajatuksetkin. Ja niillä käydään kauppaa, tehdään rötöksiä ja robotit tietävät missä liikut ja millaisilla asioilla. Tämäkin teksti menee niiden käyttöön.

Peltipoliisit ovat vaihtuneet aivan uudenlaisiin valvojiimme nekin. Jukka Ukkola pyrkii näkemään tässä myös jotain humoristista. Isoveli ei valvo toki meitä vain seuratakseen ajammeko liian lujaa teillämme. Kännykkä ei ole sekään harmiton vehje kämmenellä tai taskuun piilotettuna.

Autossakin on tietokone kertomassa sateliittien kautta sekä tallentamassa meistä sellaista, joka aiemmin jäi ratissa nenää kaivellen ja kiroillen salaisuudeksi. Ei jää enää. Isoveli valvoo.

Päivän surullisin tai masentavin uutinen oli kuvataiteilija Helene Schjerfbeckin saama tyrmäävän myrkyllinen kritiikki brittikriitikon toimesta Lontoossa. Se oli kohtuutonta, oli se vaikka kuinka oikeutettua.

Hänen kunniakseen kun järjestimme kuvataiteittemme liputuspäivänkin. Se on vielä oma syntymäpäivänikin. Ei tästä vähällä toivu. Liputa siinä sitten syntymäpäivääsi.

Nyt on turvauduttava suomalaisten kirjoittamani “Cluster Art ja Art of Cluster” -manifestin apuun. Sillä on sentään takana jo miljardi yleisön tuki. Ei miljardi alan toimijaa voi olla väärässä. Vaikkei suomalainen olisi klusteritaiteesta tai taiteen klusterista koskaan mitään kuullutkaan. Mitä sitten olisi, kun ei tunne edes itseään. Vain roboteilta kysellen saa hieman valaisua kuka on ja miten elelee. Jos nyt elää ollenkaan.

Sanoi tai kirjoitti britti mitä tahansa. Omituisia ovat muutenkin. Eroavat ja eivät eroa Euroopasta. Voiko olla enää arvaamattomampaa johtajaa kuin Boris Johanson. No ehkä Boris Jeltsin oli aiemmin. Molemmat Borikset yhdistää juuri täydellinen arvaamattomuus. Venäjä ja Aasian niemimaa Eurooppana ovat olleet aina arvaamattomia. Elä siinä sitten suomalaisena päivitellen, kuinka maantieteelle nyt ei voi mitään.

Apu haetaan sieltä mistä saadaan, eikä sieltä mistä sitä ehkä lupaillaan. Kai suomalaiset ovat tämän läksynsä jo oppineet? Kirjani “Suomi – maailman onnellisimman maan oppikirjat I ja II”, kuvaavat yhden vuoden ajalta, mitä tällä voisi tarkoittaa tänään. Montako lautasta olisi nyt mukanaan vietävä, oli pidot missä ja mitkä tahansa. Omat lautaset on oltava nyt suomalaisilla mukana. Ja tietysti kuksat. Ne koivupuun pahkasta koverretut ja oikeaoppisesti päällystetyt. Wikipediasta löytyvät ohjeet.