Presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden puhe ja HS:n kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken havainnot naisen asemasta Yhdysvalloissa, toivat esille kaksi menneen vuoden ja tulevan vuoden suurta teemaa. Aloitan Saarikosken kirjoituksen (HS 31.12) otsikolla ”Suomalainen nainen tajuaa Yhdysvalloissa olevansa mies.”

Laura Saarikoski vietti viran puolesta Yhdysvalloissa neljä vuotta, ja jo aiemmin saman ajan, sekä näki sen kaikki osavaltiot. Hänen havaintonsa siirrettynä lopuksi Helsingin Sanomiin (31.12) on erittäin arvokas. Se kannattaa suomalaisen naisen ja etenkin miehen lukea. Hänen kollegansa koulussa ja kotona, työssä ja sen ulkopuolella, ei olekaan eurooppalainen tai aasialainen nainen, amerikkalainen nainen vaan suomalainen mies.

Hänet on sellaisena myös otettava kaikkine karvoineen, loistavana asiansa taitavana tai täydellisenä mätämunana sekä kaikesta siltä väliltä. Suomi kun on kieleltäänkin suvuton ja verbaalinen kielemme on luontoa matkiva, onomatopoeettinen, lirisevä ja loriseva sanoineen. Olemme oiva keino hakea sellaista, johon muilla ei ole mahdollisuutta sekä geeneiltämme että opitun kielemme käyttäjinä.

Jos sinulla miehenä on ollut vaikeuksia naisten kanssa, se johtuu pääosin tästä. Sama koskee vielä vaikeammin tänne pyrkiviä, vieraan kulttuurin edustajiamme. Suomessa miehen ja naisen välinen suhde on aivan muuta kuin Venäjällä, Ruotsissa tai Yhdysvalloissa, joista saamme vääriä malleja ja opimme virhekäyttäytymistämmekin, alamme käyttäytyä aggressiivisesti ja kaikki ei näytä olevan likimainkaan kunnossa. Turvarakenteita ylläpitävä poliisi, tuomari, lääkäri ja hoitaja, opettaja ja professori joutuu pelkäämään työpaikallaankin ja erakoituu.

Silloin kun kyseessä oli yliopiston ja tutkimuslaitoksen, minkä tahansa instituution tehtävät, miestä ja naista on Suomessa kohdeltava samalla tavalla ja tasavertaisesti. Näin meitä on aina opetettu suomalaisina.

Tilanne ei ole kuitenkaan ympäri maailmaa likimainkaan sama. Lukekaa Laura Saarikosken pitkä kirjoitus ja ottakaa siitä opiksi. Se ei ole koskaan myöhäistä. Ihminen on oivaltava ja oppivat otus ja hakee keinoja, jotka ovat tähän uuteen ympäristöön istuvia. Kauan kasvanutta rakkautta, sukupolvelta toiselle siirtynyttä moraalia, ilo sellaista on puolustaa, alkamatta riidellä.

Ranskan riemukaarelta ja vuosisataisesta traditiosta, vapauden ja veljeyden, tasa-arvon tulesta on päädytty polttelemaan nyt autoja, keltaliiveihin pukeutuen, jossa paras vaikuttaakin nyt huonolta. Eurooppalaiset arvot on pantu puntariin kertomatta, mikä olisi se parempi vaihtoehto demokratiallemme, käynnisti presidentti Sauli Niinistö uuden vuoden puheensa.

Presidentin puhe oli jäsennelty useamman suuren otsikon alle, perinteisellä tavalla. Jäsentelyn toinen osa kertoi maailman moninapaistumisesta Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltain osalta, jossa Amerikka on myös sulkeutumassa. Suomen tehtävä on päästä yhteisiin pöytiin ja YK:n avustamana. EU on heikko eikä kykene yksin, vaaditaan yhdessä pyrkien parempaa.

Suomen tehtävä on sama kuin Kekkonen aikanaan kertomana. Ei tuomarin vaan lääkärin. Vaaditaan kykyä kuunnella, vaikka emme toisiamme aina mielipiteinemme hyväksyisikään. Toinen vaihtoehto ovat uusien puolueitten ja ratkaisujemme muuttuminen niiden ääriliikkeiksi symboleineen. Näitä vaarallisia merkkejä on näkyvissä nyt myös Suomessa. Keskustelua vääristellään, valepuhetta ja valemediaa syntyy päivittäin. Viha ottaa vallan ja syntyy julmia tekoja, kuten vuosisata takaperin. Olisiko näistä Laura Saarikosken havainnoista nyt apua?

Presidentin puheessa muuttoliike maahamme sai merkittävän osan. Hän jakoi sen perinteisesti työperäiseen, pakolaisuuteen ja turvapaikkaa hakevaan. Ne on pidettävä toisistaan erillään, kuten Niinistö mainitsi jo vuosia takaperin. Kaikilla muuttajilla ei ole pelkästään hyviä aikeita ja mukana on myös epäinhimillisiä tekoja leimaamassa koko muuttajien edustaman ihmisryhmän. Tästä on päästävä eroon pyrittäessä saamaan maahan myös luottamus työperäisen muuton ja turvapaikkaa hakevien välillä. Molemmat on hoidettava joka tapauksessa.

Tätä turvaa tehtäessä olemme itsekin alkaneet käyttäytyä aggressiivisesti juuri tätä turvaa tarjoavia kohtaan, poliisia, terveydenhuoltoa, opetusta ja koulutustamme uhmaten. Jotain on nyt pielessä, totesi Niinistö. Ja jälleen vastaus voisi löytyä Saarikosken havainnoista. Aistit kun on pidettävä avoinna, oivallettava ja osattava myös käyttää aivojaan ajatteluun, ei vain viihteen ja ajatusten kohteiden hakemiseen, nukkua elämänsä ohi. Tässä suomalainen nainen on mies, Saarikosken havaitsemana. Se on hyvä havainto.

Turvarakenteiden kohdalla on kyse aina luottamuksesta ja tämä luottamus hankitaan lapsena. Sanat ja esimerkkimme, teot näkyvät, moni toki yrittää, väsyy, luovuttaa tai kapinoi. Samalla väki vanhenee, luonnon kantokyky on osoittanut rajallisuutensa jo aikapäiviä, ilmastomuutos on oire tästä aineellisen hyvinvoinnin kääntymisestä kohti ahneutta.

Mistä me saisimme uuden hyvän, entistä paremman, lopetti presidentti ja luotti isällisesti ihmismielen kekseliäisyyteen ja runoilijan sanoihin sekä toivotti Jumalan siunausta. Suomalainen nainen ymmärsi tämän viestin aivan samalla tavalla kuin suomalainen mieskin. Ratkaisu ongelmalle taitaisi löytyä tästä omalaatuisesta ominaisuudestamme.

Matti Cluster Luostarinen