Miesten keihäänheiton entinen maailmanennätysmies Jorma Kinnunen on kuollut, kertoo Äänekosken Kaupunkisanomat. Viimeiset vuodet sairastellut Kinnunen oli kuollessaan 77-vuotias.

Kinnunen heitti silloisen maailmanennätyksen 92,70 Tampereen Ratinassa kesäkuussa 1969. Hän oli heittänyt edellisenä vuonna Meksikon olympiakisoissa hopeaa Neuvostoliiton Janis Lusiksen jälkeen.

Kinnusen poika Kimmo Kinnunen voitti miesten keihään maailmanmestaruuden Tokiossa vuonna 1991.

Mikä teki Suomesta keihäsmaan? Helppo ja halpa harrastus. Pitkät kädet ja selkä. Laji kiellettiin Yhdysvaltain kouluissa vaarallisena. Pesäpallo ja tapa heitellä kilpaa kivistä ja lumipalloista alkaen. Traditio menestykselle syntyi varhain. Matti Järvinen paransi ennätyksiä yhtenään. Helppoa kuin heinänteko ja heinäseipään heitto. Monella vielä heinät mukana.

Agraarin Suomen harrastus, jota sopi myös työläispojan Tapio Rautavaaran harrastaa. Rautavaara teki lajista myös kulttuurirajat ylittävän ja hyväksytyn. Tiina Lillak toi sen naisten lajiksi laajentaen keihäskansan mainettamme. Lillak oli vaikkapa Suomi -neidoksi ja missiksi sopiva mallimme maailmalle. Helsinki, Porilaisten marssi.

Kinnusten klaani esitteli keihäskansan perheen. Syntyi yhteisöllinen ja isältä pojalle traditiokin. Opimme kuinka pojasta polvi paranee. Sosiaalisen pääoman säilymiseen vaaditaan juuri tämän ketjun esittely.

Keihäänheittäjä ja suomalaisen miehen malli rakennettiin Seppo Rädyn, Jorma Kinnusen ja Pauli Nevalan kaltaisten heittäjien voimin. Arto Härkönen rikkoi rajoja kohti urbaania Suomea yhdessä Rautavaaran kanssa mutta sukupolvea myöhemmin. Laji ylitti myös maakunta- ja heimorajamme helposti.

Samalla laji kansainvälistyi ja mukana oli juuri suomalaisia alan valmentajiakin. Myytti suomalaisesta lajista muuttui globaaliksi todellisuudeksi.

Afrikkalainen heittäjä mutta suomalainen valmentaja kuului samaan perheeseen, kuten luonnollisesti saksalaiset heittäjämme jo vanhasta kulttuuriperinnöstämme. Virolainen ei ole vieras hänkään mutta miten olisi ranskalainen keihäsmies tai britti mäkimiehenä? Britti sopi klovnin rooliin.

Millainen on keihäänheittäjä suomalaisena miehen mallina? Hänellä on rempseä luonne, sanoo suoraan ja kiertelemättä, ei selittele, ei valikoi sanojaan tai on täysin mykkä tai kertoo, kuinka Saksa on paska maa. Toimittajalegenda juoksee Rädyn perässä ja yrittää saada kommentteja.

Ei niitä tule. Suomalainen mies ei valita eikä selitä. Hänessä on Tapio Rautavaaran kaltaista karismaakin. Ristiaskeleet ja riuska veto vaativat keihäslegendalta poikkeuksellisia ominaisuuksia ja kyvyn sietää helvetin tuskat ja kantaa kansallisen kulttuurin painolasti sekä odotukset usein ainoana uskottavana lajinamme olympialaisia kirkkaimpia mitaleja jaettaessa.

Jorma Kinnusen poismeno osana tätä ilmiötä on menetys, jossa mukana on samalla perhe ja keihäsperheen yhteinen suru. Elämme siinä mukana. Hyvin suomalaiseen tapaan senkin hoitaen.

Mykkänä ja vaieten sekä pahoitellen, ottaen osaa, yhteisesi surren ja odottaen uutisia Pitkämäen kunnosta ennen seuraavia lokakuun MM-kisojamme. Uuden sukupolven kasvua suomalaisen keihäskansa sosiaalista pääomaamme jatkamaan.

Ronssi Ruuskanen on tyypillinen suomalainen urheilija, joka on saanut myös sopivan epiteetin nimensä eteen. Häntä on helppo toimittajan lähestyä.

Toimittajaparin, joka muistuttaa Elmosta kertovan urheilijasuuruuden ja sankarin sosiaalisen pääomamme tallentajia.

Ruuskanen ei ole mestari kotipitäjässään. Hänen on vaikea muuttaa epiteetti kirkastaen se kirkkaimmilla mitaleilla. Ronssi Ruuskanen on ja säilyy.