Maailman suurimman saaren Grönlannin ostaminen kiinnostaa Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia, uutisoi Wall Street Journal. Lehden lähteiden mukaan Trump on pitänyt useissa keskusteluissa avustajiensa kanssa esillä ajatusta, että Yhdysvallat ostaisi Grönlannin Tanskalta. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Grönlannissa on vain kourallinen ihmisiä ja tolkuton määrä mannerjäätä, mutta sen arvo mitataankin sijainnin seurauksena. Lokalisaatioteoriat ja GIS (Geographical Information System) sekä niiden sovellukset ovat tiedettä, perustiedettä ja niiden sovelluksia. Se mihin niitä käytetään on tuttua sovelluksistamme mutta perustiede on tiedemiesten osaamistamme. Poikkitieteisyys on sekin harvojen herkkua, johon Grönlanti sopii erityisen hyvin. Suomalainen jopa purjehti läpi koillisväylän ja se oli merkittävä teko. Nykyisin näitä tekoja näkee harvemmin.

Jotkut Trumpin avustajista ovat kannattaneet ajatusta Grönlannin mittavien luonnonvarojen ja geopoliittisesti tärkeän sijainnin takia. Wall Street Journalin lähteiden mukaan Trump on myös pyytänyt Valkoisen talon asianajajaa tutkimaan asiaa. Toki tätä on tehty ennenkin ja silloin ei puhuttu ilmastomuutoksesta ensinkään. Ydinsukellusveneet eivät risteilleet Jäämerellä. Kirjoitin aiheesta kirjan “Arctic Babylon 2011.” Ennustin jo vuosikymmeniä aiemmin, miten vuosi 2011 on se suuri vuosi. Mayakansan ennustamana. Ja niin se sitten olikin Norjassa, Japanissa ja Saharan pohjoispuolen arabi-islamilaisissa valtioissa. Matka yli Välimeren kohti Tornioita oli alkanut.

Osa Yhdysvaltain presidentin avustajista on puolestaan pitänyt Grönlanti-asiaa ohimenevänä ideana, joka ei johda mihinkään. Sen ymmärtää kyllä hyvin. Viikingit Tanskassa tietävät mitä omistavat. 

Grönlanti on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue, joka on maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaa eikä kuulu EU:hun. Grönlannilla on laaja autonomia, mutta sen ulko- ja puolustuspolitiikasta päätetään Kööpenhaminassa. Se on melkoinen lisä tälle kansakunnalle, joka muistelee komeaa historiaansa siinä missä puolalaiset ja unkarilaisetkin, ruotsalaisista nyt puhumattakaan. Meillä ei ole sellaista muisteltavaa, päinvastoin. Olemme alusmaa ja itsetunto ei ole herrakansan ensinkään. Teemme typeryyksiä enemmän kuin ammattilaiset. Maailman johtavista 20 yliopistosta 16 sijaitsee Yhdysvalloissa ja ne on syytä tuntea. Meillä on yksi yliopisto hädin tuskin sadan joukossa. Sen tunteminen ei ole niin elintärkeää. Jos amerikkalaiset lukevat kirjaasi tenttikirjana, olet oikealla tiellä suomalainen.

Vaikka Grönlannin pinta-ala on yli 2,1 miljoonaa neliökilometriä, asuu sillä vain noin 56 000 ihmistä. Valtaosa Grönlannista on mannerjään peitossa. Entä sitten, kysyvät he, jotka tuntevat teknologian ja perustieteen sovelluksineen.

Luonnonvaroistaan huolimatta saaren talous on hyvin riippuvainen Tanskan taloudellisesta avusta, joka muodostaa noin 60 prosenttia sen budjetista. Tanskalaiset maksavat sen mielellään. Heillä on sellaista jota muilla ei ole.

Valkoinen talo ja Yhdysvaltain ulkoministeriö eivät kommentoineet asiaa Wall Street Journalille, kuten eivät myöskään Tanskan Yhdysvaltain-suurlähetystö tai Grönlannin pääministerin toimisto. Sen uskon ja Suomessa hallituksemme ei puutu sekään Jäämeren meille niin vieraisiin ja kaukaisiin saariin. Meitä kiinnostaa Turkin suunta, välimereiset asiat ja Unkari, Puola pienenä ja olemattomana 40 miljoonan kansakuntana. Ymmärämmekö varmasti mitä merkitsee menettää luottamus?

Yhdysvallat osti 1800-luvulla Alaskan Venäjältä ja presidentti Harry Truman olisi halunnut ostaa myös Grönlannin Tanskalta. Grönlanti kiinnostaa myös Kiinalaisia. Miksi kiinalaisetkin ovat kiinnostuneita Grönlannista? Mahtaako heitä kiinnostaa myös Lappi ja sen tunturit? Ymmärrämmekö me mitä on olla kiinalainen ja tehdä yhteistyötä heidän tiedemiesten kanssa?

Miten meidän Jäämeren tuntumassa asuvien tulisi asennoitua alueisiin, joiden geopoliittinen merkitys on kaiken aikaa kasvamassa? Miksi olemme kiinnostuneita aiheista, jotka liittyvät Romanian, Slovenian, Slovakian, Kroatian, Ukrainan, Itävallan jne. naapureiden asioihin Unkarissa tai moneen kertaan jaettuun Saksan, Tsekin, Slovakian, Ukrainan, Valko-Venäjän, Liettuan, Kalingradin jne. naapuriin Puolaan? Miten hyvin poliitikkomme on informoitu?

Heillehän olivat valtiopäivät tuttu ilmiö jo 1400-luvulla kun itse elelimme vallan muissa tunnelmissa pohtimatta oman kansakuntamme itsenäisyyden järjestelyjä juridisena kysymyksenämme. Miten järjestää perustuslaki ja sen valvonta? Tarvitaanko tuomioistuin ja olisiko meillä kuningas vaiko presidentti joka nimeäsi ja ketä? 

Olemme kovin nuori valtio ja väkiluvultamme näistä suurista eurooppalaisista vain edustaen pientä osavaltiota. Olisiko meidän syytä keskittyä sellaiseen, jonka osaamme? Olemme Jäämeren kautta kosketuksissa erityisen vahvasti myös ilmastomuutoksessa ja maailman ehkä yhden geopoliittisesti tärkeimmän alueen myös teknologisesti taitavia osaajiakin. Midän tärkein valttimme on luottamus yli rajojen. Ei typerehtiä alkaen opettaa ikivanhoille kulttuureille omaa epäilyttävää luterilaista moraaliamme.

Miksi me haaskaamme tärkeän hetken EU:n isäntämaana pilaten juuri nyt maineemme sellaisena diplomaattisena taitajana, jota Jäämeren alueen osaaminen edellyttää, oli kyseessä sitten luoteiseen tai koilliseen avautuvasta ja jäästä vapautuvasta reitistä mantereitamme yhdistäen.

Olemme ne jopa purjehtineet silloin, kun puolalaiset ja unkarilaiset kävivät omia sotiaan ja välillä myös kadoten maailman kartaltakin. Miksi Tonava ja sen sivujoki Tisza on niin tärkeä suomalaisille vuonna 2019, kun emme tunne sitä lopulta lainkaan. Ellemme sitten ole hoitanet eurooppalaista “European Rivers Network” -ohjelmaa. Minä olen ja epäilen, ettei monikaan suomalainen ole siitä koskaan kuullutkaan. Saati että myöhemmin mukana oli myös Kiina (Sustainable development China). Mihin me tarvitsmme kiinalaista tiedettä ja osaamista? Kuka siitä kertoisi toimittajalle tei poliitikollemme? Siellähän sokea vain taluttaa toista sokeaa.

Hyvä kun osaa sijoittaa kartalle omat jokensa ja järvensä, purjehtia Loimijoelta Kokemäenjoen kautta merelle ja sieltä viikinkien tapaan maailman merille. Ei pelkkä sarvilakki päässä ja naula aivoissa tee meistä purjehtijakansaa Jäämeren suunnalla, ellemme uskaltaudu kunnolla edes Loimijoen tai Ounasjoen latvoille ja sieltä Kemijoen kautta hoitamaan lohiamme, kuten itse jouduin nuorena hoitamaan ja suojelimme myös jäljellä olevat koskemme. Ja uhkailuja satoi aivan eri tavalla kuin Forssan Lehteä lukien tänään.

Ei riitä että vaahtoamme netissä ja lehtien palstoilla matkojamme tehden. On oltava rohkeutta ja kykyä opiskella sellaista, jossa päämäärä on kunnianhimoinen ja myös kansakunnallemme hyödyllinen, yhteistä globaalia etua ajava.

Jäämeri on sellainen ja siihen kohdistuva kiinnostus. Transsilvania ja jo 1950-luvulla Euroopan individualistisimmaksi mainittu valtio, Unkari, ei odota meiltä muuta kuin ymmärrystä, Veiksel ja Oder ovat meille nekin täysin vieraita jokia.

Pellosta (pole) nimensä saaneet puolalaiset menestyvät maailmalla urheilussa aivan toisin kuin pienen Suomen muutama keihäänheittäjä. He muuten päihittivät maanosamme kisoissa niin Saksan kuin brittien ja ranskalaisten joukkueet mennen tullen. Miten oli oman joukkueemme laita? Ettei vaan ollut hännän huippu? Yksi pääsi naisista edustamaan maanosaamme nelihenkiseen Yhdysvallat kohtaavaan joukkueeseen. Vähempää ei voisi olla. Ruotsikin voitti meidät heittämällä. Hävettää.

Se että tunnemme Hungaroringin ja yhteisen suomalaisugrilaisen kielen veljeyden ei paljoa auta pohtiessamme Orbanin kristillisyyttä, sosialismia tai populismia sekä liittäen sen “Bakrosin pakettiin” siitä koskaan kuulemattakaan. Monet asiat toteutuvat vasta vuosikymmenten kuluttua ja sukupolvien vaihtuessa.

Kun valtaosa on katolisia, kalvinistejakin moninkertainen määrä luterilaisiin verrattuna (2.2 %), meidän tietomme tuon maan luonnonmaantieteestä, talous- ja sosiaalimaantieteestä, kulttuurista ja historiasta on poikkeuksellisen vaatimaton geopolitiikkaan puuttuen ja maan sisäisiin oloihin sekaantuen. 

GIS (Geographical Information System) on maantieteen välineistä kiintoisa ja sateliittikuvat tulivat tutuiksi myös maan sisäisiä rakenteita kuvaten kiitos geopoliittisen asemamme ja politiikan Neuvostoliiton tiedeakatemian kyljessä. Luottamus yli rajojen oli tapa kehittää tiedettämme ja sen sovelluksia. Sitä luottamusta ei sovi rikkoa kulttuurisena pääomanamme. Meiltä kun puuttuivat sateliitit ja kyky kuvata ja tulkita näitä kuvia. Perustiede ja teknologia, innovaatioiden synty ja sovellukset, kulkivat rinnakkain. Tiede välineellisenä on tavattoman kallista ja perustieteenä suurten valtioiden osaamista.

Miten mennä neuvomaan sellaisia, joiden geopoliittinen asema ja historia on Puolan tapaan kuin kääntöpuoli omasta vaatimattomasta menneisyydestämme maailman ja Euroopan historian sivuilla.

Hehän ovat Naton ja EU:n jäseninä jotain vallan muuta kuin me. Jäämeren kainalossa elävä pieni kansakunta jossain Venäjän luoteiskulmassa. Kun Putin tekee meille vierailun, se on pelkkä kohteliaisuus. Jokin asia häntäkin toki kiinnostaa. Turun yliopistossa usein nähty vieras ei hiisku sanallakaan sellaista, joka koskee hänen osaamistaan.

Se on meidän geopoliittinen asemamme ja siitä olisi revittävä irti ne globaalin maailman mahdollisuudet, joita pallokarttaa katsoen ja historiamme tuntien järkevä kansakunta kyllä hetken mietittyään oivaltaa. Osaa lopulta olla jopa kokoaan paljon suurempikin. Tienata enemmän kuin tuhlaa. Hyvin perussuomalaiseen tapaan turhia vouhottamatta ja jo eläneiden valtiomiesten perinnön hetkessä pilaten. Se on liian kallis hinta viiden puolueen hallituksen toilailuista. Eivät kansakunnat ole stereotyyppisiä toimijoita, saati politiikka jääkiekkopelin kaltaista mekastusta, vuosisatainen luottamus hoidettavissa alkaen esitellä omia moraalisia oppejaan punavihreinä poliitikkoinamme.