Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Mihin katosi väestötiede eli demografia?

Kaatuneiden muistopäivänä – Kiitollisena elämänsä uhranneille.

Ubi bene, ibi patria – Missä hyvä olla, siellä isänmaa

21.05.2023

Vietämme tänään kaatuneiden muistopäivää ja samalla Konstan ja Kostin nimipäivää. Kaatuneiden muistopäivä tuo suomalaisten mieleen omat sotamme ja samalla sodan Ukrainassa. Senecan mukaan kohtalomme kulkevat omaa polkuaan. ”Eunt via sua fata”.

Tänään liputetaan kuitenkin kaatuneitten muistopäivänä kaikissa Suomen sodissa ja rauhanturvaustehtävissä menehtyneiden kunniaksi. Toukokuun kolmantena sunnuntaina vietettävä kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä 1970-luvulta alkaen. Aloin tuolloin opiskeluni yliopistossa. Sodassa kaatuneet ja vaikeasti vammautuneet olivat minulle tuttuja tapauksia. Suuret ikäluokat syntyivät nekin sotiemme aikana. Sota oli läsnä kaikkialla. Liviusta lainaten seuraus on tyhmien oppimestari. Eventus stultorum magister. Myös oikeamielisestä ja hyvästä. Ex aequo et bono. Historiaa tutkivan ei pidä spekuloida historialla.

Kaatuneiden muistopäivän perinteisiin kuuluu sankarihaudoilla vieraileminen. Toki on muitakin perinteitä mutta niistä vaietaan. On paljon asioita, joista vaietaan tai valehdellaan. Joskus sellainen vaihtuu sairaalloiseksi, mytomaniaksi. Vajaa vuosi takaperin julkaistiin kirjani: ”Teesi, antiteesi, synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi. Se joka lukee ymmärtää.

Muistopäivä on omistettu Suomen aluetta ja suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa kaatuneille. Päivää vietetään niin ikään taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeen muilla tavoin sodan takia kuolleiden muistoksi. Heihin lukeutuvat teloitetut ja vankileireillä menehtyneet. Sekä voitetut että voittajat. Sikäli kun sodassa olisi voittajia henkensä menettäneenä. Ja seitsemäs enkeli soitti torvea – Et septimus angelus tuba cecinit. (Raamattu, Ilm. 11:15).

Kaatuneitten muistopäivän historia alkaa vuodesta 1940, jolloin talvisota oli juuri päättynyt. Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim antoi käskyn, että toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä ”Nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.

Käsky koski aluksi Puolustusvoimia, mutta sittemmin päivän vietto laajeni yleiseksi.

Aluksi kaatuneitten muistopäivää liputettiin siten, että osan päivästä lippu oli puolitangossa. Vuodesta 1995 on noudatettu normaalia liputuskäytäntöä. Näin käy lopulta aina ja lopulta liputus säilyy mutta syyt siihen katoavat, unohtuvat. Se on vähän kuin joulun juhlintaa lasten kanssa joulupukin juhlana ja markkinoita ruokkien. Kaupallisuus vaatii siten veronsa. Sama pätee sotiimmekin. Aseteollisuus on kohtuullisen suurta taloutemme rattaissa etenkin tänään. Käyttäisin nyt kolmea lyhyttä latinankielistä sananlaskua: Ex bona fide – Ex improvisio – Ex est. Hyvästä vakaumuksesta – Odottamatta – Ohi on.

Jostakin syystä samaan aikaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomi tuli esille globaaleissa medioissa, etenkin Yhdysvalloissa, mainiten talvisotamme. Toki olisi voitu mainita muitakin sotia, maailmansotamme tai vaikkapa Krimin sota 1800-luvulle siirtyen. Kahden kiistellessä kolmas iloitsee. Duobus litigantibus tertius gaudet.

Keskiajalla meitä ihmisiä, Homo sapiens suvun edustajia, asusti Tellusta noin neljännes miljardia, 250 miljoonaa ihmistä. Tämä lukumäärä pysyi liki vakiona vuosituhannet. Niinpä vasta 1800-luvun alussa meitä oli maapallolla ensimmäisen kerran 1000 miljoonaa. Se oli väestöräjähdyksen alkua. Yhä useampi oivalsi, kuinka pitää syödä elääkseen, eikä elää syödäkseen. Edere oporteut ut vivas, non vivere ut edas (Cicero).

Vuosituhansia ihminen eli maapallolla kohtuullisen harvinaisena lajina, ja ihmisen uhka muulle elämälle Telluksella oli vaatimaton. Ihminen ilmestyi oikeasti ja omana kokemuksenamme vasta omana aikanamme. Katso ihmistä: Ecce homo! (Joh 1.29)

Niinpä kun vanhempani syntyivät, tai opettajani lukiossa, joku myös yliopistossa, maapallon väkiluku yllättäen tuplaantui. Meitä oli sotiemme aikoihin jo kaksi miljardia, joista melkoinen osa Euroopassa tai Euroopan kansojen miehittämissä alusmaissamme. Toinen maailmansota käytiin näiden ihmisten kesken. Uutinen sodasta saavutti kuitenkin vain pienen osan näistä ihmisistä, ulkopuolella Euroopan alusmaineen. Tutuksi tulivat viisaudet: Aina uskollinen – Semper Fidelis (Yhdysvaltain merijalkaväen motto), Isänmaan toivo – Spes patriae, Rooman senaatti ja kansa – SPQR (Senatus Populusque Romanus). Toiveen eivät aina käy toteen, mutta aina minä toivon – Et res non semper, spes mihi semper adest (Ovidus).

Samalla kun ihmiskunnan määrä lajina alkoi paisua ja täyttäessäni kymmenen vuotta, lausuessani maaseudulla Suomessa runoja, valtaosan suomalaisista asuessa kaupunkiemme sijaan maalla, agraari kansakunta teollistui ja maksoi pois sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Urho Kekkonen oli presidenttinämme ja pieni osa maapallon nyt jo 3000 miljoonasta ihmisestä tunsi Suomen ja suomalaiset. Heitä oli tuosta kovin nuoresta joukosta hyvin pieni marginaalinen osa. Emmekä me tunteneet heitä. Aurinko paisto silloin kaikille – Sol omnibus lucet. Aivan riippumatta oikeamielisestä ja hyvästä – Ex aequo et bono.

Yliopistoon päästyäni ja maisteriksi, tohtoriksi valmistuttuani, Oulun ja Turun väliä liikkuen ja myös globaaliin maailmaan tutustuen, Vantaan kautta sinne lentäen, meitä oli neljä miljardia, joista valtaosa alle 20-vuotiaita tai kymmenvuotiaita, vastasyntyneitä lapsiamme. Sen toki havaitsi liikkuen Saharan eteläpuolella, Aasiassa ja etenkin suurissa metropoleissamme. Oli syytä vältellä kongressihotelleja ja sitä maailmaa, jossa elitismi eli ja esitteli vierailleen, miltä maa ja maailma näytti kongressivieraitten silmille sitä esitellen. Raamattua lainaten: Minä olen tie, totuus ja elämä (Joh 14:1). Ego sum via et veritas et vita. Läntinen ajattelu oli raamatullinen: ”Minä olen se, joka olen” – Ego sum qui sum (Raamattu,2. Moos. 3:14).

Turisti puolestaan näkee ja kokee vain turistikohteet ja hyvä niin. Tellus ja sen arkiset kasvot ei ole oikein avoinna massaturismin käyttöön. Ei näin ole Suomessakaan Brasiliasta tänne jouluaattona lentäen Rovaniemelle, lapsensa kesyjen porojen kyytiin taluttaen ja joulupukin pajalla piipahtaen. Suomi on sentään maailman kymmenen rikkaimman maan joukossa. Se edustaa elämän eliksiiriä: Elixir vitae.

Oli syytä uudistaa omaa osaamistaankin ja käynnistää toinen ja kolmas väitöskirjakin kokonaan alusta ja hakien vuosituhannen vaihtuessa viimeisin tieto myös globaalina osaamisenamme, poikkitieteisenä totuutena. Meitä oli silloin aluksi kuusi miljardia ja myöhemmin seitsemän. Kun siitä saarnasi, sai kuulla muilta totuuden: Teet norsun kärpäsestä. Elephantem ex musca facis (Lukianos).

Maailmalla maantieteilijänä, biologina ja valtiotieteilijänä kiertäen, luentoja yliopistoissamme pitäen, valtaosa väestöstä oli iältään kymmenen vaan ei 20-vuotiaita. Tänään tätä kirjoittaessani kahdeksan miljardia ja koko ajan nuorempia. Järjen luomia olentoja kaikki. Ens rationis.

Heille ei voi lapsena siirtää suoraan robotiikan ja tekoälyn laitteita, samaan tapaan kuin Suomessa iäkkäämmille oppilaille. Eläkeikäinen oppii toki jopa helpommin kuin kymmenvuotias. Oppiminen on elinikäinen tapahtuma ja kokeneempi osaa käyttää taitojaan toisin kuin vastasyntynyt. Ikärasismi on syytä tuomita ankarasti Suomessa asuen. Erehtyminen on kuitenkin inhimillistä ja erehdyksen tunnustaminen viisautta. Errare humanus est et confiteri errorem prudentis (Hieronymus).

Vielä tänään maailman suurimmat kaupungit, valtaisat metropolit Tokio, Mumbai, Delhi, Dhaka, Sao Paulo, Mexico, New York, Kolkata, Shanghai, Karachi ovat kymmenen suurimman poliksen ja pilvenpiirtäjistään tunnettujen metropolien kärkinimet. Vuosisadan vaihtuessa nimet vaihtuvat, jolloin kolme suurinta ovat Lagos, Kinshasa, Dar Es Salaam. Näitä seuraavat Mumbai, Delhi, Khartum, Niamey, Dhaka, Kolkata, Kabul ja Karachi.

New York on pudonnut kauas kärjestä sijalle 22, Tokio 28, Mexico 34, Shanghai 37, Sao Paulo 44. Telluksen demografiset kasvot ovat kaiken aikaa rajussa muutoksessa. Miksi tästä puhutaan ja kirjoitetaan niin vähän? Sehän on oman aikamme ylivertaisesti tärkein aihe tutkia ja siitä huolehtiminen sekä kulttuurisena että globaalina kysymyksenämme. Kaupungistuminen on myös pienen Suomen merkittävin yksittäinen ilmiömme. On ollut jo vuosikymmenet. Teemme norsun kärpäsestä ja unohdamme itse norsun. Elephantem ex musca facis (Lukianos).

Jyrkimmän nousun tekevät Niamey sijaluvulta 75, Dar Es Salaam sijaluvulta 65, ja Kinshasa sijaluvulta 11, sekä Lagos kärkeen nykyiseltä sijaluvulta 12. Nämä ovat aiheita, joiden tulisi saada tilaa medioissamme. Ei yksittäisten narsistien esiintyminen yksilöinä mediahuomiota hakien ja perintönä vääriltä vuosisadoiltakin. Heistä kun tahtoo tulla samanlaisia kuin jumalat, jotka tietävät hyvä ja pahan. Eritis sicut dii, scientes bonum et malum (Raamattu 1. Moos. 3:5).

Näin saamme kolmen kärjen maailman johtaviksi metropoleiksemme; Lagos, Kinshasa ja Dar Es Salaam. Juuri nyt yksikään niistä ei mahdu kymmenen suurimman joukkoon, ja Dar Es Salaam tekee nousunsa sijaluvulta 65. Maapallon kasvot muuttuvat rajusti ja ovat aiempaakin nuoremmat, jos suinkin mahdollista. Tässä aiheessa kokemus ei voi olla opettaja eikä iloa itkusta. Est rerum omnium magister usus (Julius Qaesar) – Est quaedam flere voluptas (Ovidus).

Kun samaan aikaan oma syntyvyytemme on romahtanut oman lapsuuteni ja nuoruuteni vuosilta, jolloin meitä syntyi 1950-luvulla noin neljän miljoonan suomalaisen toimesta 100–120 000 lasta vuosittain, nyt 5,5 miljoonaa saa aikaan alle puolet tästä takavuosien syntyvyydestämme hoitamaan maamme monella tapaa monipuolistuneet tehtävämme. Kaikissa asioissa kokemus on opettaja (Est rerum omnium magister usus) Julis Caesaria uskoen, mutta lisäten; ”Ja muut asiat” (Et cetera).

Samaan aikaan 1940-luvulla syntyneet suuret ikäluokat ovat eläkeikäisiä vanhuksiamme. Tosin melkoisen aikaansaapia ja aktiivisia. Tämäkin on kohdallani neljäs kirja, johon kirjoitan artikkeleitani saman vuoden aikana. Kussakin noin 600 sivua täyttä asia, ei viihdettä. Muut kirjoittakoot viihteestä. Samalla artikkelit siirtyvät toki myös muuhun käyttöön, kuin mihin juorulehtien jutut tai sosiaalisen mediamme ilkeilyt. Joskus kuitenkin huonosti suunniteltu onnistuu ja viisas harkinta erehtyy (Et male consultis pretium est, prudentia fallit (Manilius).

Valtaosa liki kymmenen miljardin ihmisjoukosta tekee kokonaan muuta kuin kirjoittelee ilkeyksiään sähköiseen muotoon, saati käy sotaa tarkoituksenaan ylläpitää kaaosta ja julmuuksia, taustalla ja mallinaan historia, jossa meitä ei ollut kuin murto-osa nykyisestä väkiluvustamme. Tällaiset kulttuurit ja niiden muistelot ovat aika hoitaa romukoppaan, ja rakentaa maailmaa vastaamaan tätä hetkeä ja tulevaa. Todellista maailmaa ja sen demografisia, väestöllisiä, kasvojakin. Sekä nyt että aina. Et nunc et semper.

Ei toki eläen tsaristista aikaa Venäjällä, jolloin meitä oli Telluksen pinnalla vain muutaman prosentin verran nykyisestä väestöstämme. Moskova ja Pietari eivät ole likimainkaan Telluksen suurimpia metropolejamme. Muutaman henkilön ja heidän asuinympäristönsä häiriökäyttäytyminen ei saa johtaa sellaisiin katastrofeihin, jotka uhkaavat valtaosan ihmiskunnan kohtaloitamme. Samaan aikaan asuttaen valtaosaa maapallomme pinta-alastakin ja sen luonnonvaroja sokeasti riistäen. Uhkaillen aseilla, jotka on alkujaan tarkoitettu muiden, kuin vastuuttomien voimien uhkapelin välineiksi. Toiveeni eivät aina käy toteen, mutta aina minä toivon. Et res non semper, spes mihi semper adest (Ovidius). Pienistä siemenistä ovat suuretkin asiat syntyisin. Ex minimis seminibus nascuntur ingentia (Seneca).