Kesäajan loppu on mediayhteiskunnan piinallisinta aikaa. Kun muuta ei ole, syntyy tutut leijonanjäljet hiekassa. Leijona ei ole suomalaisen kulttuurin tuote, joten tehtäköön se keinotekoisesti, kertoen kuina digajan ja bittien globaali monikulttuurisuus on ikävä ilmiö pienen maapallon pinnalle ahtautuneena. Kun tätä vanhaa aihetta aletaan jahdata oikein joukolla, jopa Breivik aiheena saa taas pinnoja suomalaisilta medioilta. Jos jäljet johtavat jälleen mediatalon pihalle, silloin aiheeseen on syytä puuttua ja laajentaa sitä mediayhteiskunnan omimpaan osaamiseen ja moraaliin. 

Tunnetuin norjalainen

Norjan kuuluisinta hahmoa ja hänen yliopisto-opiskelujaan seurataan siinä missä Räikkösen kamppailua tallipaikastaan ja Ranskan ympäriajoa. Se mitä siellä kokee, aina uudelleen, kuuluu lajin luonteeseen. Oli se mitä tahansa omituista ja normit rikkovaa, moraalitonta. Anders Breivik saa vain googlaten paljon näkyvämmän paikan, liki 7 miljoonaa Googlen löydöstä, kun  Suomen kuuluisin henkilö, Räikkönen saa niitä vain runsaan 4 miljoonaa. Huomiotalous ja media ovat löytäneet rakastamansa kohteet, jossa Sibelius ja Guggenheim ovat lopultakin ohittaneet jopa Breivikin. Sateinen kesä voi muuttaa kaiken. Juha Sipilä ja Timo Soini sekä Alexander Stubb ovat vain puolen miljoonan tapauksia hekin. Kolme ässää ovat laskussa. Pieneen maahan ei mahdu kuin yksi ässä kerrallaan.

Kirjojeni julkaisuhetkellä jopa minä ohitan heidät mennen tullen. Silloin hakkerit lähettelevät minusta tekstiä ja avaavat samalla salasanat lähetellen  rumia juttujaan nimissäni. Maaseudun Tulevaisuudessa poliitikko Timo Kaunisto  kertoo, kuinka olen kirjoittanut Matti Kääriäsen elämäntyöstään kertovan kirjan ja haukkuu minut siitä mennen tullen saamatta siitä edes huomautusta entisenä toimittajana ja MTK:n tiedotuspäällikkönä, keskustan varapuheenjohtajana. Korppi kun ei noki korpin silmää Suomessa teki tämä mitä tahansa.

Suomalainen marinadi

Kun toimittajat, päätoimittajat, ja poliitikot ovat kavereita keskenään, saman puolueen jäseniä ja samaan hiileen puhaltavia, syntyy rappio, jossa media ei ole enää poliitikkoa ja eliittiä valvova, vaan sitä tukeva eliitin yhteisenä ja samana marinadina. Välillä vaaleissa ehdokkaana ja sitten taas päätoimittajana väliajat. Näin myös vaalit ovat korruptoitu ja läpimeno ei onnistu, ellet omista mediaa tai ole mediasuvun jäsen. Sattuma voi auttaa riviedustajaksi mutta ei enää ministeriksi.

Poliitikko haistaa mediayhteiskunnan tarjoamat maalitekopaikat ja käyttää ne heti hyväkseen tai tekee nämä paikat sopimusluonteisesti eliitin marinadissa. Kun kommunismi romahti ja kapitalismi ajautui sekin syvään kriisiin Suomessa nukuttiin molempien kohdalla ja yhteiskunta alkoi rapautua. Tässä maantieteelle ei voinut mitään. Rappio kun tuli sekä idästä että lännestä.

Vanha luokkayhteiskunta alkoi kolkutella ovelle ja syntyi eliitti ja ensimmäinen luokka sekä luokattomat. Tästä ei voinut kirjoittaa muuten kuin korruptoituneen median ulkopuolella. Suuri keskiluokka kun oli ajautunut kriisiin ja media edusti perusduunareineen, toimittajineen, sitä. Valtaa käyttävänä eliittinä sen kokemus oli kaukana osaamisesta ja toimittaja eliitin edustajana sai kenkää työstään hänkin. Valta sokaisi, täydellinen täydellisesti. Herramoraalilla  vuosisadat toimineet kun elävät eri tavalla kuin orjamoraalin omaksuneet duunarit ja alusmaan kansalaiset EU -Suomessa. Kirjoitin tästä medioissamme ja varoitin enkä vähiten eurosta. Ranskan malli kun ei ole sama kuin Saksan ja Saksa käyttää suvereenia valtaa raha- ja talouspolitiikassa. Oliko tätä nyt mahdoton ymmärtää ja tehdä nyt rautalankamallejaan medioissamme?

Korvien välissä musta aukko

Uutta yhteiskuntamallia hakevat ovat tiedeyhteisön jäseniä ja siellä luonnontieteet etenee kohti ihmistieteitä. Ei puhuta enää monitieteisyydestä vaan poikkiteisestä. Se ei ole monikulttuurinen vaan poikkikulttuurinen ilmiö. Ellet ymmärrä luonnontieteitä ja niiden uusia välineitä, et myöskään menesty ihmistieteissä ja niiden sovelluksissa.

Cluster Art käsitteenä, poikkitieteisenä,  levisi maailmalle ja oivallettiin geneettisenä ilmiönä ja aivojemme kemian kautta. Bittimaailma oli vain väline joka oli tosin osattava. Näin korvien välissä tapahtuvat prosessit ovat avaamassa siellä olevat mustat aukot myös universumin ja oman kulttuurimme ja yhteiskunnan ymmärryksessä. Näitä ihmisiä 7000 miljoonan joukossa on promillen osa. Kun he tuntevat toisensa, siitä tulee kuitenkin miljoonayhteisö. Se käyttää suvereenia valtaa, tahdoimme tai emme. Se on taatusti sekä moni- että poikkikulttuurinen prosessi. Tästä ei auta jatkaa medioissamme piirrellen leijonan jälkiä hiekkaan.

Moni sotii vastaan ja hakee ratkaisua päihteistä. Juopuneet aivot  kun ovat kuin virtapiirien virhe ja koodien sekamelska, virus tietokoneesi sisällä. Ainut keino korjata ongelma on opiskella oma koneensa korvien välissä kuntoon ja hankkia tietoa kuinka poistaa virukset korvien välistä.

Ihmistieteet  etenevät täsmälleen niin nopeasti kuin kirkkaimmat aivomme luonnontieteissä antavat meille mahdollisuuden. Jonkun on ne vain kyettävä aina yhdistämään ja näin myös taiteeksi kutsuttu syvempi kieli alkoi avautua musiikissa, kuvataiteissa, Cluster Art -käsitteen oivalluksessa. Ja taas mukana oli vain tämä promillen osanen. Yhdessä kuitenkin miljoonan ihmisen kansakunta ja koko ajan kasvava.

Paradigmaiset muutokset ovat rankka kokemus niin yksilön, yhteisön kuin kansakunnan ja globaalin maailman yhteisenä kulttuurisena elämänä. Lapsilla tämän oivaltaminen ei vaadi poisoppimista ja vanha kieli ei ole esteenä uuden kielen hankinnassa.

Näin Cluster art eteni lasten kautta ja ensimmäisenä siellä missä muutoksen pysyvyys oli ollut jo kauan hyväksytty tapa elää ja selviytyä hengissä. Oman edun tavoittelu ja ahneus ei ohjannut kulttuuria ja sen menestystä. Saavutettua etua ei jääty puolustamaan rapautuvassa yhteiskunnassa tai yhteisön sisälle käpertyen. Rahaa ei tehty tyhjästä ja palvottu tyhjää paperia Kreikkaan sitä kantaen, museoon.

Pysähdy ajattelemaan – lukemaan

Sateinen kesä oli monelle siunaus sulatella menneen talven ja muuttuneen maailman menoa. Maailman loppu tuli ajallaan ja meni jo, nyt eletään jo sen jälkeistä aikaa. Kreikka on menneen maailman museo ja sellaisena sitä myös on hoidettava. Häme suomalaisena museona hakee paikkaansa, mutta ymmärtää myös vaihtaa johtoaan. Monikulttuurisuus ymmärretään poikkitieteisesti ja -taiteisesti, yhden ja saman ihmisen aivoissa tapahtuvaksi prosessiksi.  Vaikka Cluster art manifestina onkin globaali ja universaali ilmiö, sillä on dimensio alueelle, josta se on käynnistynyt.

Vaikka muranolasia ja Suomenjoen mansikkaa puhalletaan ja viljellään ympäri maata, teknologia on hajonnut moneen alihankkijaan,  sillä on sittenkin juurensa Ferrarin tapaan alueelle, jolla on poikkeavat ominaisuudet synnyttää poikkikulttuurista geenien ainesta siinä missä Galapagossaarten 13 vulkaanisen  saaren ja kuuden pienemmän saaren monikasvoisella elämällä.

Alueella ja sen sosiaalisella pääomalla, syvälle meihin painetulla spatiaalisella identiteetillä, on oma suuri merkityksensä. Sen ohittaminen tai sen loukkaaminen on poliittisena tekona sopimatonta ja oman edun tavoitteluna, ahneutena, rikollista. Normeja ja moraalia ei voida sivuuttaa rapauttamalla samalla lakia ja sen noudattamista tai muuttamalla oikeuslaitoskin palvelemaan vain eliitin ahneutta ja etua. Se syö vain moraalin ja tekee oikeuslaitoksesta paperin siirtelijän. Ihmisen identiteetin varkauksiin on nyt puututtava kovalla kädellä myös Suomessa eikä vain siirrettävä  vastuuta Yhdysvaltoihin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.