On 28 Jul, 2021 0 Comments

Moni on lopettelemassa lomaansa ja toipumassa samalla helteistä. Seuraa samalla Tokion 2020 olympiakisoja vuoden myöhässä. Ensimmäisen viikon aikana lähellä on mitaleja laskiessa pahin kisakuume alkaa laskea ja varusteet paluuseen arjen työelämän tuttuun harmauteen on kuin maailman onnellisimman kansakunnan halaus hengiltä.

Jotta henki ei heti lähtisi, palautan muistiin, jälleen kerran, jo aiemmin antamiani ohjeita. Ne eivät vanhene hetkessä. Nämä ohjeet ovat runsaan vuosikymmenen takaa, jolloin olin vielä työelämässä mukana ja eläkepäivien autuus tuntematon. Ohjeet selvitä eläkepäivistä kirjoitan sitten myöhemmin jahka ensin olen toipunut työelämän jälkeisten traumojen käsittelystä.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Karsi turhuus, keskity elämään

Luovuuden ja innovaatioiden tutkija Jussi T. Koski työskentelee omassa yrityksessään professorivuosiensa jälkeen. Hän on kirjoittanut Helsingin Sanomiin (10.8. 2009) lomilta palaaville ohjeita selviytyä hillitsemällä arkiähkyään.

Ohjeita toimittaja Merja Ojansivu on löytänyt Koskelta yhteensä kymmenen ja ne käyvät myös muuhun elämän arkeen ja sen luovuuteen. Olen ne seuraavassa luetellut ja tehnyt samalla käännöksen, joka oli ikään kuin Sven Dufvan tapa toimia silloin, kun käsky kävi kääntyä rivissä tuon ajan luovuusohjaajan toimesta äkseeraamalla Ruotsin armeijan suomalaisia sotilaita. Sven teki kaiken nurin päin, oli käännös oikeaan tai vasempaan, päin vastoin aina vaan.

Myöhemmin viisas luoti lopetti Dufvan taistelun Koljonvirralla Iisalmessa. Se osui miehen sydämeen, ei huonoon päähän, kuten Sandels sen myöhemmin havaitsi. Usein luova ja oivaltava näkökulma syntyy juuri sydämen äänestä, ei niinkään arkiajattelun pragmaattisesta toistosta. Syntyy toinen näkökulma, ihmiskasvoisempi ja yhteisesti hyväksyttävämpi, humaani tapa toimia ja oivaltaa.

Ensiksi

Ensiksi jo Paul Sartre havaitsi miten arjen älykäs yksinkertaistaminen on viisasta. Niinpä on viisaampaa käyttää sandaaleja, joissa ei ole nauhoja, ja säästää näin itsensä nauhojen kiinnittämiseen kuluvalta ajalta ja vaivalta.

Itse hankin nauhakenkiä, jotta joutuisin kumartumaan edes muutaman kerran päivässä ja oikaisemaan selkäni sen jälkeen. Sen verran on nöyrryttävä. Vanhenevalle ihmiselle sellainen liike on paljon hyödyllisempi kuin pyrkimys vältellä liikkumista Sartren tapaan.

Sama koskee kehotusta hankkimaan samalla kertaa useammat käyvät housut, jos yhdet lopulta löytyvät. Laiskuutta on tämäkin ja kaukana luovuudesta tai luovasta joutenolosta.

Housujen etsintä ja haku on prosessi, jossa sosiaalinen vireys on yhtä tärkeä kuin itse tapahtuma. Olen eri mieltä niin Sartren kuin Jussi. T. Kosken kanssa laman torjunnan välineistä tämän ensimmäisen aksiooman kohdalla. Housuja ja nauhakenkiä hakiessani saatan hyvinkin tavata tutun tai tuiki tuntemattoman, jonka kautta elämäni saa kokonaan uuden suunnan tai arki ainakin kaipaamaansa vaihtelua, kauppias asiakkaansa.

Toiseksi

Toiseksi kehotetaan vähentämään television katselua ja olemaan valikoiva. Se säästää aikaa muuhun, valistaa luovuustutkija.

Televisio on oman aikamme suurin yksittäinen muuttaja ja Internet vain osa sen kehittyvää teknistä välineistöä, innovaatioiden leviämistä ja syntyä. Mitä enemmän käytät siihen aikaa ja mitä enemmän surffailet eri sivustoilla ja kansainvälisessä ympäristössä, sitä varmemmin olet kiinni sekä tämän päivän että tulevaisuuden arjessa ja juhlassa.

Se juuri säästää myöhemmin aikaa muuhun hallitessasi uusia tekniikkoja, taitoja ja tietoja, voit käyttää oikopolkuja kun muut vasta opiskelevat sinulle jo tuttuja teitä. Televisio, esteettinen ja visuaalinen kyky hahmottaa, digiaivot ja Internet ovat juuri uusmedian innovaatiopolku numero yksi, halusit sitä tai et. Television dokumentit ja uutiset ovat huikea tapa kertoa tiiviisti ja hetkessä valtaisa määrä asiaa. Ongelma ei ole televisio, internet, vaan omat valintamme. Narraatio kunnon dokumentti välineenä on kokonaan muuta kuin narrata itseään vähentäen sähköisten mdoittemme seurantaa.

Kolmanneksi

Kolmanneksi kehotetaan tyhmäksi sanomalla: “Älä yritä ymmärtää kaikkea”. Koski on vanhan yliopiston professori ja kehottaa opiskelemaan enemmän vähemmästä ei vähemmän yhä enemmästä ja holistisesti hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

Olen opponenttina eri mieltä. Maailma ei ole enää fakki-idioottien paikka vaan yhä enemmän laajoja kokonaisuuksia oivaltavien ihmisten elinympäristö, jossa ekologinen ja ekonominen on osattava yhdistää esteettiseen ja oltava samaan aikaan suvaitsevainen erilaisille näkemyksillekin. Itselle tärkeä asia on se, jonka kulloinkin kohtaamme, ja vastaamme siihen sen asettamilla kysymyksillä ja haasteilla, kuten autiolle saarelle joutunut. Siellä varmasti menestyy slummikulttuurin tuote tänään paremmin kuin eliittiyliopiston yhden asian opiskellut idiootti. Erno Paasilinnaa lainaten ainut oppinut on itseoppinut.

Neljänneksi

Neljänneksi Koski neuvoo pitämän kiinni vanhasta tietokoneen käyttöjärjestelmästä ja laajentaa sen myös muuhun teknologiaan. Ei kannata pyrkiä olemaan “early adopter”, uusimman teknologian käyttöönottaja.

Jälleen haluan opponoida ja löytää toisen näkökulman. Innovaattori on ihminen, joka ottaa uuden teknologian käyttöön, koska se on hänelle sisäinen pakko, geeneihin kirjoitettu välttämättömyys, ja innovoiva ihminen taas persoonallisuus, jolle tällainen väline on mahdollisuus elää rikkaampaa elämää ja muuttaa samalla muiden elämää helpommaksi ja halvemmaksi, ohjaten heitä oman maailmamme runsauden ehtymättömille lähteille. Vai kaipaako joku sitä eristämistä, johon Covid -19 aikalaisemme on vielä meidät taluttava? Se on kuin helvetin halaus oli ikäkin sitten mikä tahansa. Me rakastamme kaikkea sitä ympärillämme tapahtuvaa ja haluamme halata ystävämme hengiltä.

Tämän jälkeen tulevat näiden ihmisten, innovaattoreiden, ehdoilla elävät myöhemmät omaksujat. Kosken tapa neuvoa on tapa siirtää ihminen perässähiihtäjäksi. Itse teet kuitenkin valintasi, oletko predestinoitu, taivaaseen menevä ja paratiisin saavuttava innovaatioyhteiskunnassa, vai helvettiin tuomittu, vastaisi kirkkoisä Ignatius Lojola tämän lohduttoman jo jesuiitaveljesten hyväksymän julman käytännön tai kohtalon.

Jussi Kosken alkupään teeseissä tarkoitus näyttäisi pyhittävän keinot, ja tavoitteena on kosiskella asiakkaita jälkiomaksujien suurimmasta ryhmästä kouluttajana vastaanotolleen. Moni tekee näin asiakkaitaan hakiessaan, ei vähiten printtimedia kiristyvässä kilpailussa uusmedian kanssa asiakkaista, maksavista mainostajista ja ilmoittajista kilpaillen.

Viidenneksi

Viidenneksi kehotetaan keskittymään oleelliseen ja muistamaan huomiokyvyn rajallisuus. Oleellisia asioita on ajateltava riittävän pitkinä rupeamina hieman Havukka-ahon ajattelijan tapaan kainuulaisen korpikirjailija Veikko Huovisen mainion romaanihenkilön tapaan. Kun useita ajatuksia ajatellaan loppuun syntyy ketju useammasta ajatuksesta ja niistä yhteinen näkemyksellinen kokonaisuus, korpikirjailijaa lainaten “sininen ajatus”.

Monessa tiedekunnassa opiskelleena ja opettaneena, väitelleenä ja väitöksiä ohjanneena, ei voi olla täysin eri mieltä tästä väittämästä, vaikka toista näkökulmaa hakisikin.

Ihminen ei ole kuitenkaan “sininen ajattelija” vaan joutuu nykyisin tekemään kymmeniä tuhansia päätöksiä yhden vuorokauden aikana ja myös nukkuessaan. Unessa nuo “näkemykselliset siniset ajatukset” syntyvät neurologisesti parhaalla mahdollisella tavalla ja arkielämässä auttaa riittävän laaja visio, jonka suuntaan keskenään kaoottiset tapahtumat ja tiedon tulva on mahdollista kohdistaa. Niiden käsittely kirjoittaen tai säveltäen, maalaten tai puutarhaa hoitaen tapahtuu urheilijan tapaan flow -tilassa. Jos sitä tilaa et saavuta, unohda koko asia ja jätä sitä rakastaville, heille jotka ovat tähän tehtävään kutsuttuja, kutsumukseensa myös vastaten.

Ihmisen on kyettävä ikään kuin “harhauttamaan” itsessään olevaa ikivanhaa geneettistä perimää tai koodia uuteen aikaan ja maailmaan sekä toimittava kukin oman geneettisen koodistonsa ohjaamana. Siinä toisen oppimestariksi ryhtyminen on virhe silloin, kun kyseessä on juuri näkemyksellinen maailma ja sen jäsentäminen oikeaksi tai vääräksi.

Innovaatio tai luovuus ei ole prosessi, jota tulisi ohjata ja johtaa juuri tietyllä tavalla ja tietyn tieteenalan konventioon sidottuna. Sellainen on pelkkää puoskarointia ja siihen sopivat tarot -kortit yhtä hyvin kuin horoskooppi tai neurologian professori. Valinnat ovat tärkeimpiä jo Shakespearen mukaan. Ei vielä se että omistat kirjan, luet sen, muistat ja panet toimeksi. Shakespeare kirjoitti ylös kaiken oleellisen.

Kuudenneksi

Kuudenneksi ehkäise ja hoida infoähkyäsi ja opettele kieltäytymään informaatiosta. Keskity yhteen tehtävään kerrallaan ja valitse vain tätä tehtävää varten oleellinen informaatio. Älä roiku sosiaalisen median palveluissa.

Ei riitä, sanon opponenttina nyt. Elämme yhteiskunnassa, joka on sosiaalisen uusmedian yhteiskunta, halusimme tai emme. Elämme yhteiskunnassa, jossa sähköpostiin ja viesteihin on vastattava tai laiminlyötävä tärkeimmät ihmissuhteet tai asiakaskontaktit. Kun polut ruohottuvat, niiden avaaminen on työlästä lomien jälkeen.

Romaanin kirjoittaja tietää kuinka jossakin vaiheessa “romaani syö kuin sika” tai väitöskirjan tekijä löytää juuri niitä lähteitä, joita hänen alitajuntansa hakee. Raskaana oleva äiti näkee ympärillään muita raskaana olevia ja ajassa on suoranainen vauvabuumi. Ei ihmistä ja tämän piilotajuntaa pidä opettaa tai ohjailla. Se ei olisi piilossa, eikä osa opittuja refleksejämme, jos onnistuisimme tässä työssämme Kosken esittelemällä tavalla. On luotettava muiden kirjoittamaan tieteeseen, toimittava oikein hyvän teorian pohjalta ja ennen kaikkea tehtävä tämän jälkeen oikeat valinnat.

Ihmisen neurologia ja psykologia eivät toimi parasympaattisen ja sympaattisen hermostomme kohdalla samalla tavalla. Emme ole fakiireja, jotka pysäyttävät sydämensä tai komentavat ärtynyttä suolistoaan metaboloitumaan uudella tavalla. Tällaiset itäiset luulottelut on syytä unohtaa. Tosiasiat on hyväksyttävä ja opiskeltavat työtavat, jotka sopivat uuteen työilmapiiriin, työyhteisöön, etätyöhön jne. Ihminen sopeutuu, ei ympäristö. Se kapinoi ja syntyy ekokatastrofi. Luonnon lakeja ei voi huijata kuten ekonomisti yrittää koko ajan ennustaessaan laman alkua ja loppua.

Infoähky syntyy juuri laiminlyödyistä tehtävistä, oppimisprosessin laiminlyönneistä, netin ja television ohjeiden tiiviistä sulkemisesta ja ajasta, jonka vietämme juoden oluttamme ja saavuttuamme kädet vavisten pitkän juopotteluputken päätteeksi töihin. Se ei ole infoähkyä vaan alkoholismia ja etanolimyrkytys.

Töistä voi irtautua tänään toisin kuin takavuosina. Töihin palaaminen unohtamalla välillä kaiken, on kuin salasanan hakua unohdettuun ja kaikki on kadoksissa, poissa, salama vienyt kovalevyn muististamme. Ei tämän päivän yhteiskunta toimi näillä ehdoilla, joilla takavuosina vielä selvisi ja oli jopa onnellinen. Uunin pankolle kouluttava professori hakee itselleen potilasaineistoa.

Huippu-urheilija joka on laiminlyönyt muutamaksi vuodeksi tai vuosikymmeneksi lihastensa huollon, ei voi palata ikä ihmisten kisoihin ilman harjoittelua ja kylmiltään voittajaksi. Siinä alkukorkeuskin jää Antti Kalliomäen tapaan mennyttä maailmaa saavuttamatta ja vanhenevan ihmisen lihaksisto ja elimistö palautuu rasituksen jälkeen aina vain hitaammin uuteen ponnistukseen. Omat rajat on syytä tuntea ja ikäihmisten hoidettava itseään toisin kuin aiemmin. Kun geenimme on rakennettu 40 -vuotiaan elämänkaarta varten, vuosikymmeniä vanhempi ihminen on hämillään kiekkoa heittävän yli 100-vuotiaan itävaltalaisen pyrkimyksille. Lajivalinnat voisivat olla uusia, ne väittävät ja seiväshypyn sijaan hankkia uskottavampi lajikin.

Seitsemänneksi

Seitsemänneksi kehitä kommunikaatiotaitojasi ja ole eettinen viestijä: älä tukehduta muita turhilla ja viimeistelemättömillä viesteillä.

Olen samaa mieltä ja nyt opponointi on vaikeaa. Selkeästi sanottu on yleensä myös selkeästi ajateltu. Ongelmana on vai se, ettei alkuunkaan kaikki informaatio ole nykyisin helppoa, ja vaatii siten monitasoista osaamista ja jo aiemmin mainitsemaani holistista ja poikkitieteistä yhdistämistäkin. Poikkitieteisyys tapahtuu samoissa aivoissa, monitieteisyys monen tieteenalan edustajan yhteisenä työskentelynä. Etenkin jälkimmäisessä toisen huippuosaaminen ja jo perustiedot ovat toiselle suurta uutta tietoa ja tiedettä. Tieteiden väliset analogiat ovatkin usein pelkkiä väärinymmärryksiä mutta silti käyttökelpoisia.

Etenkin Suomessa ja Hämeessä ihmisiä on pikemminkin rohkaistava puhumaan, kirjoittamaan ja viestittämään kuin vähennettävä sitä, tapahtui se millä tavalla ja tasolla tahansa. Vaikenemme edelleen kaikilla oppimillamme kielillä ja viestinnän välinein. Oleellista on kyky käsitellä viestejä, avata niitä, ja hakea erilleen oleellinen epäoleellisesta. Digiaivojen kohdalla tämä tapahtuu aivan eri tavalla kuin silloin, kun tällaisia aivoja ei ole käytettävissä. Sekin on syytä hyväksyä, eikä pyrkiä eristämään pelokkaasti muita nuorempia osaajia. Lisäksi heille on maksettava palkka, joka on parempi kuin niillä, jotka eivät tuota suoritusta voi edes kuvitella omalle kohdalleen mahdolliseksi. Nyt heille ei usein makseta lainkaan.

Kahdeksanneksi

Kahdeksanneksi vältä turhia kokouksia. Jos sellaiseen kuitenkin menet, keskity itse vain asiaan. Älä häiritse muita räpläämällä kännykkääsi tai tietokonettasi kokouksen aikana.

Jussi. T. Koksi on oikeassa, olkoonkin ettei innovaattori ole koskaan väärässä kokouksessa ja jos sellaisen harvinaisuuden sattuu tapaamaan, on syytä kuunnella. Huippuinnovaattoreita on sittenkin vain muutama promille ja vähemmän kuin lottovoittajia. Useimmat meistä ei ole sellaista tavannut, eikä tule tapaamaan. Sama koskee poikkeuksellista luovuutta.

Kaikki me olemme omalla tavallamme luovia ja jopa innovatiivisia. Luovuuden ympärille rakennettu lumous on kuitenkin illuusiota. Kokouksiin käytetty aika on nyky-yhteiskunnassa ja sen teknologiassa luovuutta tappava ilmiö. Jos kokoukseen osallistuja on siellä malttaen kuunnella muita vain tietäen, että sen jälkeen tulee hänen vuoronsa olla äänessä. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Yhdeksänneksi

Yhdeksänneksi täsmennä itsellesi, mikä on ISO tavoitteesi ja tärkein tehtäväsi ammatissasi ja ammattilaisena. Pidä nämä mielessä aina tehdessäsi arkisia valintojasi.

Jälleen kohta, johon on mahdoton hakea vastaväitettä muuten kuin savolaisittain ja väärän puun takaa. Itse käytän käsitettä sisäinen visio tai kutsumus, joka on geneettinen ja avainrakenne missä tahansa myös ammatin ulkopuolisessa tehtävässä. Sille on oltava uskollinen ja toteutettava sitä päämäärää myös tämän ajan pirstaleisessa yhteiskunnassamme. Se on tärkeä myös organisaatioille ja niiden toiminnalle etenkin silloin, kun taustalla on keskenään verkostoituva yhteiskunta. Käsite Cluster art on eri asia kuin Art of Clusters ja manifestini tätä kirjoittaessani on saanut jo liki 400 miljoonaa aktiivista toimijaa seurakseni.

Kymmenenneksi

Kymmenenneksi: älä usko edellä olevia ohjeita. Käytä niitä vain virikkeinä ja laadi oma ohjelmasi arjen jalostamiseksi. Usko niitä.

Viimeistään tämä kymmenes käsky vie pohjan vastaväitteiltä. Suosittelen loppukesän lukemistoon professori, kasvatustieteen tohtori Jussi T. Kosken kirjoja “Infoähky”, “Luovuuden lumous” Tommy Tabermanin kanssa kirjoitettu “Kuinka olla” ja Saku Tuomisen kassa kirjoitettu “Kuinka ideat syntyvät”. Koisivuni avautuu miljooninen luettavaksi ja Googlaten liki mikä tahansa käsite: www.clusterart.org.