Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Kukkivat roudan maat - uutta jytkyä odotellessa

Ottamistani kuvista Jyväskylässä lähti liikkeelle tsunami, joka jätti jälkeensä saman kansanliikkeen kohdalla jo kolmannet korjattavat jäljet. Ne eivät toki näy eliitin ja ministereitten elämässä. Hyvin menee, herrat nauraa.

Sen sijaan tsunamin jäljet näkyvät tuhansien ja taas tuhansien ihmisten elämässä ympäri maata maaseudulla, liki kolmessatuhannessa kylässä, pientaajamissa, mutta myös toki kaupungeissamme.

Miljoonia tunteja ja vain, jotta muutama kellokas saa kaipaamaansa valtaa ja varallisuutta. Se on elämää köyhän kansan siivellä ja vastuutonta peliä, syvää pettymystä, traumoja ja pilailua ihmisten arvoilla, normeilla, moraalilla ja demokratiamme rapauttavilla valheilla, emävalheilla.

Tänään tutustuin tällaisen tsunamin jälkiin Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeen sydänmailla. On toivuttu, koettu sama ennenkin, mitä kerran on ollut sitä vastakin on, elämä jatkuu, yhteisesti koettu tsunami yhdistää. Oppositiossa aikaansa viettävät kansanedustajat kertovat voivansa jopa tehdä yhteistyötä tsunamin kokeneiden kanssa. Jumalan siunausta heille. Harvoin tällaiseen maailmalla törmää.

Mira kertoi pettymyksestään, suri hukkaan mennyttä aikaa, turhaa työtä. Varoitteli ääriaineksista puolueessa, jossa on eniten pienyrittäjiä ja samalla asenteet ovat olleet aina radikaaleja, ruma sana sanotaan niin kuin se on, Simo Salmista lainaten. Kehotin Miraa jo paljon aiemmin keskittymään väitöskirjaan. Siinä aika ei mene taatusti hukkaan, eikä kukaan voi ottaa tohtorin miekkaa ja hattua, maisterin tutkinnon päälle syntyvää uutta tietoa ja sen antamaa rikkautta ymmärtää paremmin sellaista, jota muut vain arvailevat.

Kyllä lahjaksi saatu elämä on aina yhden tohtorin hatun arvoinen ja samalla lahja yhteiselle sosiaaliselle pääomalle, normistolle ja moraalille, tieteelle. Elämme puhtaasti tieteemme kautta ja sen mahdollistamassa yhteiskunnassa. Muuten meitä olisi paljon vähemmän ja köyhempiä, sairaampia ja vailla toivoa paremmasta. Pahinta myrkkyä valheille ja petoksille on tieto ja sukupolvelta seuraavalle kertyvä sosiaalinen pääoma, moraali.

Ranskassa vaaleihin jaksoi lähteä liki 40 % äänioikeutetuista. Omien uutistemme kärjessä oli terrori, siihen varautuminen ja sellaisen onnistunut torjuminen. Presidentti antoi ohjeita hänkin. Ei pidä pelätä, silmät on pidettävä kuitenkin apposen auki. Se varmaan auttaa, siinä missä kiertäminen tsunamille alttiit rannikot. Presidentillämme on niistäkin kokemusta. Tsunamilta lehmänkaupat, hyvätkään, eivät pelasta.

Oikein hyvää yötä ja kesäpäivän seisausta, Ahtin päivää. Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, tiesi Ahti Karjalainen. Pohjoisesta tuulee, Jäämeri on sula ja öiset hallat uhkaavat marjasatoa Lapin lakkasoilla, hillat ovat uhattuina, herrojen hillotolpat ovat kaukana näiltä roudanmailta.

Eino Säisä, opettajani Iisalmesta, niistä kirjoittikin ja jatkoi urjalalaisen Väinö Linnan työtä tullen yhä lähemmäs omaa aikaamme. Ämpärit eivät nyt enää auta vaaleissa, vaaditaan parempia keinoja ja digiajan välineitä. Olen yrittänyt tehdä parhaani ja jatkaa siitä mihin Säisä lopetti. Lisännyt lastuja saman seutukunnan Juhani Ahon arvokkaana pidettävään jutusteluun.

Blogi ja essee lastuina ovat oman aikamme tuotteita ja nostivat Jussi Halla-ahon tohtorin kyvyt näkyville. Ei se sen ihmeellisempää ollut. Sellaista kadehditaan, kun toimittajan tulisi kyetä jatkamaan siitä, mihin me opettajat yliopistoissa työmme jätämme. Asiantuntijoita kun on alettu vältellä ja tehdä viihdettä, salaliitoista elämän sisältöä. Ikään kuin elämämme ei olisi niitä oleellisesti rikkaampaa muutenkin.

Järkytys, epäusko ja yllätys, hämmennys on muuttumassa toiminnaksi Hämeessä. Tunnelmat heittävät hetkessä häränpyllyä ja se parhaiten nauraa joka toiselle kuoppaa kaivaa. Ei siihen mitään kokoomusta matkivaa sinistä puoluetta vaadita. Yksi perussuomalainen puolue riittää vallan hyvin ja monelle sekin on liikaa.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja