Anu Kaseva leikittelee hauskalla tavalla Forssan Lehden kolumnistien palstalla (FL 5.9.2023) suomalaisten käyttämillä käsitteillä parisuhteessa, julkisessa tai vähemmän julkisessa käytössämme. Itse en ole ikinä yltänyt vuosikymmenien saatossa, lehtiemme palstoille vuosikymmenet kirjoittaen, kolumnistien arvostettuun luokaan kelvaten. Olen aikanaan tullista tulleita, toki jo yli kolmen vuosikymmenen takaa tulli ohittaenkin. Forssassa vaadittaneen kuitenkin vähintäänkin kolme sukupolvea ja silloinkin vielä poliittisesti oikealla tavalla kirjoittajana asemoituenkin. Ei Forssa tässä ainutlaatuinen kokemus ole Suomea ja maailmaa kiertäen sekä paikallisia medioitamme samalla seuratenkin. Suvun oma lehtitalo Itä-Savossa, sekä vuosikymmeninen työskentely tämän ohella Oulussa Kalevan talon vuokralaisena, on avannut silmät sosiaalisen median merkitykseen perinteisen lehtitalomme kilpailijana. Se kun alkaa olla, ei vain nuorten kohdalla ylivertainen, vaan samalla kohta myös ainut seurattu mediamme. Se on kaikkialla läsnä ja se, joka on kaikkialla ei ole lopulta missään. – ”Nuscuam est, qui ubicue est.” (Seneca).

Tätä keskusteluahan, Kasevan omalla kohdallaan punninnutta, on käyty erityisen vilkkaasti menneen kesän aikana, pohtien viimeksi hallituksen antamasta tiedonannosta, koskien käsitettä rasismista sekä sen ympärillä liikkuvista normistoltaan ja moraaliltaan kiinnostavista tai vähemmän kiinnostavista suomalaisista erityispiirteistämme. Eduskunta käynnistää syyskautensakin tämän saman aiheen ympärillä vielä kerran verrytellen ja hakien oppositiossa itselleen sopivia asemia myöhemmin budjettikeskustelulle. Kyse on ikään kuin sanaleikistä, jossa arvoja ja normeja mitataan symbolijärjestelmien avulla sekä kansakunnan muistia samalla availlenkin. Niin kauan, kun puhemiehen nuija kopauttaa tyyliin, eiköhän tämä jo riitä. – ”Nunc hactenus.” (Cicero).

Kaseva käsitteenä tuo monen ikäiseni mieleen 1970-luvulla, sen keskivaiheilla, suosioon nousseen poprockyhtyeen, joka tunnetaan melodisesta, herkästä musiikistaan ja stemmalaulustaan. Tunnetuimpia ovat ”Striptease tanssija”, ”Vanha mies”, ”Mari”, ”Tyhjää”, ”Kun maailma elää” ja ”Pena”. Vaikutteita oli hankittu niin tuon ajan folkista, folkrockista ja kantrista. Kun itse elin tuolloin parasta nuoruuttani, ensimmäistä väitöskirjaani valmistellen ja lappilaisia allasevakkoja haastatellen, uusia etsien Iijoen ja Ounasjoen varsilta, oma nimeni liitettiin kiusallisella tavalla joko isovanhempiini aikanaan Pohjolan Voiman perustamisasiakirjan laatineena tai sitten vielä vanhempaan, luostarilaitoksen lampuoitien, veronmaksajien sukuunikin. Näin ihan vain ohimennen sanoen. – ”Omiter dictum.” Kietoen näin samalla todet hämäryyksiin. – ”Obscuris vera involvens.” Tukeutumatta kuitenkaan nyt filosofiaan, tuohon elämän oppaaseen. – ”O vitae philosophia, beati! (Vergilius).

He, sukuni juuret Savossa, hukkuivat juhannuksena 1850 Kallaveteen suvun purjekunnan vanhimman veneen mukana. Nuorin pojista, Olli, pelastui lähtien kävelemään Kuopiosta juhannuskirkolta kohti Lapinlahtea. Myrskyävä Kallavesi ja ikääntyneet soutajat naisineen eivät oikein ansainneet nuoren Ollin luottamusta. Loput nuoret olivat tuohon aikaankin Krimin sodassa. Krimi on jotenkin poikkeuksellisen traumaattinen suomalaisten spatiaalisen muistin lokeroissa, jättäen sinne lähtemättömän jälkensäkin. Siihen kun liittyy surumielistä traumaa ja jokainen elollinen nyt rakastaa itseään. – ”Omne animal se ipsum diligit. (Cicero). Sota kun on helppo aloittaa, mutta vaikea lopettaa. – ”Omne bellum sumi facile, ceterum aegerrume desinere.” (Sallustius).

Nimi Kaseva syntyi aikanaan kalevalaisesta käsitteestä ”kätevä”. Kasevan kätevät veturit Mikko Jokela ja Esko Raivio askaroivat yhdessä yhtyeensä keikkarunot ja sanoitukset, mitä rumpali Nils Jokela vähän vierestä autteli. Mikko Jokelan täysnimikaima taas toimi Rovaniemen maalaiskunnan kunnanjohtajana, juristina samalla, ja antoi minulle lausuntojaan myöhemmin myös ministerinä yhdessä uuden Iijokilaakson ensimmäisen ympäristöministerimme Matti Ahteen (sd) rinnalla. Ahde oli samalla ensimmäisenä ympäristöministerinämme hetkellä, jolloin punnittiin koskien rakentamisen jatko ja päädyttiin kuuntelemaan minun tutkimuksianikin. Se oli koskisodiksi kutsutun vaiheen viimeinen yhteenotto ja päättyi suojelijoiden voittoon. Sodat olivat jatkuneet jo liian kauan ja kaikki liika on vahingoksi. – ”Omne nimium nocet. (Seneca).

Ounasjoki suojeltiin ja myöhemmin kaikki loputkin koskemme. Nykyisin rakennettuja palautetaan luonnontilaan. Kaseva puolestaan lopetti vuoden 1982 albuminsa jälkeen, jolloin itse väittelin ensimmäisen kerran Oulun yliopistossa, luonnontieteisessä tiedekunnassa. On järkevää käynnistää väittelyt luonnontieteissä ja myös luonnon ohella matematiikan tuntien algoritmeineen sekä jatkaa myöhemmin ihmistieteissämme. Näin laskelmoin silloin, ja en ole katunut myöhemminkään. Robotiikka ja tekoäly sekä tietokoneet ovat mukana myös ihmistieteissä (human science) etenkin omana aikanamme. Kaikki on tiedettävä – ”Omne scribe” ja pisteet kerätkööt kokonaan se, joka sekoittaa yhteen hyödyn ja huvin. – ”Omne tulit punctum qui miscuit utile dulci.” (Horatius).

Tohtorin karonkassa Oulussa olivat niin tuleva maaherra, silloinen vastaväittäjäni, kuin oppilaani Oulun kaupungin, myöhemmin Vantaan kaupungin johtajana. On hyvä, että ainakin oppilaat ja vastaväittäjät menestyvät tekemättä välttämättä edes sitä ensimmäistäkään väitöskirjaa. Meillä kun tunnetiin tuolloin paremmin puolueiden jäsenkirjat. Eikä niitä voinut olla kovin montaa kuntien ja maakuntien, läänien ja valtion virkoja täytettäessä. Aina nämä jäsenkirjat väitöskirjat ohittivat. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. – ”Omnia fieri posset.” (Seneca). Tutkikaa kaikkea: pitäkää sen mikä on hyvää. – ”Omnia autem probate: quod bonum est tenet.” (Raamattu, 1. Tess. 5:21).

Esko Raivio hukkui vuonna 1989 toisena yhtyeen voimahahmona. Olin varmasti varoittanut. Vuosituhannen vaihteen jälkeen jäljelle jääneet palasivat takaisin kiertueelle. Samaan aikaan kun tutustuin MTT(Luken) laboratorioihin ja Loimijokeen. Lopulta mukaan tulivat kaikki mahdolliset joet Euroopasta ja lopulta myös Kiinasta. Sellainen menestys on suomalaiselle luonteelle liikaa ja loppu hoidetaan kuten Nokian kohdalla ikään. Suomessa kaiken lohdutuksen voittaa tuska. – ”Omnem tulit consolationem vincit dolor.” (Cicero). Kuolema kuuluu jokaiseen ikäkauteen. – ”Omni aetati morse est communis.” (Cicero).

Kasevan vuoden 2003 kokoelma möi platinaa. Tapio Rauman kuoltua 2019 yhtye kertoi lopettavansa, mutta palasi esiintymislavoille nyt uudessa kokoonpanossa keväällä 2020. Nyt kitaristina toimi Matti Mikkonen. Mitä tekemistä tällä kaikella on kerronnassa, jossa toisilleen sukua olevat suomalaiset pähkäilevät elämäänsä, kieltään ja kielitoimiston tapaa häivyttää kumppanit ja puolisot sekä keskittyä oleelliseen, kitaran soittoon tai jokien joko rakentamiseen, tai taas kerran, Luoja paratkoon, palauttamiseen luonnontilaan? Kuolema ottaa kaiken. Kuoleminen on laki, ei rangaistus. – ”Omnia mors poscit. Lex est, non poena, perire.” (Seneca).

Molemmat, tiede ja taide, liittyvät kavereihin, tovereihin ja ystäviin, joiden kanssa tehdään hetken jotain yhteistä, olkoonkin että yhtiökumppaniin liittyy myös muuta kuin romantiikkaa ja tutkijat selvittävät aikanaan parisuhteen ja joen patoamisen jälkilaskut sekä palauttavat ne luonnolliseen tilaansa uuden sukupolven hoidettaviksi. Kaikki puhdasta puhtaille. – ”Omnia munda mundis.” Kaikki muuttuu, mikään ei tuhoudu. – ”Omnia mutantur, nihil interit.” (Ovidus).