Sacra scriptura – Pyhä kirjoitus

19.11.2023

Palaan nyt vuoteen 2022 joka jäi monelta väliin. Marraskuun 19.11. kirjoitin tästä päivästä, kansainvälisestä miesten päivästä. Lainaan sitä nyt ja liitän sen jatkeeksi joulukuussa vuonna 2010 kirjoittamani blogin, esseen tuolloin poisnukkuneelle Kari Tapiolle. Se on ikään kuin nyt velvollisuuteni. – ”Sacramentum.”

Jostakin syystä tuo jälkimmäinen kosketti lukijoitani Suomessa. Ei niinkään Kalifornian piilaaksossa tai ylipäätään globaalina kokemuksena. Se oli luetuin kirjoitukseni juuri Suomessa liki kolmentuhannen blogini joukossa. Se oli sen aikakauden kirjoitus. – ”Saeculum.” Päättyi Kari Tapioon.

Tuo edellinen pohjustaa kertomusta jälkimmäisen kirjoitukseni suomalaisen luonteen surumielisestä melankoliasta. Jos pyydän algoritmeja kertomaan meille, miksi juuri tuo tapa kirjoittaa koskettaa suomalaista, tekoäly ei kykene siihen vastaamaan. Lue nämä kaksi kirjoitusta ja mieti, pystytkö sinä? Kansainvälinen miesten päivä oli tuolloin Suomessa suruista tehty. Melankolinen ja muistuttaa Kari Tapiosta kirjoitettua nekrologia. Miehistä, jotka elivät ankarissa aalloissa mutta levollisesti. – ”Saevis tranquillus in undis.”

Kansainvälinen miestenpäivä – mitä se merkitsee.

19.11. 2022 – 19.11.2023

Marraskuun lukuisista merkkipäivistä 19.11 on nimetty miehille. Tämän päivän perustajaksi kerrotaan trinadadtobagolaista, Länsi-Intiasta syntyisin olevaa lehtoria nimeltä tohtori Jerome Teelusicksingh. Nimi voi vaikuttaa vaikealta muistaa, muuten kuin ääntäen sen ja huomaten, kuinka nimihän syntyy suomalaisesta teelusikasta hiven sitä käsitellen ennen kansainvälisen lasten päivän käynnistymistä sunnuntaina. Miehen oikeudet, joista nyt juhlitaan, kun ovat hiven samaa asiaa kuin pohtien lapsen oikeuksista ja olettaen niiden olevan ikään kuin itsestään syntyviä ja lankeavia. Eihän se näin ole. Tämän todistelussa vaaditaan hyppäys. – ”Saltus in demonstrando.” Olen oppinut sen algoritmeiltamme. Tai siirtänyt sen heille, roboteille.

Jos näin ei olisi, silloin on syytä pohtia ensiksi, mitä on olla lapsi tai roolimalli lapselle miehenä, tavallinen rehellinen ja kunniallinen, työtätekevä duunari tai työttömäksi jäänyt ja lisää uusia ammatteja koko ajan opiskeleva sukupuolensa edustaja parisuhteessa, perheensä edustajana ja isänä, työtätekevänä, sekä itsensä ja usein myös perheensä elättävänä, yhteiskuntamme nykyisin usein kriisiin ajautuvana osapuolena.

Tämä kriisi näkyy kesäisin juhannuspäivänä hukkumisonnettomuuksina ja marraskuiseen aikaan pikkujoulutunneilla päihteitten käyttönä rinnan lääkekuurin kanssa ja ajaen autonsa väkisten parkkipaikalta kadulle tai seinään sekä pyytäen itse eroa aamulla virastaan lehtensä päätoimittajana, pyytäen samalla anteeksi. Suomalaisten miesten viinapää on tunnetusti huono, etenkin pari kertaa vuodessa sitä kokeillen, ja vielä rinnan lääkkeitten kanssakin myöhemmin yhtä kokemusta rikkaampana. Venäläiset ovat siinä yhtä taitavia, mutta tunnetaan myös yllättävistä sodista ja nuorena nukkumisestakin. Tälle taudille on haettu sitten yhdessä selittäjää vuosisadasta toiseen. Ihmisen pahin vihollinen on yleensä ihminen itse. – ”Saepe nihil inimicius homini quam sibi ipse. (Cicero).

Miehellä voi todellakin olla myös myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnalle, yhteisölle, perheelle, parisuhteelle, lastenhoidolle ja jopa ympäristölle siitäkin huolta kantaen ja ilmastomuutoksesta paineita itselleen ottaen. Miehen pienet rikokset rangaistaan, suuria viedään triumfissa. – ”Sacrilegia minuta puniuntur, magna in triumphis feruntur.” (Seneca).

Miehet tahtovat vainautua (kauniimpi käsite vältellä sanaa ”kuolema” ja Ismo Leikolan mielestä kielemme kauneinta sanaa ”puliukko”) naisia nuorempina ja ajautua vaikeisiin tehtäviin muutenkin kuin Ukrainassa tai Venäjällä asuen, Kiinassa tai Afrikassa eläen, Australian aboriginaalina itselleen puolisoa hakien, tai eläen Yhdysvalloissa usein vielä värillisenä, tummahipiäisenä, sekä edustaen silloin enemmistöä Martin Luther Kingin tapaan oikeuksistaan Cassius Clayn rinnalla Mohammed Aliksi muuntautuen. Se on velvollisuus miehenä. – ”Sacramentum.”

Miehellä kun on useita rooleja, ja niistä kilpaileminen edellyttää taistelua nyrkit pystyssä ja savessa, naama ruvella, sekä päätyen suomalaisen raskaan sarjan mestarimme tapaan kanveesiin heti ensimmäisen erän päätteeksi pötkölleen ja sairaalakuntoon, ”tämä nyt on tässä” ehtooseen, ja vielä harjoituskaverin tyrmäämänäkin. Tai sytyttäen olympiatulen vapisevin käsin olympialaisten avajaisissa Mohammed Alin tapaan kaikkensa antaneena, liian monta kertaa tyrmätyksi tulleena. Sitä kutsustaan ”Hollywood” elämäksi miehen kokemana. Tällaisella miehellä on aina kaksi naista ja toinen niistä on oma äiti. Molemmat naiset tuntevat tämän miehen liiankin hyvin. Käsite ”Attikalainen suola” on hänelle tuttu. – ”Salt Atticus.” (Cicero).

Miesten päivänä tulisikin kiinnittää huomioita etenkin heidän terveyteensä, henkiseen ja ruumiilliseen, sosiaaliseen ja emotionaaliseen samaan aikaan. Mieheksi syntyneillä on väärä asenne ja arvohierarkia, mahdoton tehtävä, etenkin suurten ikäluokkien ja sodan aikaan syntyneinä, eikä sitä voi oikaista epäkiitollisten ja epigeneettisesti pimeäksi jääneiden geenien seurauksena. Sitä on vain osattava ymmärtää ja samalla arvostaakin. Siinä rikokset tahtovat usein palata tekijänsä syliin. – ”Saepe in magistrum scelera redierunt sua.” (Seneca).

Kun näin on, miesten keski-ikä on pikemminkin kääntynyt laskuun kuin kohonnut naisten tapaan tänään myös hallitustamme hoitaen. Jopa miesten puolueeksi protestina noussut äijäpuolue on nykyisin naisten hoitamana jotenkin outo ja vieras sen alkuperäistä tarkoitusta muistellen. Robotiikan myötä miehet eivät menesty enää edes venäjällä shakkipelin mestaria näytellen. Käyvät noloa sotaansa veljiään vastaan Ukrainassa. Sellaista on vaikea lopettaa. Suomalaiset sulkevat siltä tylysti rajansa. Lausuu näin tervehdyksensä. – ”Salutem dicit.”

Kuva, kameralla tarkoituksella hankittu, jossa venäläinen mies konttaa vaikeasti haavoittuneena juoksuhaudassa ja ukrainalaisen lähettämä robotti tiputtaa hänen niskaansa räjähteleviä ammuksia, on oman aikamme ilmiö sekin miehistä, missä filosofi Hegelin arvokkaat käsitteet teesistä, antiteesistä ja synteesistä ovat vaihtuneet mytomaniaksi, eskapismiksi ja putinismiksi. Käytin sitä kirjani nimessä. Euroopan hullua vuotta samalla kuvaten. Oma hallituksemme naisten hoitamana. Takana menetetty vuosikymmen ja kymmenkunta hallitusta. Täynnä noloja tapahtumia edes kirjata tuon vuosikymmenen kirjoihini. Se on vain uskallettava ymmärtää. – ”Sapere aude!” (Horatius).

Miehiin kohdistuva syrjintä, koskien etenkin sosiaalipalveluja, emotionaalista sekä henkistä ja ruumiillista kuntoa, on hoidettu toisin kuin mitä olisi sotien jälkeen etenkin suomalaisilta odottanut. Sukupuolten väliset suhteet ja tasa-arvo ei toimi silloin, kun se heilahtaa sukupuolettomaan suuntaan ja sukupuoleton on juuri se näkymätön ja kasvoton sukupuoli. Synnyttäjän sukupuoli äitinä ja madonnanna on aina harvinaisen selvä. Miehet tapa etsiä omaansa tapahtuu juoksuhaudoissa kontaten. Silti siveyttä loukkaamatta. – ”Salvo pudore.”

Miehen kohdalla oleellisin osa elämästämme jää nyrkit pystyssä taisteluksi ja päätyy usein kiusaamisen kautta Mohammed Alin tapaan kanveesiin, vapisevin käsin tulta kantavaksi raunioksi tai ristillä kuolemaa tehden Jeesus Nasaretilaisena. He taitavat olla kaksi maailman tunnetuinta miestä. Sen sijaan Moskovassa kyseltäessä suomalaisten miesten nimiä, vain yksi sadasta muisti yhden nimen, Venäjällä vaikuttaneen Mannerheimin. Kuka muistaa hänen nuoruutensa Suomessa? Kunnianimeä loukkaamatta. – ”Salvo honoris titulo.”

Kyse ei toki ole sukupuolten tasa-arvosta. Koskaan miehestä ei tule Madonnaa. Eikä naisesta Kristusta. Sen sijaan me voimme pyrkiä luomaan turvallisemman maailman, jossa ihminen, sukupuolesta riippumatta, voi luoda itselleen nykyistä paremman ja turvallisemman elinympäristön, sellaisen arvomaailman, jossa sukupuolesta suorasataan johtuenkin voi kasvaa ja elää täyteen potentiaaliinsa, elää onnellisen elinkaaren. Sellaisen, jonka eteen ei ole tarvis kontata omassa juoksuhaudassaan läpi elämänsä sinne myös nääntyenkin. Ehjällä elämänkaarella ja tehtävällä. – ”Salvo officio.” (Cicero).

Onko nyt näin Suomessa? Ei ole, ei likimainkaan. Tarvitaan paljon lisää lahjoja, seminaareja, foorumeita isille ja isättömille, konferensseja ja koulutustapahtumia, rahankeruuta, televisio-ohjelmia ja medioitten rummutusta, sosiaalisen median heräämistä, puheita ja tapahtumia turuilla ja toreilla, parlamentissa, rukoustilaisuuksia, palkintotapahtumia ja konsertteja, näyttelyjä joka pitäjässä, tarjouksia kaupoissamme, hiljentymistä haudoillamme, ei vain sankarihaudoilla kuolleita muistaen, uusia ja vaihtuvia erikoisteemoja joka vuodelle erikseen, rahaa palamaan, kuten nyt miehelle kuuluukin ja miesten kokemuksia näin muistellen, pikkujouluja, sekä kaikesta tästä nämä tapahtumat myös muistaenkin. Kyse on sentään luomakunnan herrasta ja hänen päivänsä, ei mikä tahansa päivä. Puhtaalla omallatunnolla ja tervettä liikevoittoakin pohtien. – ”Salva conscientia.” (Seneca).

Tämä päivä ei ole todellakaan mikä tahansa päivä kilpaillen naistenpäivän tai muiden juhlapyhien kanssa. Se kun antaa työtä niin naisille kuin lapsillekin, sukupuolettomille. Se näkyy ja kuuluu ja sitä odotetaan, eikä koskaan petytä. Ei toki jokainen päivä ole miehenpäivä, saati julma juoksuhaudantie Ukrainassa. Yksi päivä olla pitää ja sen täytyy näkyä ja kuulua ilman räjähteitäkin. Terveellä järjellä ja siveyttä loukkaamatta. – ”Salvo sensu” – ”Salvo pudore.”

Miestenpäivä huomioidaan jo nyt ainakin jollain tasolla yli 80 valtiossa.

Kansainvälisen miestenpäivän päätavoitteet ovat myönteisten miesroolimallien edistäminen, miesten myönteisen panoksen juhlistaminen eri elämänalueilla, huomion kiinnittäminen miesten terveyteen ja miehiin kohdistuvaan syrjintään, tavoitteena sukupuolten välisten suhteiden ja tasa-arvon parantaminen sekä maailman tekeminen turvallisemmaksi. Näin sen kertoo Wikipedia ja siihen on helppo yhtyä.

Laula kanssain

08.12.2010 – 19.11.2023

Suomi-iskelmän aikakauden valovoimaisin tähti sammui. Kari Tapion kuolemassa on jotain samaa kuin runoilijain kuolemassa, jota kansa rakasti. Jotta voisi menestyä Suomessa, runoilijan ja iskelmälaulajan on löydettävä tiensä kansan sydämeen, osattava tulkita oman maansa brändi sellaisena kuin se oikeasti kantrivaikutteisessa musiikissa tai runoudessa esiintyy, melankolisena kaipuuna. Siis sellaisena, jona sen opin lapsena lausuessani runoja ja saaden naiset kyynelehtimään. Se kannatti silläkin uhalla, jossa joutui maistamaan suurempikoisten nyrkkiä. Oli ymmärrettävä, uskallettava ymmärtää. Ei pelätä. – ”Sapere aude.” (Horatius).

Pohjois-Savossa Suonenjoella, karuimman suomalaisen maiseman kasvattina syntyneen Kari Tapani Jalkasen vaihtoehdot olivat vähissä marraskuussa 1945 syntyneenä. Sota oli päättynyt vuosi aiemmin ja Pariisin rauhansopimus tuli voimaan vasta runsas vuosi myöhemmin. Samassa tilanteessa oli liki 120 000 samana vuonna syntynyttä suuren ikäluokan edustajaa. Kun itse synnyin kuusi vuotta myöhemmin, Helsingin olympialaisten aattona, meitä oli silloin syntymässä ”vain” 100 000 lasta ja tänään vain puolet tästä. Kilpailu koulutuspaikoista oli ankara ja edellä vanhenevat suuret ikäluokat oli ohitettava. Yliopistot olivat harvassa. Nyt nyrkit pysyivät visusti taskussa. Koulut pulputen elämänviisauksia. – ”Sapientias ebulliens.”

Matka kirjapainon latojan työstä apumieheksi Dannyn kiertueille 1970-luvun murrosvuosien Suomessa ja Pohjois-Savossa, Suonenjoella ja Pieksämäellä, ei tarjonnut muuta kuin sydänpuun hakemista laudan kantajana ja apupoikana, muuttoa Ruotsiin työn perässä. Muistan nuo vuodet hyvin ja oman urheilukenttäni metsän siimeksessä Iisalmen silloisen maalaiskunnan lapsia ja nuoria murrosikäisiä tulvivassa hangessa hiihtäen. Ne kisat oli voitettava. Immo Kuutsa valmentajanamme. Siinä oli jo kylliksi ja ylikin. – ”Satis superque.”

Kari Tapani Jalkasen ura lähti nousuun vuoden 1976 aikoihin ja singlellä “Laula kanssain.” Taiteilija oli silloin jo yli 30-vuotias ja tunsi hyvin suomalaiset mielialat, jossa pyrittiin toipumaan uuden valoisamman vuosikymmenen nousuun myrskystä ja kaipuusta takaisin juurilleen. Nuorena maisterina koskisotia Lapissa, Kemijoella ja Iijoella käyden. Ne sodat voitettiin. Mitään se pahempaa maailma ei voinut enää tarjota. Luennoiden yli sadassa valtiossa ja kaikilla mantereillamme. Oma tieni ei ollut taiteilijan tie ensinkään. – ”Vierivä kivi ei sammaloidu.” – ”Saxum volutum non obducitur musco.” (Erasmus Rotterdamilainen).

Tätä myrskyn jälkeistä aikaa oli odotettu viisitoista kesää, ja kaipuu oli ollut suomalaisella pakkomuuttajalla paalupaikalle polttava, jossa ei paljoa haettu eikä pyydetty. Tuhon yhteen virkkeeseen mahtuvat kaikki Kari Tapion läpimurtoiskelmien nimet ja niiden runouden ydin, avainsanat: “Olen suomalainen “, “Myrskyn jälkeen “, “Kaipuu “, “En pyydä paljon“ja “Paalupaikka“. Pulputen elämänviisauksia ja pakoa arjesta.” – ”Sapientias ebulliens.”

Yhteisöllinen idea

Kantrilaulajalla on aina taustalla tuska, kaipuu ja yhteisön idea, jossa Johnny Cash, Waylon Jennings ja Kris Kristoferrson olivat Kari Tapion Suomeen tuomia tuttavuuksiamme. Jos Suomessa iskelmälaulajalla on parketti tyhjä, hänellä on mukanaan väärät laulut. Tämä sama koskee toki ketä tahansa taiteilijaa tai poliitikkoa, joka haluaa hurmata juuri Suomessa, jossa “Lumi teki enkelin eteiseen” Hectorin runoilemana. Samainen Hector joutui koulussa opettajiensa kiusaamaksi liian rohkeitten runojensa vuoksi. Vaikka tuskin uskalsi hän koskee, aroin huulin jotakin poskee. Taustalla oli lempeää viisautta. – ”Sapientia mitis.”

Toisin kuin usein muistellaan, 1970-luku oli ahdistuksen aikaa Suomessa, ja kaukana eroottisesta elämöinnistä, saati juopottelusta maaseudulla. Juopunut nainen oli mahdoton näky ja miestenkin kohdalla juopottelu suuren salamyhkäisyyden verhoama, merkki alkavasta rappiosta. Ruotsiin muuttaneet näyttäytyivät juhannuskokoilla joko käytetyn Saabin tai Volvon rattia pyörittäen. Tuolloin opimme, kuinka ennen puhumistaan viisas harkitsee huolellisesti mitä hän sanoo, kenelle sanoo, missä ja milloin. – ”Sapiens, ut locuatur, multa prius considerat, quid dicat, aut cui dicat, qui in loco, et tempora.” (Ambrosius).

Suosituin miespuolinen iskelmätähti, Iskelmä-Finlandian voittaja ja toiseksi euroviisukarsinnoissa (“Valaise yö “) kohonnut artisti tarvitsee varmaan myös lahjoja, hyvän harjoitetun äänen ja esiintymiskarismaa. Kun sen oli hankkinut jo lapsena, luennot hoituivat myös maailmalla pelkäämättä kenenkään nyrkkejä. Oikeammin vastaanotto oli hyvinkin lämmin ja rohkaiseva. Ihmeteltiin miksi palata Suomeen, tuntemattomaan kolkkaan ja kaamokseen. Pulputen nuorena elämänviisauksia. – ”Sapientias ebulliens.”

Ture Aralta saatu upea laulunohjaus ja Dannyn kiertue, Pieksämäen poikien paikallisyhtyeet, olivat Kari Jalkasen tapa löytää itsensä ja polkunsa kohti sitä samaa uraa, jota kulkivat kotkalaiset, hämeenlinnalaiset ja Somerolla, Juankoskella syntyneet usein itäsuomalaisen, karjalaisen taustan omanneet maalaispoikamme. Sen hintana oli usein alkoholisoituminen, huono itsetunto ja sen pönkittäminen kaveripiirin avustamana ja lyhyeksi jäänyt elämänkaari. Kohmeloa kuvattiin myrkyn jälkeiseksi ajaksi ja myrsky olikin pääsääntöisesti juuri itse aiheutettu suomalainen pitkitetty itsemurha. Tästä suomalaiset tunnettiin etenkin Ruotsissa; “Finne igen.” Siinä rikos täytyi peittää rikoksella. – ”Scelera velandum est scelus.” (Seneca).

Ramppikuume

Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu ramppikuume. Kari Tapio valitti sitä, siinä missä Juice Leskinen ja Rauli Badding, kuka tahansa suomalaisen iskelmätaivaan näkyvä nousu- ja laskukausia kokenut ja medioitten matti nykäsmäinen kiintotähti. Ihminen ei pelkää kuolemaakaan niin kuin julkista esiintymistä. Ja Nykänen ei pelännyt mäkiä mutta ihmisiä odottamassa mäkimontussa hän pelkäsi. Kylliksi ja ylikin. – ”Satis superque.”

Kun maassa oli vähän karismaattisia esiintyjiä, heidät poltettiin nuorina ja polttajana olivat yhteisön ulkopuolella toimivat tai sitä palvelevat mediat, maalaispojat ja tytöt tekemässä lehteään. Näin media vuoroin hajotti ja vuoroin hallitsi, käytti valtaansa ja pelkäsi jäävänsä siitä joskus kiinni. Vasta sosiaalinen media ja hybridiyhteiskunnan syntyminen muutti kaiken. Robotiikka ja algoritmit olivat uuden sukupolven välineitämme. Suuren ikääntyneen ikäluokan ja heidän lastenlastensa välille syntyi ammottava kuilu. Eletiin Saturnuksen valtakautta. – ”Saturnia regna.”

Jalkasen perhe ja avioliitto kesti siinä missä miehen pää huiman menestyksen, mutta myös iskelmälaulajalle pitkän ja rasittavan uran vaikeat syöksykierteet ja poikkeuksellisen paljon työtä vaatineen urakehityksen. Työvaltaisessa yhteisössä, fyysisen työn arjessa, jossa kulttuuri monine kasvoineen oli vieras ilmiönä, ammatin valintaansa joutui perustelemaan myös itselleen. Lehden painaminen oli vielä hyväksyttyjen ammattien joukossa, mutta Erkki Liikasen mukana kiertämien oli jo rajatapaus. Tämän muutoksen kuvaaminen jäi poikkitieteisen tukijan tehtäväksi. Ymmärtää näitä sota-ajan lapsia ja omiaan, omia lastensa lapsia. Siinä oli suomalaisille kylliksi ja ylikin. – ”Satis superque.”

Tämän peruja on suomalainen tapa olettaa säveltämisen tai kirjoittamisen, runoilun, olevan ilmaista työtä ja blogien lukemisen lahja kirjoittajalleen, ilman korvausta. Osin tämän seurauksena noin joka neljäs aikuinen ei enää kykene lukemaan edes välttävästi, vaikka menestymmekin Pisa-kilpailuissa kohtuullisesti. Siinä sarkasmin ja ironian rajat hämärtyvät ja kirjoittajat siirtyvät yhä enemmän minämuotoiseen kerrontaan tai vaihtavat kieltä. Robotiikka ja algoritmit tulivat apuun juuri oikealla hetkellä. Oli osattava puhua ja totta. Joka puhuu totta, on kyllin hyvä puhujana. – ”Sat est disertius, e quo loquitur veritas.” (Publius Syrus).

Kari Jalkanen oli monessa laulujensa tulkki myös ihmisenä ja siinä niiden aitous varmaan olikin syvimmillään. Jalkanen oli laulujensa näköinen mies jo 1970-luvulla Erkki Liikasen bändissä opiskellessaan voittamaan ramppikuumeensa. Sen voittaminen viitenä iltana viikossa oli raskasta aikaa kadehtivien ihmisten ympäröimänä. Lähiyhteisö oli Jalkaselle eri asia kuin tanssilavojen kiitollinen yleisö, joka sekin välillä katosi sieltä liki kokonaan. Alkoi maaltapako ja maaseudun suuri aika oli takana. Huomattiin, kuinka kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. – ”Scribendo disces scibere.”

Julian Assangesta Tapani Koivuniemeen

Samaan aikaan kun suomalaiset selasivat nettiuutisiaan ja saivat tiedon Kari Tapion kuolemasta, meille kerrottiin myös Wikileaksin Julian Assangen pidätyksestä Lontoossa ja Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä lähteneen kohutun uskonlahkon johtajan Tapani Koivuniemen elämästä Tammelan kunnassa (FL 8.12. 2010). Vuonna 2023 marraskuussa Helsingin Sanomat (HS 18.11. 2023) hämmästelee, miten joku voi väitellä tuplatohtoriksikin, kun yhdessäkin on kyllin puuhaa perustutkintoineen ennen lupaa tehdä väitöskirja, tänään tosin helpottaen nippuna julkaisuja. Ja ilman Luostarikoulua.” –”Schola monastica.”

Mukana vuoden 2010 median tarinan kerronnassa ovat sekä työsuojelutarkastajat kustannusosakeyhtiössä että uskontojen uhrit ry:n puheenjohtaja. Itse tarinan kertoo toki toimittaja. Hän valitsee mitä esittää ja miksi, minkä vuoksi risti lehdessä on piirretty tummaksi varjoksi ihmisten yllä. Uskonto on ahdistettu nurkkaan medioissamme. Luonnollinen asia mutta ei nyt sydän Hämeessä syntyneenä. Luentomatkat maailmalle ovat jääneet hoitamatta. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. – ”Scribendo disces scribere.” Mutta tutkiminen on jo eri asia ja tiede vaatii muutakin kuin lukemista. Tai joutilasta toimeliaisuutta. – ”Sedulitas otiosa.”

Laajan lehtiartikkelin mukaan uskontolahkojen valta tulee eristämisestä. Kohutun lahkon johtaja on asunut perheineen Tammelassa, Etelä-Hämeessä. Etelä-Häme tarjoaa mahdollisuuden eristää ja eristäytyä, siinä missä mikä tahansa suomalainen uusyhteisö maaseudulla tai kaupunkiemme lähiöissä. Kun näitä ilmiöitä tutki opiskelijoineen antaen heidän kokea haastattelulomakkeiden täytön parittain toisistaan turvaa hakien, suomalaista maaseutua kiertäen, syntyi kiintoisaa aineistoa algoritmien tulkittavaksi. Se avasi nuoren tutkijan, opiskelijan, silmät. Paremmin kuin matkamme maailmalle. Opittiin etenemään ei vain lain ja luonnon mukaan (Secundum legem – Secundum naturam) vaan myös käytön ja järjestyksen mukaan (Secundum usum – Secundum ordinem). Toinen viittasi luontoon ja sen lakeihin, toinen taas ihmistieteisiin ja sen lakeihin. Vasta näiden jälkeen voitiin hakea jotain sellaista, joka lähestyi tuplatohtorin totuuden mukaan (Secundum vertitatem) tehtyjä havaintoja.

Niinpä vuonna 2010 vanhalta muistilta, perheeltä ja työyhteisöiltä, voitiin odottaa tai vaatia eristämistä myös Helsingissä, jos on karismaattinen ja riittävän röyhkeä ihmisenä tai joukkovoiman näin sopima kiusaaja. Maailmalla lentelevän Finnairin sisällä sellainen ei enää toimisi, mutta liki maan alle painuneissa työyhteisöissä kaikki oli mahdollista, maalailee lehti. Mediayhteiskunnassa piiloutuminen oli toki vaikeampaa ja sosiaalisten medioitten sisällä lopulta mahdotonta. Virtuaaliyhteisö ei ole psykologinen tai sosiaalinen siinä merkityksessä kuin lähiyhteisömme olivat. Toki tutkijan tulokset olivat kokonaan muuta, mutta niin oli algoritmienkin. Ne kun olivat samansuuntaiset, tieteen teon viimeisintä tulosta. Algoritmit ja robotiikka kykeni etenemään myös taiteen sääntöjen mukaan. – ”Secundum artem.” (Luostarinen 2023: Botrus art – Arte clusters).

Laitostunut yhteisöllisyys

Suomalaiset yhteisöt ja työympäristöt ovat perinteisesti osa hyvin vanhaa kulttuuritaustaa ja niiden sisäisiin menoihin ei juurikaan puututa. Jos yhteisö ei saa vaikutteita ulkopuolelta, elää suljetun sosiaalisen kentän sisällä, se voi kasvaa keskiaikaisen ritariyhteisön tapaan muuttuen mystiseksi, puolta maailmaa verottavaksi temppeliherrain ritarikunnaksi tai sen työtä jatkaen vapaamuurareitten looseissa. Mukaan tulee salaisia symboleja ja allegorioita, oma viehtymyksemme mytologiaan, rituaaleihin ja hierarkkisiin rakenteisiin. Jos ei muualta niin Afrikasta tulee aina jotain uutta. – ”Semper aliquid novi Africa affert.” (Plinius vanhempi).

Samoin voi käydä vanhalle organisaatiolle tai puolueelle, se laitostuu, ellei saa vahvoja haasteita ulkopuoleltaan. Euroopan Unioni alkaa nykyisin muistuttaa kansallisesta näkökulmastamme ikivanhaa ritarikuntaa. Sen salaisuuksia varjellaan jossain pyhissä paikoissa ja oma parlamenttimme on pian osa tätä samaa mytologista verkostoa toistaen käsittämättömiä rituaalisia menoja, joiden merkitys ei avaudu samalla tavalla eri kulttuurien edustajille. Talouden ja valuutan kohdalla tämä on hallintoa selvemmin oivallettavissa, kun muistamme, millaista valuuttaa välimereiset maat käyttivät ennen yhteistä valuuttaamme ja seteleitä heiteltiin rajoilla kuten ruplia vaihdettaessa Leingradissa. Sehän oli kuin vanhuus – parantumaton sairaus. – ”Senectus insanibilis morbus est.” (Seneca).

Tällaisten ahtaiden yhteisöjen sisään murtautuminen, tai vastaavasti sieltä poistuminen, vaatii poikkeuksellista rohkeutta Kari Tapion tapaan tai nykyisin rakentaen internetin sisään globaalisti toimivia tiedottajia Wikileaksin kaltaisina ilmiöinä. Hybridiyhteiskunta ja sen kouristelu oli odotettu tapahtuma ja vei meiltä vuosikymmenen, kymmenen hallitustakin. Vasta vuonna 2023 ja algoritmien tuotteena aloimme pohtia hybridiyhteiskuntamme ratkaistavia ongelmiakin (Luostarinen 2023: Sosiaalisen median talous ja strategia – Algoritmit ja robotiikka).

Samalla kun algoritmit purkivat vanhoja hierarkkisia rakenteita ja niiden luomia ahtaita kultteja, ne tekivät niistä myös koomisia ja lopulta vaikeasti perusteltavia näiden ikivanhojen suljettujen rakenteiden sisällä. Timo Soini toimi kuin tilauksesta juuri näin riisuessaan vaikeana ja usein yhden asian ilmiönä esitellyt EU:n rakenteet kenen tahansa ymmärrettäväksi, jossa popularisointi ei ollut toki perinteistä populismia. Jatko oli vain hänelläkin kaikkea muuta kuin vaaleissa voitokkaan ohjelman toteuttamista. Sen tiukassa merkityksessä – ”Sensu stricto”, yhteisen tajunnan ja terveen järjen merkeissä – ”Sensus communis.”

Ihminen ja yhteisö eri asioita

Näissä ilmiöissä Kari Tapani Jalkanen tai Julian Assagne, Tapani Koivuniemi, on osattava nähdä erillisinä itse geneettisestä perimästämme laumaeläiminä ja yhteisön ylläpitäjinä. Se oli aikanaan mahdotonta. Mediamme ei meitä siinä tukenut. Koulutus oli sekin lukinnut mielemme. Sen ikävässä merkityksessä. – ”Sensu malo.” Vastakohtanaan hyvä merkitys – ”Sensu bono.” Hybridiyhteiskunnan kouristelu sai jatkua. (Luostarinen 2011, 2023 Hybridiyhteiskunnan kouristelu ja Dun spiro, spero)

Jalkanen, Assagne ja Koivuniemi käyttivät näitä ilmiöitä hyväkseen, me muut luimme medioista heidän edesottamuksistaan ja maksoimme siitä. Yhteisö ja siellä esiintyvät ilmiöt, joskus myös vääristyneet, ovat eri asia. Yhteisöt jatkavat usein sellaisia ritualisoituneita menoja, joiden merkitys on unohtunut mahdollisesti jo vuosisatoja sitten. Lähestyvä joulu sisältää paljon tällaista vanhaa tapakulttuuria. Seurauksena on sairas yhteiskunta, jossa liian myöhään saapuneille jäävät vain luut. – ” Sero venientibus ossa.”

Samoin on syytä pitää erillään paikallinen tai kansallinen surumielisyys, melankoliset kantrilaulut, internetin tuottamasta uusyhteisöstä ja sen sosiaalisista medioista. Tässä merkityksessä Kari Tapio oli alansa viimeinen mohikaani, siinä missä Kirka Babitzin aikanaan oman musiikkinsa edustajana Lasse Pihlajamaan harmonikkakoulusta lauluntekijöinä Otto Donner ja Atte Blom sekä Venäjältä aikanaan paenneet vanhemmat. Nyt on tarkoituksena vain huolehtia rajasta, säilyttää raja. – ”Servare modum.”

Kulttuurien suuret sanansaattajat

Kyse on paljon suuremmasta ilmiöstä kuin vain tiedon vapaasta ja avoimesta kulusta, vapaasta sanasta ja salailun lopettamisesta, ikivanhasta tavasta eristää ja sulkea yhteisön ulkopuolelle käyttäen sadistista valtaa itsenäisesti ajatteleviin ja toimiviin ihmisiin ja etenkin lapsiin ja vanhuksiin. Pelkkä mykkyys auttoi pandemian aikoihin ja sulkien vanhukset koteihinsa, kotiarestiin. Nyt meistä jokainen on lähimpänä vain itseään. – ”Sibi quisque proximus.” Tästä alkaa tulla lainatuin aforismini latinasta.

Lasten kohdalla kriittisyys on jopa mahdotonta silloin, kun yhteisö muokkaa maaliman sellaiseksi, jollaiseksi aikuiset sen tahtovat. Eristyksessä kasvaneelle lapselle maailma on juuri sellainen, kuin miltä se lähiyhteisön luomuksena näyttää, eikä lapsi voi sitä myöhemmin aikuisena muuksi muokata. Meillä ei ole oppimiseen tarkoitettuja geenejä rajatonta määrää tuhlattavaksi. Meiltä puuttuvat robottien käyttämät algoritmit. Jos voit kuitenkin hyvin, iloitsen. – ”Si vales, gaudeo.”

Tässä merkityksessä Kari Tapio oli vanhan yhteisön, sodan aikana syntyneen, viimeinen aito tulkki ja kansallisen brändin edustaja. Siihen kuului ajattelu myrskystä, sydänlaudasta sen kestävänä puolena, tähdistä sumun jälkeen, kohtalosta, jossa omia päiviään ei voinut lukea. Sumun jälkeen taas tähdet välkähtävät, aurinko käy hehkumaan ja kaiken kruunaa sateenkaaren pää. Niin menevät ihmisten kohtalot. – ”Sic eunt fata hominum.”

“Myrskyn jälkeen on poutasää

Vihdoin oon sen saanut ymmärtää

Nyt sen nään, ei voi yksikään

Päättää päivistään, ne määrätään.

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan

Auringon taas käyvän hehkumaan

Tiedän tään, vielä kerran nään

Sateenkaaren pään, ja sinne jään