Päivän mediat kirjoittavat Hollannin tämän päivän vaaleista ja seuraavana vuorossa ovat omatkin vaalimme. Ranskan ja Saksan vaalit ovat tuloillaan nekin. Ruotsissa viikko on ollut verinen ja syntyy vaikutelma sisällissotaan joutuneesta naapuristamme. Donald Trump oli ikävä kyllä hyvin informoitu Ruotsin ongelmista. Eihän jatkuvaa maan sisäistä jengien välistä sotaa ja terroria voi salailla.

Suomessa vietetään kuitenkin kiusaamisesta irrottautuvaa viikkoa ja kevättä presidenttimme suojeluksessa. Jokainen meistä on kohdannut kiusaajansa koulussa, kotona, työpaikallaan. Suomi on sotiensa jäljiltä kiusaamiskulttuurissaan meille tuttu ympäristö ja se näkyy myös vaaleissa, politiikassa, mutta nykyisin etenkin medioissamme. Perussuomalaisille median aiheuttama kiusaaminen on tuttu ilmiö ja edellisissä kuntavaaleissa meitä esiteltiin rumina ihmisiä.

Mukana oli myös joku professorikin pilkkakirveenä kertoen, kuinka ilmiö on kaikki sosiaaliluokkamme kattava. Sitä joutuu häpeämään, eikä ilmiötä voi oikaista turvautuen elitismiin, yläluokan tapaan toimia normistoa ja moraalia ylläpitävänä mallinamme. Meiltä puutuu tällainen eliitti ja sivistyneistö kokonaan. Kulttuurimme on kovin nuori ja mallia ei voi hakea enää edes Ruotsista.

Nolla toleranssin saavuttaminen kiusaamisessa vaatii kasvatusta, koulutusta, varhaislapsuudesta käynnistyvää ja ammattitaitoista osaamista. Se ei ole muutamalla korulauseella hoidettava “tolkun ihmisen” toimintaa vaan pitkän tien normistoon ja sosiaaliseen käyttäytymiseen, kulttuuriseen pääomaamme istutettavaa sukupolvista traditiota. Kyllä se on samalla ammatti-ihmisten työtä. Ei puuhastelua. Mukana on oltava myös moraali, laki ja kriminaalin toiminnan estävä lainsäädäntö sanktioineen. Olemme pitkän tien alussa ja perussuomalaiset voivat olla sen kärjessä. Uuden puoluejohtajan hakeminen voi olla osa tätä kampanjaa.

Tutkijakoulutuksen saaneet voivat käydä kampanjan, josta on malliksi muillekin puolueillemme. Kaikkea sitä taakkaa ja epämiellyttävää, josta Timo Soini usein puhuu ja kirjoittaa, jonka hän joutui ottamaan vastaan medioiltamme, ei pidä sietää. Pääministeri Sipilä on ottanut tähän uuden linjan ja syvästi kriisiytynyt mediamme joutuu siihen myös sopeutumaan. Media vallankäyttäjänä ei voi ohittaa kolmea muuta valtiomahtiamme turvautumalla pelkästään ilkeilyyn, valheisiin, puolitotuuksiin, psykososiaalisiin kiusaamiskulttuurin tuotteisiin. Se kun rampauttaa myös puoluelaitoksemme jakaen sen joko populisteihin tai ei populisteihin retoristen taitojen mukaan.

Eurooppa on tässä demokratian rapauttaneessa kehityksessä jo pitkällä kiitos EU:n kansalliset instituutiomme ja symbolit hävittävässä lainsäädäntötyössään ja talouspolitiikassaan, normistojen ja moraalin kehnona demokraattisena kansallisvaltiot korvanneena laitoksena. Seuraaviin meppivaaleihin meistä eurooppalaisista ei moni osallistu.

Ruotsissa pääministeri Stefan Löfven kutsui koolle ylimääräisen turvallisuusneuvoston kokouksen jengirikollisuuden takia.

Syynä korkean tason kokoontumiselle olivat viimeaikaiset ampumiset.

Se on ollut liikaa. Järjestäytynyt rikollisuus täytyy murtaa, sanoi Löfven tiistaina.

Turvallisuusneuvostoon kuuluvat pääministerin lisäksi sisäministeri Anders Ygeman, ulkoministeri Margot Wallström, puolustusministeri Peter Hultqvist ja varapääministeri Isabella Lövin sekä kaikkien ministerien valtiosihteerit.

Paikalle kutsutaan myös poliisijohtoa, talousrikostutkijoita sekä veroviranomaisia.

Löfven haluaa kuulla heidän suunnitelmistaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Viime viikolla jengiväkivaltaan liitetyissä tapauksissa useita henkilöitä kuoli, kun heitä ammuttiin Tukholmassa.

Jan Vapaavuori kertoi kuinka hänen puolueensa ei lähde samaan hallitukseen jossa mukana on Jussi Halla-aho. Jussi Halla-aho kertoi, ettei hän tule Suomeen, jos hänet valitaan puheenjohtajaksi. Joku kertoi, kuinka Halla-aho on ollut aikanaan koulukiusattu, kun taas Vapaavuoren lapsuudesta on annettu kovin toisen tyyppinen kuvaus medioissamme.

Presidenttimme taas on suojelemassa viikkoa, jossa pyritään nollatoleranssiin kiusaamisesta tunnetussa kulttuurissamme. Samalla televisio esittelee kokoomuslaisten päivää ja puhuu koko ajan perussuomalaisten puheenjohtaja kisasta. Kokoomuksen kohdalla taas tärkeintä näyttää olevan Helsingin vaalit, jotka ovat kuntavaaleina pelkästään pormestarivaalit.

Näin siis suomalaista mediaa lukien ja yrittäen pysyä mukana sen median elämässä, joka on Suomessa elämää suurempi tarina. Perussuomalaisissa taas puolue-eliitti on tämän median kertomana Sampo Terhon takana ja Timo Soini ei taas tunne sellaista eliittiä lainkaan ja kysyy, missä sellainen on, voidakseen hänkin siihen liittyä. Se on juuri tämä suomalaisen politiikan elämää suurempi tarina. Pienessä maassa eliittikin on aika vaatimaton. Toisin kuin valittaessa presidenttiä Yhdysvaltoihin. Meillä leikitään nyt tulella, johon meillä ei olisi ollut varaa. Varoitin tästä kirjoissani jo runsas vuosikymmen takaperin, joissa tutkittiin myös sosiaalisen median taloutta ja strategiaa, hybridiyhteiskunnan kyberturvallisuutta.