On 30 Sep, 2020 0 Comments

Yhdysvaltein presidentti antoi ohjeita Kalifornialle metsiensä hoidossa. Taisi olla samalla eniten asiaa sisältänyt osa Yhdysvaltain presidentinvaalien ensimmäisessä ehdokkaiden kohtaamisessa.

Trump kertoi oppineensa aiheesta jossain metsäisessä maassa Euroopassa vieraillessaan. Nimeä ei maininnut ja hyvä niin. Maailman onnellisimmaksi mainittu kansakunta kun ei pidä siitä, että heidät mainitaan republikaaninen ja demokraattien välisessä mutapainissa Yhdysvalloissa.

Oman eduskuntamme välikysymys ja hallituksen vastaukset opposition järeimpään aseeseen, ja samalla epäluottamuslauseeseen, ovat ehkä opittukin Yhdysvaltain vaaleista? Euroopan amerikkalaisin valtio, ja itäisimpänä monen pitämä osavaltio, oli taas elementissään eduskunnan käsitellessä tätä välikysymystä.

Olemme oppineet paljon demokratiasta ja medioista, globaalin maailman ihmeistä, seuraamalla Yhdysvaltain meille jakamaa oppia etenkin omana aikanamme ja mediayhteiskunnan Hollywood tuotteena. Se on oman aikanamme brittien ohella varmasti eniten meitä ja maailmankuvaamme muokannut kulttuuri, alkaen myös koulujemme käyttämästä filosofiasta sekä sen merkityksestä oppimisympäristöllemme. Ruotsia ja Venäjää ei tässä kohtaa mainita. Sieltä emme ole oppineet toki mitään mainittavaa.

Yhden tai kahden amerikkalaisen filosofin piikkiin tätä ilmiötä ei voi kuitenkaan laittaa. Olkoonkin, että ovat samalla liki ainoat filosofit sieltä suunnalta hakien. Ilmiölle kun löytyy vasmasti muitakin selityksiä. Yksi on kuitenkin ylitse muiden.

Yhdysvalloissa keskustelu oli odotetun sekava ja ehdokkaat puhuivat samaan aikaan ja mustamaalasivat toisiaan. Vaalien tulos voi olla sekin mitä tahansa, jos postia käytetään äänestämisessä, arveli istuva presidentti Trump. Hän ei näyttänyt luottavan postin kulkuun. Tuskin oikein muuhukaan, jos sattuisi vaalit häviämään. Siinä on jotain hyvin suomalaista. Meillä kaikilla on tapana voittaa tai hankkia ainakin torjuntavoitto.

Suomessa pääministeri vastasi mihin sattui ja valtiovarainministeri säesti omilla nokkeluuksillaan, Matti Vanhaselle tyyppillisillä. Tyylipisteitä oli mahdollista jakaa rinnakkain Yhdysvaltain vastaavalle poliittiselle depatille. Politiikka viihteenä ja älylliset väittelyt eivät ole suomalaista kulttuuria ensinkään. Kiusaamiskulttuuri kun tahtoo kääntyä pelkäksi ilkeilyksi ja pahoinpitelyksi, Yhdysvalloissa metsäpaloksi, molemmissa myös sisällisodaksikin. Politiikkka on iloinen asia mutta eivä vaalit.

Kummastakaan väittelystä ei jäänyt paljoa tuleville sukupolville muistettavaa. Niissä kun oli jotain hyvin samankaltaista ja vain kasvot peittävä naamio kertoi meille suomalaisille, kuinka omat poliitikkomme ovat vuoden 2020 pandemian aikalaisia, joskus vuonna 2100 näitä kahta tapahtumaa seuraten ja tapahtuman vuosilukua kyseltäessä.

Kiinalainen rutto, vastaisi Trumpin kannattaja, ja suomalainen muistaisi myös tuon ajan naiset ministereinämme. Muuta muistettavaa tässä ajassa ei sitten olisikaan Kaliforniassa tai Suomessa tänään syntyen ja 80-vuotta 2100 täyttäen.

Toki moni sotkisi näin vanhaan asiaan myös keskiaikaiset tapahtumat, Lähi-idän sodat, intifadan kasvot, Temppelivuoren ja kristittyjen, juutalaisten ja muslimien kahakat, Babylonian ja Irakin, Sadam Husseinin ja Nebukadnessarin, muinaiset avaruusoliot ja Tutakhamonin haudan, Theotichuan Meksikossa ja aurinkokehrän opit koronasta kuulleena.

Peru ja Puchacutec, taikapeili ja Nascan linjat olisivat nekin jääneet mieleen inkojen hautakammioiden rinnalla. Geoglyfit muistettaisiin myös tämän ajan tuotteina, siinä missä pyramidien löydöt Marsin pinnalta sekä Venuksen kaasukehän rikas elämä. Tiedemiehistämme muistettaisiin Valtaoja ja tämän monet ennustukset rinnan Väinämöisen kanssa.

Mikä on vesittänyt suuuret poliittiset puheet ja väittelyt, merkittävät linjapuheet, jotka vaikuttavat myös kansalaisten käsitykseen politiikasta ja palauttavat samalla uskomme demokratiamme toimivuuteen? Tätä kysytään vuonna 2100 ja oletetaan sen syntyvän tämän ajan Salisburyn tasangolla tavatuista oudoista hengistä ja niiden universaalista alkuperästä juuri suomalaisessa okkultunismissa.

Korona pandemiana ja metsäpalot Kaliforniassa ovat vakavia asioita. Huolimaton tulen käsittely ja “haravoimaton” metsä ovat Trumpin kuvaamana yhtä ikävä ilmiö kuin ääni, joka katoaa postissa. Senkin löytymiseen vuoden 2100 postissa suomalainen selittää omalla lakollamme, edellisenä keväänä avatulla Pandoran lippaalla. Naiset ja Hefaistoksen kirous olisivat sekin mukana tätä aikaa pohdittaessa vuoden 2100 miehenä. Sikäli kun miehiä tuolloin vielä syntyisi.

Yhdysvaltain presidentin, entisen varapresidentin, riitaisa väittely ja syyttely, kova kieli, ovat takavuosian pohtien omituisia, siinä missä Suomessa opposition kokema hallituksen työllisyyden ja taluspolitiikan hoitokin, sen järeintä asetta samalla käyttäen. Välikysymyksen kevyt sivuuttaminen pääministerin toimesta kaipaa myöjempää selitystä sekin. Näissä tapahtumissa on jotain yhteistä ja ajan hengessä liikkuvaa, vuonna 2100 seliittyvää, hakien sitä atsteekkien, olmeekkien ja mayakansan kulttuureista.

Kertooko se työllisyyspolitiikasta ja sen keveydestä Suomessa, Yhdysvalloissa presidentin aseman muuttumisesta? Elämmekö oikeasti poliittisten liikkeiden kriisiä ja syveneekö se myös demokratian ja sen kriisiksi? Paradigman muutoksesta puhuminen ei kelpaa enää vuonna 2100 eläen. Hybridi- ja kybermaailma, sosiaalinen media ovat nekin unohdettu aikoja. Se mikä on syvällä sisällämme, liki geneettistä koodiamme, ei kaipaa enää selittelyä robotteineen.

Median me jo tiedämme olevan syvässä kriisissä ja samalla syvän muutoksen kourissa. Se, miten tästä paradigmaiseksi kuvatusta vaiheesta selvitään seuraavien sukupolvien toimesta, ei avaudu ainakaan näiden henkilöiden aikana, joita olemme tänään seuraamassa. Aika kun ei ole heille otollinen. Me seuraamme nyt aivan väärää ottelua pohtien vuoden 2100 vanhuksiamme. Lasten kohdalla kaikki on aina uutta ja ihmeellistä.